Nuorison juurettomuutta pidetään aikamme ongelmana. Elämä ilman kiintopisteitä – arjen lepo- ja ankkuripaikkoja – on kuluttavaa. Se kuormittaa henkisesti ja ruumiillisesti. Se syrjäyttää ja lannistaa.
Ruralian tuoreessa tutkimusraportissa juurtuneisuutta lähestytään kotiseudun ja kuulumisen tunteen avulla. Kuultaviksi poimittiin tavallisia, peruskouluikäisiä maaseudun lapsia ja nuoria kokonaisina opetusryhminä yhdeksässä koulussa ja kymmenessä eri oppilasryhmässä. Tutkittiin sitä, miten lapset ja nuoret rakentavat kotiseutuaan ja juurtuvat siihen, miten kotiseutu koetaan ja miten nämä kokemukset vaikuttavat heidän elämäänsä.
Tutkimuksessa lasten ja nuorten kotiseutukokemuksia tarkasteltiin erilaisten ympäristöjen näkökulmasta. Luonnonympäristö on vahvasti läsnä maaseudun lasten ja nuorten elämässä, ja etenkin metsällä on heille erityinen merkitys. Tärkeimmät rakennetun ympäristön kohteet sijaitsivat pääosin oppilaiden lähiympäristössä, ja kodin piirin
ohella arjen asiointi- ja harrastusympäristöt koettiin tärkeiksi. Sosiaalisessa ympäristössä tärkeiksi koettiin oma perhe, isovanhemmat, sukulaiset ja kaverit. Melkeinpä synonymisesti perheen rinnalla mainittiin usein koti.
Alueellisesti kotiseutu skaalautuu ensin omasta huoneesta kotipihaan, sitten kotipihasta kylään ja muihin paikkakuntiin. Nuorilla, joille on jo varhaisessa vaiheessa kertynyt myönteisiä kotiseutukokemuksia, on lähtökohtaisesti paremmat välineet muuttuvan kotiseutusuhteensa käsittelyyn. Nämä kokemukset saattavat osoittautua ratkaiseviksi esimerkiksi valittaessa asuinpaikkaa myöhemmällä iällä.
Tutkimuksen tulokset antavat suuntaviivoja kotiseutuopetuksen ja -kasvatuksen kehittämiselle. Tulosten perusteella kotiseutu on tuttu ja mielekäs käsite eri ikäisille lapsille ja nuorille. He kykenevät tunnistamaan ilmiön ja käsittelemään sitä varsin monipuolisesti omalle ikäkaudelleen ja kehitystasolleen ominaiseen tapaan. Oppilaat eivät silti tunnista kouluissa annettua opetusta nimenomaan kotiseutukasvatukseksi kotiseudun monissa mittakaavoissa.
Jokaisella on oikeus kotoisuuden kokemuksiin, ja jokaisen kotoisuuden kokemukset ovat yhtä tärkeitä. Tähän yhteiskunnan ja koulun tulee antaa välineitä. Opetussuunnitelmatasolla tulisi taata, että kaikille tarjotaan tasa-arvoinen
mahdollisuus saada kotiseutuopetusta. Myös opettajien peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa tulee tarjota välineitä monipuolisen ja innostavan kotiseutuopetuksen toteuttamiseksi.
Lisätietoja:
Timo Suutari, projektipäällikkö
timo.m.suutari@helsinki.fi