Projektissa (2022‒2025) analysoidaan käännöspolitiikkaa ja -käytänteitä maahanmuuttajaväestölle suunnatussa viestinnässä. Tutkimus kohdistuu pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) ja Tallinnassa toimiviin organisaatioihin (mm. kunnat, järjestöt, yritykset, korkeakoulut, media). Projektin rahoittaa
Monikielisyys on demokratialle mahdollisuus, mutta myös haaste: kielimuuri estää maahanmuuttajia osallistumasta yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen elämään ja toimimasta paikallisyhteisön ja yhteiskunnan täysvertaisina jäseninä. Kääntämisen avulla pyritään edistämään maahanmuuttajien tiedonsaantia ja osallisuutta, ja nykyisin suuri osa käännetystä viestinnästä on saatavilla internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Koronaviruskriisi on kuitenkin osoittanut, että tieto ei tavoita kaikkia maahanmuuttajia. Ilmiön tarkempia syitä ei tunneta, ja siksi on tärkeää tuottaa tutkimukseen perustuvaa tietoa maahanmuuttoon liittyvien käännöspolitiikan ja käännöskäytänteiden perusperiaatteista, toteutuksesta ja tehokkuudesta.
Kääntämistä lähestytään projektissa
Osallistujat:
Simo Määttä ja Tuija Kinnunen kertovat hankkeesta
Julkaisut:
Määttä, S., Kinnunen, T., Kuusi, P. & Probirskaja, S. 2024.
Kuusi, P., Kinnunen, T., Määttä, S. & Probirskaja, S. 2024
Hankkeessa tutkitaan tarinateatterin keinoin, millaisia narratiiveja ja affekteja Suomessa asuvat venäjänkieliset, mukaan lukien venäjän kielen opiskelijat, kääntäjät ja tulkit, liittävät venäjän kieleen ja venäläiseen kulttuuriin – erityisesti venäjäksi käännettyyn suomalaiseen viranomaisviestintään. Hanke liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan laajempaan hankkeeseen
Rahoittaja:
Yhteistyökumppanit:
Helsingin yliopiston työryhmä:
Tarinateatteri on yhteisöteatteria ja improvisaation muoto, joka perustuu katsojien esityksen aikana kertomiin todellisiin, henkilökohtaisiin tarinoihin. Ohjaaja haastattelee katsojia, ja tämän pohjalta näyttelijät esittävät tarinan. Tarinateatterissa voidaan taiteen keinoin käsitellä valtasuhteita ja sosiaalisia konflikteja sekä tuoda esille näkymättömiä ennakkoluuloja ja palvelujen saavutettavuuteen liittyviä ongelmia.
Vuosina 2024–2025 hankittu aineisto ja aineiston pohjalta tuotettu tieto ovat tarpeen tilanteessa, jossa Suomen ja Venäjän välit ovat historiallisen huonot, valtioiden välinen raja on lähes suljettu ja venäjän kieleen kohdistuu paljon epäluuloja. Hankkeessa tuotettiin lisää ja uudenlaista tietoa venäjän kieleen ja venäläiseen kulttuuriin liittyvistä kipukohdista, haavoittuvuuksista ja polarisaatiosta turvallisessa tilassa – erilaisten kielen puhujien näkökulmasta.
Hankkeessa järjestettiin kolme tarinateatterityöpajaa, jotka taltioitiin kahdella videokameralla. Työpajoissa oli paikalla kaksi tulkkia. Saatua aineistoa analysoidaan tarkastelemalla tarinateatterin herättämiä narratiiveja ja kielellistä vuorovaikutusta affektiivisena ilmiönä. Lisäksi hanketta tuodaan tunnetuksi yleistajuisilla julkaisuilla. Kääntämistä tarkastellaan hankkeessa hyvin laajassa merkityksessä: työpajat perustuvat suomesta venäjäksi käännettyyn tekstiin, ja työpajoissa kaikki puhe tulkataan suomen ja venäjän välillä. Lisäksi ohjaaja tulkitsee osallistujien kertomukset ja sanallistaa ne uudelleen näyttelijöitä varten, jotka näyttelevät kertomukset ja niihin sisältyvät affektit.
Helsingin Sanomien juttu, jossa kerrotaan hankkeesta:
Projektissa analysoitiin koronaviruspandemian aikana tuotettua, maahanmuuttajaväestölle tarkoitettua monikielistä materiaalia Latviassa, Suomessa ja Virossa. Tarkoituksena on tutkia muille kuin maiden virallisia kieliä puhuville suunnatun viestinnän kanavia, laatua, ajanmukaisuutta ja saavutettavuutta.
Projektia koordinoi
Apulaisprofessori Simo Määttä, FM Merja Nivala ja emeritusprofessori Juhani Härmä
Rahoittajat: Suomen Kulttuurirahasto ja Faro-Säätiö.
Tutkimushankkeessa suomennettiin valikoima kirjeenvaihtoa, jota valtioneuvos
J. A. Ehrenström tunnetaan ruutukaavaan perustuvan Helsingin asemakaavan laatijana ja Suomen autonomian ajan ensi vuosien poliittisena vaikuttajana. Kirjeenvaihto käsittelee pääasiassa Helsingin kaupungin uuden keskustan rakentamista ja tsaarin hallinnon suhdetta Suomen suuriruhtinaskuntaan. Toissijaisesti kirjeissä käsitellään myös ajan muita tapahtumia ja kirjoittajien yksityiselämää.
Valtaosa kirjeistä on kirjoitettu ranskaksi, joka oli 1800-luvun alussa eliittien lingua franca. Ranska oli myös kieli, jolla Suomen suuriruhtinaskunnan ruotsinkielinen hallinto ja Venäjän tsaarin venäjänkielinen hallinto kommunikoivat keskenään. Lisäksi kirjeissä käytetään ruotsia, ja monet yksittäiset kirjeet ovatkin kaksikielisiä. Koska ranskaa taitavia historioitsijoita on Suomessa kovin vähän, on tärkeää suomentaa kirjeet ja saattaa ne siten tutkijoiden käyttöön. Kirjeiden kääntäminen on siksi kulttuurihistoriallisesti merkittävä hanke. Julkaistavat kirjeet ovat kiintoisaa luettavaa myös laajemmalle yleisölle, joka on kiinnostunut Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvuosikymmenten yhteiskunnallisesta elämästä ja arjesta.
Hankkeessa luokiteltiin Kansallisarkistossa olevat Ehrenströmin kirjeet niiden asiasisältöjen perusteella temaattisesti, valikoitiin osa niistä julkaistavaksi, transkriboitiin julkaistavaksi valitut kirjeet ja lopuksi käännettiin valitut kirjeet suomen kielelle. Hanketta koordinoi käännöstieteen apulaisprofessori
Suomennetut kirjeet julkaistiin Helsinki-Seuran kustantamana teoksessa
Yliopistonlehtori Svetlana Probirskajan projekti, jonka rahoitti Koneen Säätiö (2015–2018).
Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ja venäläisten arkisia kohtaamisia toisaalta sodanaikana ja toisaalta kansainvälisessä Allegro-junassa nykyaikana. Tutkimuksessa kysytään, miten erikielisten ja -taustaisten ihmisten vuorovaikutus tapahtuu, ketkä toimivat tulkkeina, mitä käännös- ja tulkkauskäytäntöjä on. Tutkimuksen lähteinä käytetään sodanajan osalta sotavankien muistelmia, sotatulkkien muistelmia, sotahistoriallista tutkimusta ja arkistoaineistoa. Allegron osalta aineistona toimivat organisaation omat monikieliseen toimintaympäristöön liittyvät ohjeet, matkustajien, junanhenkilökunnan ja rajaviranomaisten haastattelut sekä tutkijan oma havainnointiaineisto, joka syntyy ”junakävelyä” suorittamalla. Tutkimus liittyy laajemmin arkikääntämisen ja sodanajan kääntämisen teemoihin.