Koulutus ja yhteiskuntaluokka on Kasvatussosiologian vuosikirjojen sarjan neljäs osa. Kirja koostuu yhdeksästä artikkelista, joista kussakin koulutuksen ja yhteiskuntaluokan välisiä kytköksiä tarkastellaan eri näkökulmasta. Torstaina 2.11. järjestetyssä seminaarissa kirjan kirjoittajat esittelivät artikkeleitaan ja keskustelivat koulutuksen ja luokka-aseman moninaisista yhteyksistä.
Tilaisuuden alussa Hanna Nori, Nina Haltia ja Mari Käyhkö keskustelivat sosiaalisesta liikkuvuudesta ja eletystä luokkakokemuksesta. Nori kertoi lääketieteen opintoihin valikoitumista ja lääkärin ammatin periytymistä tarkastelevasta tutkimuksesta, jossa havaittiin muun muassa, että akateemisesti koulutettujen vanhempien lapset pääsevät ei-akateemisten vanhempien lapsia todennäköisemmin lääketieteelliseen koulutukseen. Vanhempien korkean koulutustason lisäksi lääketieteelliseen koulutukseen pääsemistä edistävät tutkimuksen mukaan myös vanhempien suuret tulot, miessukupuoli sekä hyvä menestys ylioppilaskokeissa.
Haltia ja Käyhkö kertoivat yliopistossa opiskelevien tai työskentelevien työläistaustaisten henkilöiden tasapainoilukokemuksista akateemisen ja työväenluokkaisen maailman välissä. Haltia kuvaili kauppatieteen opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja työelämään siirtymisestä, kun taas Käyhkö tarkasteli yliopisto-opettajina toimivien naisten kokemuksia. Sekä Haltia että Käyhkö korostivat, että yliopistossa opiskelu tai työskentely ei hävitä tai kumoa työväenluokkaisen taustan vaikutusta yksilöiden kokemuksiin, vaan nämä kaksi maailmaa yhdistyvät yksilössä. Käyhkö huomautti, että luokkanousun käsitettä on syytä tarkastella kriittisesti, sillä yksilö ei yhtäkkiä loikkaa luokasta toiseen, vaan kantaa taustaansa aina mukanaan. ”Luokka on jotakin yksilöön kerrostunutta” Käyhkö totesi.
Veronica Salovaara on analysoinut artikkelissaan nuorten toimijuuden, perhetaustan ja ihmissuhteiden heijastumista nuorten, vanhempien ja koulun ammattilaisten puheeseen keskusteltaessa nuorten peruskoulun ja toisen asteen välisestä siirtymävaiheesta. Seminaarissa Salovaara toi esiin, että vaikka nuoret itse korostavat omaa toimijuuttaan ja itsenäistä päätöksentekoa toisen asteen koulutuspaikan valinnassa, vaikuttavat nuorten päätösten taustalla selvästi myös vanhempien koulutustausta ja ammatti sekä nuoren lähipiiriin tuki ja lähipiirin jäsenten nuorelle jakama tieto ja kokemukset. Minna Vilkman toi esiin, että tietyt ominaisuudet määrittävät paitsi nuorten yhteiskuntaluokkaa, myös sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksia. Esimerkiksi monikielisyys voi olla nuorelle toisen asteen koulutuksessa pikemminkin este kuin mahdollisuus ja kielitaidon arvo vaihtelee kielen mukaan. Työväenluokkaisen taustan rajoitukset oppimisen mahdollisuuksissa eivät ilmene ainoastaan kouluissa ja oppilaitoksissa, vaan myös työelämässä. Heikki Silvennoinen totesi, että luokka-asema vaikuttaa työelämässä tapahtuvaan kouluttautumiseen ja sen mahdollisuuksiin. Professioammateissa työskentelevien palkansaajien mahdollisuudet kehittää kykyjään ja ammattitaitoaan omassa työssään ovat paremmat kuin työväenluokkaisissa asemissa työskentelevillä.
Sonja Kosunen pohti puheenvuorossaan, toteutuuko oppilaiden oikeus kielelliseen tukeen sekä osallisuuteen perusopetuksessa. Kosunen huomautti, että suomen kielen taito on kouluissa perusolettamus, jota pidetään luonnollisena ominaisuutena, eikä oppilaiden koulupolkuun vaikuttavana pääomana, jota osalla on ja osalla ei. Jarmo Kallunki on analysoinut artikkelissaan ylempien yhteiskuntaluokkien kulttuuristen käytäntöjen ja luokka-asemien uusintamisen ilmenemistä valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Kallunki totesi, että tiettyjen oppiaineiden osalta opetussuunnitelmat sisältävät ylempien yhteiskuntaluokkien elämäntapaan kuuluvien kulttuuristen käytäntöjen mukaisia oppisisältöjä kykenemättä kuitenkaan tunnistamaan tai avaamaan käytäntöjen yhteiskuntaluokkasidonnaisuutta.
Koko kirja on avoimesti saatavilla Tampere University Pressin julkaisualustalla.