Marraskuun 10.–14. päivä suoritin TET‑harjoitteluni Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Minulla oli etuoikeus päästä kokemaan TET‑jaksoni juuri täällä. Harjoittelun aikana opin uusia taitoja, työskentelin tutkijoiden kanssa ja sain käsityksen siitä, millaista on opiskella ja työskennellä tutkijana Helsingin yliopistossa. Sain työskennellä ystävällisen ja vastaanottavaisen tutkimusryhmän kanssa, joka tuki minua koko jakson ajan.
Opin myös lisää kasvatustieteellisestä tiedekunnasta tutustumalla sen verkkosivuihin ja tutkimushankkeisiin, kuten Active Early Numeracy ‑projektiin. Tutustuin myös tutkimusryhmän tutkijoihin, tohtorikoulutettaviin ja tutkimusavustajiin, joista osan tapasin ja joiden kanssa sain työskennellä. Kaikki olivat iloisia, energisiä ja kannustavia, ja ryhmän ilmapiiri oli erittäin myönteinen.
Yksi tehtävistäni oli kerätä tietoa Google Play Storen opettavaisista peleistä. Tiedonkeruun jälkeen analysoin ja arvioin pelejä useiden kategorioiden kautta ja järjestin havainnot taulukoksi. Tarkastelin muun muassa peleissä olevia ominaisuuksia, jotka kannustavat lapsia pelaamaan, teimme omia havaintoja pelien sisällöstä ja arvioimme, millaista matemaattista ajattelua ne kehittävät – esimerkiksi aritmetiikkaa, sanallisia tehtäviä, vertailua, geometriaa, kuvioita ja lukusuoria. Selvitimme myös pelien kielivaihtoehdot ja sen, rajoittavatko ne käyttäjiä. Lisäksi kirjasin kohdeikäluokan ja kehittäjän sekä tarkastelin, mistä peli saa tulonsa (mainokset, sovelluksen sisäiset ostot). Arvioin pelejä myös oman ja muiden käyttäjien kokemusten perusteella Google Playssa. Tämän perusteella pystyimme arvioimaan, olivatko pelien väittämät aidosti lapsille hyödyllisiä. Samalla opin käyttämään paremmin Exceliä ja Google Sheetsiä.
Harjoittelun aikana osallistuin myös kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käsittelevälle luennolle. Opin luotettavuuden erilaisista muodoista, kuten testin luotettavuudesta, joka kertoo, antaako testi toistettavia ja samanlaisia tuloksia. Ennen luentoa luulin yliopistoluennon olevan hyvin jännittynyt ja tiukka, mutta tunnelma olikin rauhallinen. Vaikka en ymmärtänyt kaikkea (erityisesti matemaattisia osia), luento oli arvokas kokemus ja antoi hyvän kokonaiskuvan siitä, millaisia yliopistoluennot ovat. Sain myös lukea luennon tutkimusartikkelia ja opin, että jotkut luennot tallennetaan, jotta niitä voi seurata myös etänä. Se vaikutti kätevältä, vaikka onkin paras olla paikalla, jos haluaa esittää kysymyksiä.
Suunnittelin myös kurssimateriaalia Helsingin yliopiston maisteriopiskelijoille PowerPointilla. Samalla opin PowerPointin käyttöä ja sain yleiskäsityksen faktorianalyysistä ja Jamovi‑ohjelmistosta lukemalla materiaaleja. Pääsin myös soveltamaan oppimaani käytännössä osallistumalla maisterivaiheen kvantitatiivisen tutkimuksen kurssille. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja erilainen kuin mikään, mitä olin aiemmin tehnyt. Olen kiitollinen ohjaajalleni Natalialle, jonka selkeä ja hyvin rakennettu materiaali auttoi minua etenemään. Opin asentamaan Jamovin ja ymmärsin, mihin sitä käytetään. Opin muun muassa suodattamaan dataa, käyttämään Jamovin eri toimintoja, ymmärtämään käsitteitä kuten mean (keskiarvo) sekä erottamaan toisistaan nominaali-, ordinaali- ja jatkuvat muuttujat. Harjoittelin muuttujien luokittelua ja näin, miten Jamovi tuotti kuvailevia tilastotaulukkoja, frekvenssitaulukoita ja pylväsdiagrammeja. Opin myös luomaan uusia yhdistelmämuuttujia kaavojen avulla. Tämä oli erittäin opettavaista ja inspiroi minua jatkamaan harjoittelua myös kotona.
Osallistuin myös tutkimusryhmän kokoukseen, jossa suunniteltiin konferenssia. Pääsin näkemään, miten kokoukset toimivat ja kuinka tutkijat yhdessä miettivät, miten tapahtumasta saadaan sujuva ja onnistunut. Yllätyin siitä, miten paljon suunnittelutyötä tehdään – ja sen lisäksi on vielä itse toteutus.
Jopa lounailla opin uutta. Keskustelimme esimerkiksi siitä, että tieteelliset artikkelit voivat sisältää epätarkkuuksia etenkin silloin, kun käsitellään subjektiivisia aiheita. Siksi on tärkeää tarkastella useita luotettavia lähteitä, jotta saa laajemman, monipuolisemman ja luotettavamman kuvan aiheesta. Opin myös, miten pitkä ja tarkka prosessi artikkelin julkaiseminen on: tutkija muokkaa tekstiään, lähettää sen arvioijille, saa palautetta ja muokkaa uudelleen – usein useita kertoja ja nimettömästi, jotta vältytään puolueellisuudelta. Prosessi voi kestää jopa vuoden. Ymmärsin myös, että tutkijan työ ei ole vain tutkimusta, vaan siihen liittyy myös rahoituksen hakemista. Lisäksi työ vaatii sinnikkyyttä ja hyvää ajanhallintaa.
Työskentelin harjoittelun aikana myös toisen TET‑harjoittelijan kanssa Espoo International Schoolista. Teimme paljon asioita yhdessä, autoimme ja kommunikoimme hyvin. Tutkimusryhmän ilmapiiri oli lämmin ja kannustava. Ohjaajamme Natalia tuki meitä koko ajan, ja Veikko ja Anne olivat myös ystävällisiä ja juttelimme usein lounaalla.
Kokonaisuudessaan TET‑jaksoni Helsingin yliopistossa oli erittäin antoisa. Tein hyvin monipuolisia tehtäviä, kuten dataa keräämistä, kurssimateriaalien suunnittelua ja Jamovin käytön opettelua. Pääsin kokemaan luentoja, kokouksia ja tutkimusryhmän arkea yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden tulla Helsingin yliopistoon – tämä jakso oli sekä opettavainen että hauska. Jos saisin mahdollisuuden tulla uudestaan, tarttuisin siihen mielelläni.