Elontila -arviointitutkimuksessa rakennamme laajan tutkimusryhmittymän (HY, Haaga-Helia, HAMK, JY ja OTUS) voimin systemaattista kuvausta elinikäisen ohjauksen tilasta Suomessa, sekä arvioimme ohjauspalveluiden toimivuutta, saavutettavuutta, laatua, tuloksia sekä tehokkuutta. Osana tätä kokonaisuutta olemme kiinnostuneita myös toimijoista, kentistä ja käytännöistä, joiden ymmärretään muodostavan elinikäisen ohjauksen arvioinnin kokonaisuuden eri pohjoismaissa. Olemme haastatelleet tätä varten ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia ohjauksen – ja erityisesti sen hallinnan sekä arvioinnin – asiantuntijoita.
Erityisen antoisaa on ollut keskustella pohjoismaisten asiantuntijoiden kanssa kansallisten arviointimallien ja -käytäntöjen suhteesta ylikansallisiin virtauksiin, jotka läpileikkaavat elinikäisen ohjauksen toimijat, hallintotasot sekä sektorit. Ne välittävät esimerkiksi elinikäisen ohjauksen arvioinnin hyviä käytäntöjä ja malleja ympäri Eurooppaa – ja samalla vaikuttavat monenlaisissa sosiaalisissa ja poliittisissa olosuhteissa toimiviin kansallisiin järjestelmiin.
Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus Cedefopin (2022) julkaisu Towards European standards for monitoring and evaluation of lifelong guidance systems and services (Vol. I) on toiminut keskusteluissamme kiinnostavana ja tuoreena esimerkkinä ylikansallisista ehdotuksista, joita vasten kansalliset toimijat peilaavat omia elinikäisen ohjauksen arvioinnin ja seurannan linjauksiaan sekä käytäntöjään.
Teoreettisesti ajateltuna näissä prosesseissa eurooppalaiset elinikäisen ohjauksen sekä siihen liittyvän politiikan tekemisen diskurssit (travelling policies) kohtaavat jo olemassa olevia kansallisia, alueellisia ja paikallisia käytäntöjä (embedded policies). Lopputuloksena ylikansalliset diskurssit ja käytännöt saavat aina vaihtelevia kansallisia tulkintoja ja ilmenemismuotoja. (Ozga & Jones, 2006.)
Ozgaa ja Jonesia mukaillen olemme havainneet, että eri kansallisissa konteksteissa elinikäisen ohjauksen arviointiin liittyvien muutosten oikeuttaminen ja perusteleminen eivät tapahdu yhteneväisillä tavoilla – edes Pohjoismaissa. Erilaiset mallit, järjestelmät ja käytännöt vaikuttavat yleisesti ottaen hyvin kontekstisidonnaisilta, syvään juurtuneilta.
Lähtökohta ei varsinaisesti ole otollinen uusien ylikansallisten mallien tai standardien käyttöönotolle. Samalla kuitenkin haastattelemamme asiantuntijat näkevät niissä mahdollisuuksia säännönmukaistaa elinikäisen ohjauksen arviointia ja edes osin purkaa sektoroituneita ja siiloutuneita kansallisia järjestelmiä.
Lähteet
Cedefop. 2022. Towards European standards for monitoring and evaluation of lifelong guidance systems and services (Vol. I).
Ozga, J. & Jones, R. 2006. Travelling and embedded policy: The case of knowledge transfer. Journal of Education Policy, 21(1), 1–17. https://doi.org/10.1080/02680930500391462