Historia

Hyytiälän metsäasema on Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan alainen yksikkö, jonka toiminta käynnistyi 1910. Asema on tärkeä paikka suomalaisen metsänhoidon historiassa –siellä on koulutettu metsänhoitajia 1900-luvun alusta asti ja toiminta keskittyi kenttäkurssien järjestämiseen. Metsäopiskelijat viettävät yhä Hyytiälässä 6- 8 viikkoa ensimmäisenä opiskelijakesänään.

Tutkimusta Hyytiälässä alettiin tehdä laajemmalti 1959 ja 1960 -luvulta lähtien. Puiden biologiaa ja kasvien tuottavuutta suhteessa ympäristöolosuhteisiin eli tuotosekologiaa alettiin tutkia tarkoin mittauksin ja mallinnuksin 1960-luvulta lähtien, ja 1980-luvulla tutkimus kohdistui esimerkiksi ilmansaasteiden aiheuttamaan ympäristön happamoitumiseen.

Aerosolifysiikan ja metsäekologian tutkimus nousi korkealle tasolle Helsingin yliopistossa 1990-luvulla, ja metsäkasvillisuuden analyysiä hyödyntävä suomalainen ilmakehätiede on maailman huipputasoa.

Hyytiälän historiaa lyhyesti

1907: korkein metsäopetus siirrettiin Evon metsäopistosta Suomen keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon

1910: Suomen senaatti luovutti huhtikuussa Hyytiälän alueen valtion maat metsäylioppilaiden harjoitusalueeksi ja toukokuussa ensimmäiset metsäylioppilaat saapuivat Hyytiälään. Majoitus järjestettiin aluksi lähitaloista mm. Kallenaution kestikievarista

1911-12: vanhan pihapiirin rakennukset valmistuivat

1935: muistokuusikko istutettiin Hyytiälän 25-vuotisjuhlien kunniaksi

1948: Hyytiälä liittyi sähköverkkoon

1959: Instituutti - opetus-, toimisto- ja laboratoriorakennus valmistui

1977: ympärivuotisen käytön mahdollistavat A-, B- ja C-talot majoitukseen sekä konehallit valmistuivat

1995: SMEAR II-asema valmistui

2010: asema siirtyi osaksi Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitosta

2018: asema siirtyi osaksi Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan infrastruktuuriyksiköitä

2023: uudet majoitus- ja ruokalarakennukset valmistuivat A-, B- ja C-talojen tilalle

Antti Uotilan aika Hyytiälän Metsäaseman johtajana 1990–2023

Antti Uotilan johtajakaudella Hyytiälän metsäasemasta muodostui tunnettu ja yhteiskunnalisesti vaikuttava toimija Pirkanmaan alueella. Eläköityessään syksyllä 2023 dosentti, MMT Antti Uotila oli toiminut aseman johtajana kauemmin kuin kukaan aikaisempi johtaja.

Varovaisesti arvioiden Antti Uotila ehti uransa aikana opettaa noin 1500–1700 metsätieteiden opiskelijaa sekä valmentaa uralleen metsäalan asiantuntijoita.

Toivo Pohja – kyläsepästä mittauslaitteiden pioneeriksi

Juupajoella asunut kyläseppä ja harrastajamuusikko Toivo Pohja tutustui Hyytiälän metsäasemalla vuonna 1975 soittokeikalla käydessään metsäntutkijoihin, jotka näyttivät hänelle mittauslaitteistojaan metsässä. ”Metsässä oli lasikuitukoppi ja jeesuksenmoinen letku- ja johtosulppu” kuvailee Pohja ET-lehden artikkelissa vuonna 2020. Hän oli aina ollut kiinnostunut teknisten laitteiden rakentelusta ja alkoi järjestellä tutkijoiden sotkuja uuteen uskoon. Teoreettista taustatukea hän sai työhönsä professori Pertti Harilta. Toivo Pohja osoittautui niin päteväksi mittausasemien rakentajaksi, että pääsi pystyttämään niitä paitsi Hyytiälään, myös Lappiin Värriön tutkimusasemalle. Kaikesta tieteen hyväksi tekemästään työstä Pohja palkittiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kunniatohtorin arvolla vuonna 1996.

Lennart Segerstråle – metsänhoitajasta taiteilijaksi

Vanhassa ruokalassa on yhä nykyisin metsäylioppilas Segerstrålen näyttävä teos Hyytiälä-kesältä. Näkymä teeriä kuvaavasta kohtalaisen isosta maalauksesta pianon yllä muistuu helposti Albert Hämeen (K-113) mieleen . Tuosta maalauksesta sai alkunsa Albertin kiinnostus maalarin elämäntyöhön. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin maalattu Metsä ja mies -niminen fresko Metsätalon aulan rappukäytävän yllä taasen kuvaa Segerstrålen uran antia sellaisena, kuin siihen suurempi yleisö taitaa olla tutustunut.

Kulttuuriperintö

Hyytiälän historialliset rakennukset ovat Museoviraston suojelemia, ja merkittävä osa kansallista kulttuuriperintöä. Rakennukset ovat toimineet koko ajan alkuperäisessä tehtävässään.

Vanhan pihapiirin rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1911. Alueelle nousi suuri metsäylioppilaiden majoitusrakennus, isolla ruokasalilla varustettu keittiörakennus, talonmiehen asunto sekä pari varasto- ja huoltorakennusta. Keskipihan vellikello ei kuulunut arkkitehtien Ernst Theodor Granstedt ja Carl Ricardo Björnberg alkuperäiseen suunnitelmaan vaan lisättiin aseman esihenkilön A. Benjamin Helanderin ehdotuksesta. Rakennukset edustavat kansallisromanttista tyyliä.

Pilvilinna

Kauempana pihapiiristä sijaitsee Pilvilinnaksi nimetty johtajan asunto, jonka nimen taustalla on vanha työmailta tullut sanonta ”Pilvi nousee” eli johtaja ilmestyy työmaata tarkastamaan. Pilvilinna on suojeltu, arvokas vanha hirsirakennus. Alun perin se rakennettiin yliopiston metsänhoitajan kenttäkurssien aikaiseksi virka-asunnoksi. Ehkä tunnetuin asukas oli Martti Tertti perheineen 1930-luvulla.

Hyytiälän metsäaseman Pilvilinna oli kesällä 2022 remontoinnin kohteena ja tällä kertaa korjauskohteena olivat alakerran majoitustilat. WC- ja suihkutilat uusittiin ja salin sivuhuone muutettiin majoituskäyttöön sopivaksi. Työ tehtiin vanhaa ilmettä kunnioittaen. Tarkoituksena oli myös pidentää vuosittaista käyttöaikaa keväällä ja syksyllä. Tämä edellyttäisi kuitenkin vielä lisäkorjauksia vesien jäätymisen estämiseksi.

Tarvetta Pilvilinnan majoituskäytön lisäämiselle tulee, kun uudisrakentamisen yhteydessä majoituspaikkojen kokonaismäärä väheni.

Vanhan opiskelija-asuntolan hirsiseinät

Kesäaikaan Hyytiälän vanha pihapiiri herää eloon kun osa yhdeksän viikon metsätieteiden kenttäkurssilaista majoittuu perinteiseen opiskelija-asuntolaan Impivaaraan. Forstien matka Hyytiälässä on alkanut jo vuonna 1910. Silloiset metsäylioppilaat rakensivat opiskelun ohessa vanhan pihapiirin rakennukset, joissa vielä nykyisilläkin forsteilla on kunnia majoittua ja viettää aikaa. Impivaara ja vanha ruokala ovat muistoja menneestä monella tavalla. Vanhempien forstien nimet seinillä huokuvat metsäläishistoriaa, ja iso osa forstiutta muodostuukin Hydekesän lopulla, juuri silloin, kun kirjoittaa omaa nimeään vanhalle hirsiseinälle. Perinteenä on että kukin kurssilainen jättää puumerkkinsä Hyytiälään. Uusia kesäkurssilaisia odottavat myös keittiön tiukat ukaasit astioiden tiskaamisesta, ja edellisten kesäkurssilaisten tervehdykset ja nimet yli satavuotiaan rakennuksen seinillä. Seiniltä voi käydä etsimässä esimerkiksi tiedekunnassa toimivan dekaanin nimen opiskeluajoilta.

Seiniltä voi löytää myös käynnissä olevan Healing interiors -pilottikokeen myötä asennetut paristokäyttöiset mittauslaitteet, jotka tallentavat pohjatietoa rakennuksen sisäilmasta osana hyvinvointitutkimusta rakennetussa ympäristössä.

Helsingin yliopiston juhlasalin kattokruunut Hyytiälään

Helsingin Yliopiston kiinteistöpalveluyhtiö HY247 sai maaliskuussa 2021 Helsingin Yliopistomuseolta tehtäväksi etsiä sijoituspaikan yliopiston juhlasalin alkuperäisille kattokruunuille. Ensin valaisimia ehdotettiin Siltavuorenpenger 5 tiloihin. Suunnitelmissa valaisimien sijoitus koettiin hajanaiseksi.

Kesäkuussa 2022 Hyytiälän aseman katselmuskierroksella todettiin ruokalan salin valaistuksen kaipaavan päivitystä. Valon päivänä 3.2. 2023, juhlasalin valaisimet saapuivat asennettavaksi Hyytiälään. Ruokalarakennuksen alkuperäiset valaisimet olivat jugendtyyliset öljyvalaisimet.

Hyytiälän kyläsepän kyvetit

Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella voi nähdä kyvettejä niin puiden oksiin kiinnitettyinä kuin lähellä maata aluskasvillisuuden seassakin. Hyytiälässä käytössä olevien kyvettien valikoima perustuu jo eläköityneen metallintyöstön asiantuntijan Toivo Pohjan vuosikymmenten mittaiseen kehitystyöhön. Kuukauden esineemme tyyppiset kyvetit ovat olleet käytössä jo 1970-luvulta lähtien ja varsin lukuisat metsätutkijat ovat tutustuneet niihin kenttäkursseillaan ja käyttäneet tutkimuksissaan.

Kyvetti-sana tulee ranskan kielen sanasta cuvette, joka tarkoittaa pientä maljaa. Tämä pieni malja voi olla hiukan erilainen käyttötarkoituksen mukaan – niitä on käytetty esimerkiksi laboratoriossa optisissa mittauksissa tai kenttätutkimuksessa tässä artikkelissa esitellyn kyvetin kaltaisina läpivirtauskyvetteinä. Optisissa mittauksissa kyvetissä olevan näytteen läpi kohdistetaan säteilyä. Laitteessa oleva detektori eli ilmaisin tulkitsee näytteen aiheuttamaa absorptiota eli imeytymistä. Läpivirtauskyvettiin on liitetty syöttö- ja poistoletku, jotka mahdollistavat kyvetin pesun ja uuden näytteen lisäämisen kesken ajon eli tutkimusjakson. Tutkimuskirjallisuudessa kyvettiä kutsutaan myös mittauskammioksi.

Metsäntutkimuksessa on mitattu kyvettien avulla puiden kaasuaineenvaihduntaa eli yhteyttämisessä sitomaa hiilidioksidia eli. Kyvetti on ollut puuhun kiinnitettynä ja esimerkiksi puun oksa on asetettu kyvetin sisään. Suurimman osan ajasta kyvetti on ollut avoimena, jolloin olosuhteet sen sisällä ovat vastanneet suurin piirtein olosuhteita sen ulkopuolella, eli ilma ei ole lämmennyt kyvetin sisällä liikaa. Aina säännöllisin välein se on sulkeutunut, jolloin mittaus on tapahtunut. Kun kyvetti on ollut suljettuna, kaasupitoisuudet sen sisällä muuttuneet ja näistä muutoksista on voitu laskea muun muassa kyvetin sisällä olevien lehtien tai neulasten yhteytys- ja haihdutusnopeudet. Automaattisesti tapahtuva jatkuva mittaus on mahdollistanut tarkemmat arviot puun hiilidioksidiaineenvaihdunnasta.  Kyvetin avulla on siten voitu ymmärtää metsien merkitystä ilmastonmuutoksessa.

70-luvulla Toivo Pohjan kehittämä kyvetti tulee esille Tiedemuseo Liekin ydinnäyttelyyn, joka avautuu syksyllä 2023 Helsingin yliopiston päärakennukselle.

Tiedemuseo Liekki esittelee blogissaan kokoelmien mielenkiintoisia esineitä kerran kuukaudessa. Kyvetti esiteltiin kokoelmapäällikkö Jaana Tegelbergin toimesta kesäkuussa 2023.

Kuvagalleria alkuvuosikymmeniltä n. 1920-1950