Kutsuimme puhujiksi ja paneelikeskustelijoiksi henkilöitä, joilla on laajaa näkemystä aihepiiristä oman työnkuvansa kautta. Halusimme saada mahdollisimman monipuolisia näkökulmia ja kuulla eri tahojen edustajien ajatuksia siitä, kuinka oppilaitokset heidän mielestään voisivat osallistua väkivaltaisen ääriajattelun ennaltaehkäisyyn ja kohtaamiseen. Tilaisuutta seuraamaan saapui myös suuri joukko kasvatuksen kentän toimijoita ympäri Suomen.
UNESCO-professori Arto Kallioniemi sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön Kati Anttalainen avasivat tilaisuuden liittämällä seminaarin aiheen laajempiin yhteiskunnallisiin ja kansainvälisiin ilmiöihin ja kertomalla millä tavoin väkivaltaisen ääriajattelun tematiikkaan on pureuduttu korkeimmilla mahdollisilla tahoilla (YK, OKM) osana kiihtyvän polarisaation kehityskulkua.
Erityispedagogiikan professori Joseph Gagnon (Helsingin yliopisto) kertoi siitä, kuinka erilaiset neuropsykiatriset ja aivojen kehitykseen liittyvät häiriöt voivat osaltaan liittyä väkivaltaisen ääriajattelun omaksumiseen. Professori Gagnon puhui eri tavoin marginalisoiduista, kuten koulukodeissa tai vankiloissa asuvista nuorista, koska yhteiskunnasta eristetyt tilat näyttävät tarjoavan otollisen areenan radikalisoitumiselle. Professori Gagnon korostikin sitä, kuinka tärkeää näiden nuorten oikeanlainen ja riittävän pitkään jatkuva tukeminen olisi, jotta paluu ja positiivinen kiinnittyminen yhteiskuntaan sujuisi mahdollisimman hyvin.
Yliopistonlehtori Anne-Mari Souto (Itä-Suomen yliopisto) puhui rasismista koulussa ja siitä, kuinka rasismin taustalla on usein pelko – pelko kiusaamisesta, yksin jäämisestä, ulossulkemisesta tai statuksen menettämisestä. Pelko saattaa saada nuoret omaksumaan negatiivisia toimintamalleja ja toimimaan uhmakkaasti. Pelkoa ei saisi näyttää, eikä siitä oikein osata puhua. Opettajan näkökulmasta katsottuna Anne-Mari korostikin avoimen keskustelun ja nuorten kohtaamisen tärkeyttä ja sitä, kuinka peloista, pelon ilmenenmismuodoista ja pelottavista aiheista täytyisi pystyä puhumaan nuorten kanssa jokapäiväisessä kouluarjessa.
Sovittelija Jonna Kangasoja havainnollisti yleisölle kuinka polarisaatio syntyy ja kuinka sitä voidaan lähteä purkamaan. Polarisoituneessa tilanteessa, eli konfliktissa, on yleensä kaksi äänekästä ääripäätä, joilla on kärjistyneitä ja mustavalkoisia mielipiteitä ja uskomuksia. Molempia ääripäitä tukee joukko samanmielisiä ihmisiä, ns. "liittyjiä". Keskelle jää kuitenkin suurin massa, eli sellaiset ihmiset, jotka eivät halua kuulua kumpaankaan joukkoon ja joilla saattaa olla ymmärrystä kummankin osapuolen ajatuksille. Polarisaation hillitsemisessä on tärkeää, ettei lähdetä puhumaan kummallekaan ääripäälle, koska nämä saavat tällaisista "sillanrakentajista" vain lisää voimaa ja tulta alleen (ja tietysti näkyvyyttä ja kuuluvuutta!). Onkin tärkeää suunnata sanat hiljaisemmalle ja rauhallisemmalle keskijoukolle, joka on valmiimpi kuuntelemaan ja keskustelemaan. Heidän kanssaan voidaan miettiä uusia ratkaisuja ja toimintamalleja, jotta konfliktitilanne saataisiin purettua ja vältyttäisiin samankaltaisilta ongelmilta vastaisuudessa.
Seminaarissa esiteltiin myös valmiita pedagogisia työkaluja, joita opettajat ovat ohjatusti kehittäneet väkivaltaisen ääriajattelun ja polarisaation hillitsemiseksi ja joita voi soveltaa eri-ikäisten oppilaiden kanssa. Näitä pääset katsomaan koulutusjärjestäjä HY+:n nettisivuilta.
Paneelikeskustelussa (ks. video alla) keskusteli asiantunteva joukko kutsuvieraita eri tahoja edustaen (alempana heidän esittelynsä). Paneelissa keskusteltiin toimintatavoista, joilla väkivaltaisen ääriajattelun teemaa voisi lähestyä suomalaisten oppilaitosten kontekstissa. Vaikka panelistit edustavat hyvin erilaisia tahoja ja erilaista kokemusta aiheen parista, yhteisymmärrys olennaisista asioista löytyi helposti. Tässä niistä mielestämme tärkeimmät:
1. Väkivaltainen ääriajattelu on osa nuorten oireilemaa pahaa oloa johtuen ulossulkemisesta, joukkoon kuulumattomuudesta, rasismista ja vaihtoehtojen puutteesta tai niistä tietämättömyydestä. Nuorten täytyy saada tietää, että vaihtoehtoja on aina ja ihan kaikille!
2. Kun puhutaan ääriajattelusta ja radikalisoitumisesta, on vältettävä leimaamista ja stereotypioiden vahvistamista. Oppilaat eivät edusta tiettyä uskontoa tai kulttuuria, tai esimerkiksi "suomalaisuutta", vaan heidät on kohdattava uniikkeina yksilöinä, aina ja kaikissa tilanteissa.
3. Suomen kouluihin ei tarvita kansallista radikalisoitumista ehkäisevää ohjelmaa. On muistettava, että oppilaantuntemus on opettajan tärkein työkalu. Huolen herätessä täytyy ensisijaisesti pyrkiä luomaan keskusteluyhteys oppilaan kanssa, mutta huolen jatkuessa opettaja voi ottaa yhteyttä oppilashuoltotyöryhmään, nuorisopsykologiin tai koulupoliisiin. Suomessa opettajilla ja oppilailla on käytettävissään hieno tukiverkosto!
4. Nuorten osallisuuteen ja kohtaamiseen pitää satsata paljon enemmän resursseja. Jokaisen lapsen ja nuoren täytyy tuntea itsensä osaksi omaa koulua ja sitä kautta myös yhteiskuntaa. Oppilaitosten aikuisilla on tässä iso rooli: niin pienellä asialla, kuin oppilaan tervehtimisellä koulun käytävällä, voi olla oppilaalle iso merkitys: tulen huomatuksi, olen olemassa, kuulun tämän koulun porukkaan!
5. Kouluista tulee tehdä lasten ja nuorten hyvinvoinnin keskuksia. Opettajilla ei ole aikaa kaikkeen, mutta jokaisen oppilaan kohtaamisen tärkeyttä ei voi ohittaa. Sen vuoksi kolmannen sektorin toimijoiden pitäisi löytää paikkansa koulun arjessa ja nuoriso- ja sosiaalityöntekijöiden jalkautua koulun tiloihin kohtaamaan oppilaat koulupäivien aikana yhdessä opetushenkilöstön kanssa. Lisää ja laajempaa eri tahojen välistä yhteistyötä – meillä on kaikilla sama tavoite: jokaisen oppilaan hyvinvointi!
Arvoisat panelistimme:
Habiba Ali toimii projektisuunnittelijana Kirkon Ulkomaanavun Reach Out -hankkeessa radikalisoitumisen, polarisoitumisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi. Hänellä on pitkä kokemus työ- ja luottamustehtävistä politiikan ja järjestöjen saralla.
Harri Kukkonen työskentelee yliopettajana Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Hän on kehitellyt opetus- ja ohjaustyössä toimiville verkkokurssia, jossa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin kohtaamista, käsittelyä ja ehkäisemistä lähestytään pedagogisesta näkökulmasta.
Hussein al-Taee on rauhanneuvottelun asiantuntija, joka tunnetaan työstään Martti Ahtisaaren perustamassa konfliktinratkaisujärjestössä CMI:ssä. Hänen asiantuntijalausuntonsa liittyen konfikteihin ovat usein näkyvillä mediassa.
Katja Vallinkoski toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelee väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyä ja ennaltaehkäisyä suomalaisissa oppilaitoksissa. Hän on taustaltaan erityisluokanopettaja ja toiminut vaativan erityisen tuen piirissä olevien oppilaiden kanssa, sekä kouluttanut oppilaitoshenkilöstöä laajasti haasteellisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan.
Laura-Maria Sinisalo on luokanopettaja Latokartanon peruskoulusta. Hän on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut mukana pohjoismaisissa pilottihankkeissa, joiden avulla kehitetään opettajien valmiuksia kohdata ja ennaltaehkäistä väkivaltaiseen ääriajatteluun liittyviä ilmiöitä koulun arjessa.
Rikosylikonstaapeli ja erityisasiantuntija Markus Haaranen Helsingin poliisista. Hän on toiminut päätutkijana törkeiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten esitutkinnassa ja ollut mukana kehittämässä Helsingin poliisin mallia, jossa tutkinnallisin keinoin pyritään ennaltaehkäisemään mm. törkeiden väkivaltarikosten tapahtumista ja suunnittelua.
Oussama Yousfi on työskennellyt aikaisemmin Vuolle Setlementin Radinet-hankkeessa, jonka Exit-toimintamallin tavoitteena oli tukea radikalisoituneiden henkilöiden irtautumista väkivaltaisesta ääriajattelusta ja -toiminnasta. Tällä hetkellä hän työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksen UNIT-hankkeessa, joka keskittyy turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajataustaisten vankien osallisuuteen ja hyvinvointiin.
Haluamme kiittää UNESCO-professori Arto Kallioniemeä, FOKUS ry:n toiminnanjohtaja Marja Lainetta, väitöskirjatutkija Katja Vallinkoskea sekä KUPERA-hankkeen Niina Putkosta upeasta yhteistyöstä tämän seminaarin järjestämisessä ja onnistumisessa!
Radikaaliksi kasvamassa? -hankkeen puolesta Saija Benjamin (saija.benjamin@helsinki.fi)