Tekijät

Tältä sivulta löydät Kilpisjärven tiedepolkujen sisällöntuottajat.
Till Bovermann

Äänitaiteilijana ja tieteilijänä teen töitä kenttätallenteiden ja interaktiivisen ääniohjelmoinnin parissa luodakseni äänielämyksiä. Asuttuani Suomessa viisi vuotta koen voimakasta yhteyttä pohjoiseen ympäristöön ja sen erityispiirteisiin. Tämä on myös yksi syistä, joiden vuoksi olen Biotaiteen seuran ylpeä jäsen. Kilpisjärven tiedepolkuja varten tutkin tiedepolkujen reittien ja niiden lähialueiden ääniympäristöjä ja havaitsin paikkoja, joilla kivet, pienet lätäköt ja purot keräsivät verrattain runsaan lajiston kasveja, sieniä ja eläimiä. Äänitaiteilijana olen kiinnostunut tällaisten mikromaailmojen biofoniasta ja äänimaisemasta (”miltä se kuulostaa?”), ja minusta on hienoa jakaa löydökseni ja taiteelliset tulkintani polkujen käyttäjien kanssa.

Löydät lisää tietoa mikromaailmoista (englanniksi) linkin takaa.

Jonathan Carruthers-Jones

Toimin tohtoritutkijana Oulun yliopiston kulttuuriantropologian laitoksella, tällä hetkellä CONTOURS -hankkeen parissa. Kyseessä on monitieteinen tutkimushanke jossa tarkastellaan matkailun vaikutuksia erämaa-alueisiin kävelyhaastattelututkimuksin sekä ekoakustisin tutkimusmenetelmin. Tutkimushankkeessamme hyödynnämme ääntä ymmärtääksemme maiseman moniulotteisuutta. Lue lisää tästä tutkimuksesta Äänitutkimus -sivulta. Yleisesti tutkimukseni keskittyy ymmärtämään ihmisten ja luonnon välisen vuorovaikutuksen kompleksisia haasteita ja miten nämä vaikuttavat esimerkiksi luonnonsuojelun pitkäaikaiseen menestymiseen, erityisesti erämaassa. Menetelmällisesti käytän osallistavia lähestymistapoja käyttäen erilaisia in-situ visuaalisia ja akustisia kartoitusmenetelmiä. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten tällaiset menetelmät voidaan integroida poikkitieteellisesti pitkän aikavälin paikka- ja ekologiseen dataan luonnonsuojelun kasvaviin haasteisiin vastaamiseksi. Tällaista tutkimusta kävelyhaastattelumenetelmistä, ekoakustikasta ja 360° -videoista on hiljattain tehty Skotlannin ylämailla, Ranskan Pyreneillä sekä Ruotsin ja Suomen arktisilla alueilla.

Maija Heikkilä

Olen pitkäaikaisiin ilmaston ja luonnon muutoksiin perehtynyt paleoekologi Helsingin yliopistosta. Ymmärtääksemme ja suojellaksemme luontoa ilmaston muuttuessa meidän on ymmärrettävä niiden vuorovaikutuksia kaikissa ajan mittakaavoissa: sadoista vuosista miljooniin vuosiin. Tutkimustiimini kanssa kehitän ja tutkin järvien ja merten pohjiin kerrostuneita menneiden ympäristönmuutosten fossilisia ja biogeokemiallisia jälkiä. Voimme selvittää esimerkiksi, mitä tapahtui menneinä lämpiminä kausina jääpeitteelle, luonnon monimuotoisuudelle tai hiilinieluille. On kiehtovaa, miten meitä ympäröivä rauhaisa luonnonmaisema: kivet, maiseman muodot, suot, järvet ja meret, säilyttävät lukemattomia kertomattomia tarinoita syvästä ajasta.

Heikki Henttonen

Olen metsäeläintieteen emeritusprofessori ja olen tutkinut myyriä yli 50 vuotta. Myyrät ovatkin minulle ennemminkin elämäntapa kuin työ. Tarinani myyrien kanssa alkoi 1970 -luvulla tehdessäni töitä tutkimusavustajana myyrätutkimuksen parissa Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisella asemalla.

Kimmo Kahilainen

Tällä hetkellä teen töitä professorina ympäristötutkimuksen parissa Helsingin yliopiston Lammin biologisella tutkimusasemalla, mutta suurimman osan urastani olen tehnyt Lapin tutkimusasemilla keskittyen kalastoihin ja järvien ravintoverkkoihin. Kalat ovat kiinnostaneet minua lapsuudesta lähtien ja tämä kiinnostus on säilynyt läpi elämän. Alusta lähtien olen tutkinut siian ekologisen lajiutumisen taustalla vaikuttavia mekanismeja, mutta viime aikoina olen tutkinut myös ilmastonmuutoksen ja järvien tuottavuuden vaikutuksia kaloihin ja ravintoverkkoihin niin kesällä kuin talvella erinäisiä tutkimusmenetelmiä käyttäen. Pohjoinen Lappi tarjoaa Suomen parhaat mahdollisuudet järvien tutkimiselle niiden monipuolisten kalapopulaatioiden ja valuma-alueiden sekä vähäisen ihmisen vaikutuksen myötä.

Georgiy Kirillin

Olen Fysikaalinen limnologia -tutkimusryhmän johtaja Leibniz -instituutilla Berliinissä, Saksassa. Tutkimukselliset kiinnostuksen kohteeni kattavat järvien fysikaaliset prosessit: lämmön, suolan ja liuenneiden kaasujen kuljetuksen; pienen mittakaavan turbulenttisen sekoittumisen; sekä järven ja ilmakehän väliset vuorovaikutukset, mukaan lukien järvien vasteen ympäristömuutokseen. Kylmät järviympäristöt ovat erityinen tutkimuskiinnostukseni. Vuodesta 2013 lähtien olen tutkinut Kilpisjärveä. Järven ainutlaatuisesta sijainnista johtuen Kilpisjärvellä ja sen läheisillä pienemmillä järvillä on läntisen Euroopan pisin jääpeitteinen ajanjakso. Kilpisjärven tuntureiden ympäröimää aluetta voikin kutsua Fennoskandian kylmiöksi: vain 100 km pohjoiseen mentäessä ilmasto muuttuu huomattavasti leudommaksi pohjoisen Atlantin vaikutuksesta johtuen. 

Björn Kröger

Olen töissä Suomen luonnontieteellisellä museolla (Luomus) Helsingissä paleontologisen kokoelman intendenttinä ja olen myös dosentti Helsingin yliopistolla. Tutkin merten paleoekologiaa sekä paleobiologiaa ja olen kiinnostunut geotieteiden historiasta ja filosofiasta.

Aleksi Lehikoinen

Vastaan Luomuksessa linnustonseurannan laskennoista ja the Helsinki Lab of Ornithology -ryhmän vetämisestä. Lintututkimukseen olen urautunut vuonna 1987 alkaneen lintuharrastuksen myötä. Aloitin biologian opinnot syksyllä 1999 Helsingin yliopistolla ja graduni merimetson kannankehityksestä ja ravinnosta valmistui vuonna 2003. Jatko-opinnoissani tutkin Helsingin yliopistolla ilmaston ja ravinnon vaikutusta kahdeksan eri lintulajin pesintämenestykseen ja väitöskirjani valmistui keväällä 2009. Luomuksella olen työskennellyt marraskuusta 2009 lähtien. Toimin työni ulkopuolella myös Hangon lintuaseman aktiivina.

Pekka Niittynen

Teen töitä tohtoritutkijana bio- ja ympäristötieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistolla. Tutkimukseni keskittyy kasveihin, kasvien välisiin vuorovaikutussuhteeseen sekä muuttuvan ilmaston vaikutuksista arktisen ympäristön kasveihin.

Tarn Preet Parmar

Olen akvaattisiin ympäristöihin perehtynyt ekologi ja teen väitöskirjaani biologian laitoksella Brandenburgin teknillisellä korkeakoululla Saksassa. Tutkimukseni keskittyy vedestä kuoriutuviin hyönteisiin ja niiden ravinteiden kuljetukseen vesiekosysteemeistä maaekosysteemeihin.

Riikka Puhakka

Työskentelen akatemiatutkijana Helsingin yliopistolla, bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnassa Lahden kampuksella. Olen tehnyt väitöskirjan maantieteessä ja tällä hetkellä johdan Suomen Akatemian rahoittamaa NATUREWELL -hanketta (2019-2025). Tässä monitieteisessä hankkeessa tutkimme miten virkistäytyminen luonnossa vaikuttaa kaupunkilaisnuorten luontosuhteeseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Nuorempien sukupolvien luonnosta vieraantumisesta on keskusteltu myös Suomessa. On kiinnostavaa tutkia nuorten luontokokemuksia ja hyvinvointietuja joita he luonnosta saavat. Tutkimme paitsi luontokontaktien vaikutuksia koettuun hyvinvointiin myös sen vaikutuksia ihmisen mikrobistoon.

Sirpa Rasmus

Olen Sirpa Rasmus, ja olen taustaltani lumeen ja jäähän keskittynyt geofyysikko. Olen tutkinut lumen kerrosrakennetta muun muassa kaivamalla suuren määrän lumikuoppia ympäri Suomea, ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia lumioloihin mallintamalla. Nykyään tutkin pohjoisten elinkeinojen sopeutumista ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi poronhoidossa lumen määrällä ja ominaisuuksilla on valtava merkitys. Minusta on mielenkiintoista, miten lumi reagoi nopeasti säähän, on joka talvi erilaista, ja kertoo myös pitkän aikavälin ilmastollisista muutoksista. Lumen tutkimisen kautta löytyy myös yhteinen puheenaihe poronhoitajien kanssa, jotka tekevät samanlaisia havaintoja kuin minäkin, tarkastellessaan porojen laidunnusolosuhteita.

Oula Seitsonen

Olen maantieteilijä ja arkeologi ja kiinnostunut lähes kaikesta mitä kohtaan. Vuosien varrella olen tehnyt kaikenlaista mikä on laskuni maksanut, tärkeimpinä mainittakoon paimentolaisten yhteiskuntien arkeologinen tutkimus Mongoliassa, Itä-Afrikassa ja Fennoskandiassa, GIS- ja kaukokartoitussovellukset arkeologiassa, Lapin erämaa-alueiden menneisyys ja Karjalan kannaksen arkeologia Venäjällä. Olen toiminut myös muun muassa kenttäarkeologina, kartografina, maanmittauslaitteiden myyjänä ja paikkatietoinsinöörinä muun muassa Pohjois-Siperiassa, Alaskassa ja Norjassa. Nyt työskentelen Oulun yliopistolla useissa projekteissa ihmetellen lukuisia asioita nykyhetkessä ja menneisyydessä, kuten arktisen kaivostoiminnan menneisyyttä, kylmän sodan perintöä Huippuvuorilla, Pohjois-Fennoskandiassa ja Siperiassa sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan eriarvoisuuden arkeologisia jälkiä.

Ditte Taipale

Toimin tällä hetkellä yliopistonlehtorina ilmakehätieteissä Helsingin yliopistolla, mutta aikaisemmin koordinoin Kilpisjärven tiedepolkuhanketta. Koko tutkimusurani olen tutkinut biosfäärin ja ilmakehän välisiä vuorovaikutussuhteita. Biosfääri, ja etenkin puut, vapauttavat orgaanisia yhdisteitä ja jotkin näistä molekyyleista voivat muodostaa pieniä partikkeleita ilmassa, jotka voivat kasvaa ja toimia pilvien siemeninä. Pilvet tarjoavat ilmastomme ainoan viilentävän vaikutuksen, joten tämän ilmiön ymmärtäminen on keskeistä ajassa, jolloin maailma on kirjaimellisesti tulessa. Olen erityisen kiinnostunut ymmärtämään miten kasvien stressitekijät (esim. kuivuus, tulviminen, kuumuus, pakkanen, ilmansaasteet) vaikuttavat pilviin kasveista erittyvien orgaanisten yhdisteiden muuttuessa stressitekijöiden vaikutuksesta.

Anna Virkkala

Olen maantieteilijä, joka tutkii pohjoisten alueiden ekosysteemejä ja hiilinieluja muuttuvassa ilmastossa. Hyödynnän tutkimuksissaan monipuolisesti kenttätutkimuksia Kilpisjärveltä ja muilta Arktisilta alueilta sekä erilaisia kaukokartoitus- ja mallinnusmenetelmiä. Työskentelen tällä hetkellä Woodwell Climate Research Center-organisaatiossa ja vedän Arktis-boreaalisen alueen hiilipäästö- ja mallinnussynteesiä osana Permafrost Pathways-projektia, mutta työskentelen myös tiiviisti Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa esimerkiksi Kilpisjärven uuden hiilimonitorointiaseman parissa.

Lilith Weber

Jäkälä, tämä sienen, levän ja bakteerien välinen symbioosi on yhteistyön malli. Minua kiehtoo tämän kumppanuuden mahdollistama lajikirjon ja ominaisuuksien runsaus. Tutkimukseni Helsingin yliopistolla ja luonnontieteellisellä keskusmuseolla keskittyy jäkälien monimuotoisuuteen vaikuttaviin tekijöihin useilla tasoilla. Mitkä tekijät muovaavat yhteisön lajistoa? Miten jäkälät reagoivat ihmisen aiheuttamiin häiriöihin? Miten voimme hyödyntää jäkäliä indikaattoreina ekologisessa tutkimuksessa sekä ekosysteemitason luonnonsuojelussa?

Kiitos myös

Helsingin yliopiston kielikeskus, Anu Eskelinen (OY), Seija Kultti (HY), Elina Lehtonen (HY), Miska Luoto (HY), Tuija Maliniemi (OY), Dominik Martin-Creuzburg (Konstanzin yliopisto), Heidi Mod (HY), Kimmo Neitola (UH), Mikko Sipilä (HY), Fredrik Strandman (ÅA), Jan Weckström (HY).