Teos on konferenssijulkaisu, joka perustuu Stéphanie Anthoniozin ja Sebastian Finkin järjestämään ensimmäiseen Melammu-työpajaan Lillen katolisessa yliopistossa. Sinne kokoontui kaksitoista tieteentekijää Euroopasta ja Kanadasta keväällä 2016. Tutustu työpajan sisältöön täällä.
Työpaja ja teos saivat alkunsa halusta selvittää sitä, miten nais- ja miespuolisia viisauden edustajia – nais- ja miestietäjiä – on kuvattu antiikin aikana, ja oliko kuvausten välillä selviä sukupuoleen perustuvia eroja. Työpajassa edettiin historiallisten aikakausien mukaisesti mesopotamialaisista ja egyptiläisistä lähteistä Levantin kautta länteen, päätyen kreikkalaiseen ja roomalaiseen dokumentaatioon.
Saattaa vaikuttaa modernilta tarkastella viisauden sukupuolittuneisuutta, mutta jo antiikin kreikkalaisilla oli ajatuksia miehisestä ja naisellisesta viisaudesta:
Ajattele vaikka Thaleen tapausta. Kerrotaan, että hän tähyillessään tähtitaivasta putosi kaivoon, ja eräs sukkelasanainen traakialainen palvelustyttö ilkkui silloin, että Thales oli niin innostunut tietämään taivaanilmiöistä ettei nähnyt omien jalkojensa eteen. Sama pilkka sopii kaikkiin, jotka ovat antautuneet filosofialle. (Platon: Theaitetos, 174a. Suom. Marja Itkonen-Kaila)
Sokrateen mukaan filosofi voi olla hyvinkin kummallinen mies joutuessaan tekemisiin asioiden kanssa, jotka eivät häntä kiinnosta: asioiden, jotka ovat hänen jalkojensa juuressa ja silmiensä edessä. Traakialainen palvelustyttö pystyi antamaan ensimmäiselle filosofille Thaleelle opetuksen, vaikkei hänellä ollutkaan korkeaa sosiaalista asemaa tai filosofista viisautta. Ajatustensa askarrellessa taivaissa ja tähdissä Thales oli silti elävä ihminen, jonka oli pakko selviytyä ympäröivässä maailmassa.
Nyt julkaistu teos käsittelee viisauden naisellisia ja miehisiä representaatioita sumerilaisessa ja akkadilaisessa kirjallisuudessa, hepreankielisessä Raamatussa, sekä kreikkalaisissa ja roomalaisissa lähteissä. Se antaa lukijalleen laajan vertailevan näköalan viisauden sukupuolittuneisiin esityksiin.
Yleistäen voidaan sanoa, että viisauden miehiset representaatiot ovat osa historiallista ja sosiaalista kehitystä, jossa miehet ottivat enemmän valtaa, miehet määrittelivät viisauden, ja siten viisauden representaatiot olivat useammin miehisiä kuin naisellisia. Jyrkästi tulkittuna sukupuolittuneisuuden voisi jopa sanoa näyttäytyvän tyystin erilaisina miesten ja naisten viisauksina, sillä useimmissa antiikin yhteisöissä ideaalit naisille ja miehille olivat erilaiset.