Alkuperäiskansatutkimus haastaa länsimaisen tavan katsoa maailmaa

Helsingin yliopistossa on ollut viime syksystä asti mahdollista opiskella alkuperäiskansatutkimusta. Sen opiskelusta hyötyy niin humanisti kuin oikeustietelijäkin.

Alkuperäiskansatutkimuksen apulaisprofessori Pirjo Kristiina Virtanen aloitti työssään viime syksynä. Vuoden aikana hän on rakentanut oppiaineelle opetusohjelman.

– Alussa alkuperäiskansatutkimus oli poikkitieteellistä. Poikkitieteellisyys säilyy mutta nyt ala on lisäksi kasvamassa yhä vahvemmin omaksi tieteenalakseen, Virtanen kertoo.

Humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoille alkuperäiskansatutkimus on luonteva valinta, mutta myös muiden alojen opiskelijat voivat löytää siitä hyödyllisen lisän opintoihinsa: tietämys on hyödyksi esimerkiksi oikeustieteessä, ympäristöasioissa, taloudessa ja terveydenhuollossa.

Opiskelu muokkaa asenteita

Johanna Hirvensalo ja Jenna Sorjonen ovat jo ehtineet suorittaa alkuperäiskansatutkimuksen opintokokonaisuuden.

– Se oli supermielenkiintoista ja silmiä avaavaa, Hirvensalo kuvailee.

– Alkuperäiskansatutkimusta voi suositella sivuaineeksi aivan kaikille. Se muokkaa asenteita ja opettaa huomaamaan, miten kapeasti länsimaiset ihmiset usein katsovat maailmaa.

Jenna Sorjonen toteaa, että opinnot aiheuttivat jopa tuskallista itsetutkiskelua. Hän kirjoittaa gradua Suomessa puhuttavien saamelaiskielten kirjoitusjärjestelmistä ja on saanut tutkimusta tehdessään huomata hyvin konkreettisesti, kuinka erilaiset poliittiset kysymykset linkittyvät näinkin teoreettiseen tutkimusaiheeseen.

– Esille tuli esimerkiksi valtakysymyksiä – kuka saa määritellä, miten jotakin kieltä kirjoitetaan. Tulin miettineeksi myös oman tutkimukseni oikeutusta ja sen vaikutusta saamelaisyhteisöön.

Tutkimuksen eettisyyden kysymykset mietityttivät myös Hirvensaloa. Hän tekee gradua Pohjois-Amerikan intiaanien kirjallisuudesta.

­ – Mietin, mikä oikeus minulla on tutkia tällaisia aiheita ja mihin sävyyn voin kirjoittaa niistä.

Aikaisemmin alkuperäiskansoja tarkastelleella tutkimuksella onkin ollut usein alistava vaikutus, Pirjo Kristiina Virtanen toteaa. Siksi tutkimusetiikka painottuu opinnoissa: miten voi tehdä eettistä tutkimusta ja käyttää dekolonisoivia menetelmiä.

Tutkimusta ei tehdä vain ulkopäin ja ymmärretään, että tutkimus ei ole koskaan täysin objektiivista. Tutkimusta suunnitellaan yhdessä tutkittavien kanssa ja tutkimussuhteet ovat pysyvämpiä. Myös tutkimustuloksia tarkastellaan tutkittavien yhteisöissä.

Tietämisen tapoja on monia

Alkuperäiskansatutkimuksen opinnot auttoivat Johanna Hirvensaloa ja Jenna Sorjosta huomaamaan, että tietämisen tapoja on monia eikä yksi tapa voi olla ylitse muiden.

Länsimaiselle kulttuurille itsestään selvät jaot mieli/ruumis ja luonto/kulttuuri tai aikaan ja paikkaan liittyvät käsitteet voivat alkuperäiskansojen kulttuurissa olla toisenlaisia.

Pirjo Kristiina Virtanen antaa esimerkin: Brasilian Amazonian apurinã-kansan parissa aika ei ole yhtä vahvasti erotettu menneeseen, nykyisyyteen ja tulevaan. Tulevaisuus voi tulla läsnäolevaksi tässä hetkessä riippuen siitä, miten siihen reagoidaan.

Johanna Hirvensalo ja Jenna Sorjonen olivat vaikuttuneita opinnoissa esitellystä WEIRD people -tutkimuksesta. WEIRD viittaa ihmisiin, jotka ovat Western, Educated, and from Industrialised, Rich and Democratic countries. WEIRD-ryhmään kuuluvat ovat länsimaisia ja koulutettuja ja tulevat teollistuneista, rikkaista ja demokraattisista maista. Vain 12 prosenttia maailman väestöstä kuuluu tähän ryhmään, mutta silti 96 prosenttia psykologisista tutkimuksista on tehty siihen kuuluvien ihmisten keskuudessa.

– Tutkimuksista sitten vedetään tulkintoja, että tällaisia me ihmiset olemme, vaikka otos on hyvin kapea, Hirvensalo ja Sorjonen toteavat.

Lue lisää tästä aiheesta

Kriittisyyden kenttätyössä (29.8.2016)

Alkuperäiskansojen tutkimus vauhtiin suurlahjoituksella (10.9.2015)

Tutustu humanistisen tiedekunnan poikkitieteellisiin sivuaineisiin

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri