Käytännöllisen filosofian professori (ma.) Jaakko Kuorikoski (*1977) on saanut filosofiksi poikkeuksellisen paljon siteerauksia kahdesta syystä: hän kirjoittaa paljon yhteisartikkeleita sekä pyrkii tekemään tieteenfilosofiaa siinä määrin käytännöllisellä otteella, että siitä on hyötyä kohdetieteenaloissa.

Kuorikoski on tiukan linjan naturalistinen tieteenfilosofi. Hän ajattelee, että tieteenfilosofiassa on tärkeää olla läheisessä tekemisessä tutkittavan empiirisen tieteenalan kanssa ja että naturalistinen tieteenfilosofian lähestymistapa tuottaa parempia tuloksia kuin filosofin intuitioita seuraileva käsitteellinen analyysi.

Kuorikosken siteeratuin artikkeli – Straddling between paradigms: A naturalistic philosophical case study on interpretive research in management accounting – on julkaistu 2008, mutta sen kirjoittaminen alkoi jo vuosia aikaisemmin, hänen työskennellessään Kauppakorkeakoulussa osa-aikaisena tutkimusavustajana. Kyseessä on tieteenfilosofinen interventio liiketaloustieteellisen tutkimuksen itseymmärrykseen, eritoten kvalitatiivisten menetelmien osalta.

Artikkelia on siteerattu paljon liiketaloustieteen puolella, jossa siteeraus- ja artikkelimäärät ovat huomattavasti suurempia kuin tieteenfilosofiassa sinänsä.

Toiseksi siteeratuimmassa tekstissään, Dissecting explanatory power vuodelta 2010, Kuorikoski liikkuu yleistieteenfilosofisemmissa sfääreissä pohtien professori Petri Ylikosken kanssa selitysvoiman käsitettä.

Kun tieteellisissä kiistoissa vedotaan oman mallin selittävän asiaa paremmin kuin vastustavan mallin, niin kyseessä ei aina ole kiista kilpailevien mallien totuudesta tai epätotuudesta, vaan ihmiset pitävät parempina sellaisia teorioita, joiden kautta ovat tottuneet ajattelemaan.

Kuorikoski on kehitellyt eteenpäin kontrastiivis-kontrafaktuaalista selittämisen teoriaa eli että selityksessä on mieltä vain silloin kun se suhteutetaan vaihtoehtoiseen asiantilaan. Mieletöntä on esimerkiksi kysyä, miksi Suomen bruttokansantuote on tietyn suuruinen, mutta mieltä asiaan saadaan kysymällä, miksi Suomen bruttokansantuote on pienempi kuin Ruotsin bruttokansantuote.

Kuorikoski on tutkinut myös taloustieteen imperialismia eli kuinka taloustieteen tavat leviävät sosiologiaan ja muuhun yhteiskuntatieteeseen. Esimerkiksi uskonnollisuutta tai perhettä mallinnetaan niin, että pohjimmiltaan rationaaliset toimijat ajavat omia etujaan ja näin muodostuvat sosiaaliset instituutiot ovat tehokkaimpia tapoja allokoida resurssit.

Taloustieteen teorioita syytetään usein "epärealistisista oletuksista". Kuorikoski on mennyt astetta pidemmälle ja tarkastellut, milloin epärealistiset oletukset ovat vahingollisia, milloin harmittomia. Jos ongelmalliset oletukset eivät vaikuta mallin tulokseen eli sama tulos saadaan korvaamalla pöhköt oletukset toisilla pöhköillä oletuksilla, kyseiset oletukset saattavat olla harmittomia – ja malli itsessään varsin hyvä ja oikeasti yleispätevä.

Kuorikoski ei vastusta rajusti yksinkertaistavien oletusten tekemistä sinänsä; jostainhan pitää lähteä liikkeelle, kun tieteessä yritetään ymmärtää monimutkaista maailmaa.

Kuorikoski on myös kummastellut, miksi taloustieteessä käytetään varsin vähän toimijapohjaisia simulaatioita. Periaatteessa taloustieteissä ajatellaan teoretisoinnin lähtevän rationaalisten toimijoiden valinnoista, mutta silti mallit eivät ole puhtaan toimijapohjaisia, vaan pikemminkin mallit luodaan ylhäältä annetun rajoitteen, yleensä jonkin tasapainon, kautta.

Sen sijaan sosiologiassa toimijapohjaiset simulaatiomallit ovat yleistyneet viime vuosina. Niiden avulla on esimerkiksi teoreettisesti osoitettu, kuinka yhteisöön voi syntyä normi, jota kukaan yksilö ei kannata.

Kuorikoski on pohtinut paljon, millä tavoin osien ominaisuuksilla ja niiden keskinäisellä organisaatiolla voidaan selittää niiden muodostaman kokonaisuuden toimintaa, esimerkiksi miten neuronien tutkimuksella voidaan selittää psykologisia ilmiöitä.

Tieteenfilosofiassa tällainen mekanismipuhe on ollut muotia vuosituhannen alusta lähtien, ja ajattelutapa on levinnyt viime vuosina yhteiskuntatieteisiinkin. Niissä pyritään nyt löytämään niin sanottuja "keskitason teorioita" korkealentoisen yhteiskuntateorian ja puhtaan empirialähtöisyyden välillä. Esimerkiksi sosiologiseen kenttäteoriaan pohjaava kenttätutkimus mellunmäkeläisistä maahanmuuttajista huutaa kipeästi välitason selitysmalleja.

Kuorikoski väitteli vuonna 2010 ja on viihtynyt koko tutkijanuransa Helsingin yliopistossa, Yhteiskuntatieteiden filosofian huippuyksikössä. Vuonna 2016 Kuorikoski alkaa Helsingin yliopiston osalta vetää yhteiseurooppalaista INSOSCI-pojektia, jossa tarkastellaan neurotieteiden tuloa sosiaalitieteisiin, eritoten päihdepolitiikan ja addiktion näkökulmasta.

Jaakko Kuorikoski: Julkaisut, projektit, aktiviteetit

Väestötieteen professori Pekka Martikainen (*1966) on erikoistunut kvantitatiiviseen terveyden eriarvoisuuden tutkimukseen. Tilastoanalyyseissa hän on verrannut muun muassa työllisten ja työttömien, leskien ja avioliitossa elävien sekä eri sukupuolten ja eri sosiaaliryhmien terveys- ja kuolleisuuseroja.

Työttömyys ei ole satunnainen ilmiö

Martikainen on havainnut että työttömien muita korkeampi kuolleisuus ei johdu pelkästään työttömyyden syrjäyttävästä vaikutuksesta, stressistä tai menetetyistä työtuloista. Työttömäksi joutuminen kun ei ole satunnainen ilmiö, vaan vaille työtä jää muita todennäköisemmin huonosti koulutettu tai ammattitaidoton ihminen tai ihminen, jolla on muutenkin ollut vaikeuksia elämässään esimerkiksi parisuhteen tai päihteiden käytön osalta.

Martikainen on tarkastellut työttömien kuolleisuutta Suomen talouden eri sykleissä ja toimialoilla sekä työpaikoissa, joissa on merkittävästi supistettu työvoimaa. Hän on esimerkiksi verrannut 1980-luvun lopun nousukautta, jolloin työttömyysaste oli noin 4 prosenttia, ja 1990-luvun alun lamaa, jolloin työttömyysaste oli lähes 20 prosenttia.

Silloin kun työttömyyttä on paljon, riskit joutua työttömäksi kasvavat kaikilla – kokonaisia tehtaita tai toimipaikkoja suljetaan, kokonaiset toimialat ovat ahtaalla – ja työttömien ylikuolleisuus pienenee. Talouden nousukausina puolestaan työttömät ovat selvemmin valikoitunut joukko, ja siinä näkyy osittain tämän takia muuta väestöä enemmän terveysongelmia.

Laman vaikutus terveyteen

Hyvän tilastoinnin ja rekisteröinnin vuoksi tämäntyyppistä tutkimusta on voitu tehdä hyvin juuri Suomessa. Martikainen on voinut tarkastella laman vaikutuksia työttömien terveyteen koko väestön tasolla, kun muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa monesti tarkastellaan yksittäisen suljetun tehtaan työttömäksi jäänyttä henkilökuntaa, jolloin tutkimusten tilastollinen voima ja yleistettävyys jäävät vaillinaisemmaksi. 

Martikainen on tutkinut myös leskien ylikuolleisuutta. Leskien kuolleisuus leskeytensä ensimmäisen puolen vuoden aikana on noin 30 prosenttia korkeampi verrattuna vastaavan ikäiseen naimisissa olevaan ihmiseen; miesleskillä ylikuolleisuus on hieman suurempaa kuin naisleskillä. Leskien ylikuolleisuus tapaturmaisiin ja väkivaltaisiin kuolemansyihin on jopa 2,5-kertaista naimisissa oleviin verrattuna.

Myös laitoshoitoon joutumisen riski kasvaa välittömästi leskeytymisen jälkeen. Kotona asuvalla vanhalla pariskunnalla kun voi työnjako toimia niin, että toinen osaa hoitaa nettiasioinnin ja toinen pystyy kävelemään lähikauppaan ostamaan maitoa. Puolison kuoleman jälkeen työnjako pettää, ja ensimmäisen leskeytymistä seuraavan kuukauden aikana riski joutua pitkäaikaiseen laitoshoivaan onkin noin 3,5-kertainen.

Alkoholi, hinta ja kuolleisuus

Martikainen kollegoineen on selvittänyt tupakoinnin ja alkoholinkäytön vaikutusta sosioekonomisiin kuolleisuuseroihin ja niiden muutoksiin. Näissä tutkimuksissa on väestöryhmän tasolla päätelty alkoholin käytön aiheuttamat kuolemat kuolemansyylomakkeista ja tupakoinnin aiheuttamat kuolemat epäsuorasti keuhkosyöpäkuolleisuuden avulla. Ihmiset eivät useinkaan ole kovin pedantteja tai rehellisiä arvioidessaan omaa terveyskäyttätymistään, joten epäsuorilla menetelmillä tämä virhevaikutus voidaan poistaa.

Tulosten mukaan vähiten tienaavan viidenneksen ja eniten tienaavan viidenneksen elinajanodotteen eroista tupakointi ja alkoholinkäyttö selitti 2000-luvun alkupuolella 60 prosenttia miehillä ja 36 prosenttia naisilla. Tutkimus myös osoitti, että viimeaikaisesta kuolleisuuserojen kasvusta alkoholi ja tupakka selittivät valtaosan.

Alkoholin hinnan vaikutus kulutukseen ja alkoholihaittoihin on aina ollut suurta yleisöä kuohuttava aihe. Kun alkoholiveroa Suomessa alennettiin vuonna 2004, kulutus nousi kymmenisen prosenttia ja myös alkoholikuolleisuus nousi.

Veronalennuksen pelättiin kiihdyttävän erityisesti nuorten – ja siis suhteellisesti vähävaraisten – alkoholikuolleisuutta, mutta näin ei käynyt. Martikaisen tutkimusryhmässä Kimmo Herttua on osoittanut, että 20–30-vuotiaiden alkoholinkulutukseen veromuutos ei vaikuttanut paljonkaan, mutta se lisäsi noin 50–60-vuotiaiden miesten kuolleisuutta.

Kansainvälisissä vertailututkimuksissa, joihin myös Martikaisen ryhmä on osallistunut, on huomattu, että alkoholin saatavuuden säätelyn ja alkoholikuolleisuuden välinen yhteys ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että alkoholikontrollin löyhtyessä vähän koulutettujen miesten alkoholikuolleisuus nousi Suomessa mutta Ruotsissa ja Norjassa niin ei käynyt. Tanskassa puolestaan huonosti koulutettujen miesten alkoholikuolleisuus on kasvanut, vaikka alkoholikontrollia on hieman kiristetty.

Helsinki ja Lontoo

Martikaisen työura sijoittuu Helsinkiin ja Lontooseen. Hän väitteli tohtoriksi London School of Economics and Political Sciencesta vuonna 1994 aiheenaan sosioekonomiset kuolleisuuserot. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin hän työskenteli seitsemän vuoden verran University College Londonissa, jossa hän selvitti niin ikään sosioekonomisia terveyseroja kuuluisalla Whitehall-kohorttiaineistolla. Ennen väestötieteen professuuriaan hän työskenteli Suomen Akatemian varttuneena tutkijana ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa

Pekka Martikainen: Julkaisut, projektit, aktiviteetit

Sosiologian professori Anssi Peräkylä (*1957) on keskusteluanalyysin avulla tutkinut monenlaisia vuorovaikutustilanteita, eritoten psykoterapiaa. Samalla hän on kehittänyt keskusteluanalyysin metodeita eteenpäin. Peräkylän tavoitteena on liittää keskusteluanalyysiin luonnontieteellisen eksakteja, määrällisesti mitattavia elementtejä. Hän haluaa myös käyttää keskustelunanalyysia psykoterapiateorian keskeisten kysymysten tarkasteluun.

Väitöstutkimuksessaan Lontoon yliopistossa 1990-luvun alussa Peräkylä analysoi videonauhoja, joissa psykoterapeutit keskustelevat aids-potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Kyseessä on ensimmäiset systeemiseen perheterapiaan perustuvan aids-neuvonnan kokeilut; tarkoitus on paitsi hoitaa potilasta myös saada hänen läheisryhmänsä tietoiseksi tilanteesta ja toimimaan hyvillä tavoilla.

Peräkylä tarkkaili eritoten terapeuttien tapaa esittää kysymyksensä niin, että he saivat ihmiset puhumaan avoimesti toistensa läsnäollessa. Terapeutit tekivät hypoteettisia kysymyksiä tulevaisuudesta: "Jos joskus käy niin – en siis sano, että näin välttämättä käy –, että et enää pysty tekemään päätöksiä, kenen toivoisit tekevän niitä?" He myös kysyivät kysymyksiä toisen henkilön kautta – "Mistä äitisi on kaikkein eniten huolestunut sinun tilanteessasi?" – minkä jälkeen äiti saattoi luontevasti täsmentää lapsensa vastausta.

Väitöskirjansa pohjalta Peräkylä kirjoitti teoksen AIDS Counselling: Institutional Interaction and Clinical Practice (1995), jota on käytetty myös systeemisen perheterapian oppaana.

Vuonna 1998 julkaistussa, paljon siteeratussa artikkelissaan Peräkylä havainnoi suomalaisten terveyskeskuslääkärien tapaa kertoa diagnoosi potilaalleen. Lääkärit toimivat varsin demokraattisesti, ikään kuin ottivat potilaan mukaan diagnostiseen päättelyyn: "Kuulin rahinaa keuhkoistasi ja veriarvot ovat aika pahat… näyttää siltä, että sinulla on keuhkokuume."

Lääkäri–potilas-suhde 1990-luvun Suomessa oli demokraattisempi kuin 1970-luvun Britanniassa, jossa lääkäri saattoi vain määrätä lääkkeet kertomatta potilaalle, mikä tätä vaivaa.

2000-luvulla Peräkylä on tutkinut psykoterapiavuorovaikutusta suomalaisten ääni- ja videonauhoitusten avulla, esimerkiksi sitä miten terapeutit tulkintaa tehdessään kuvaavat toisin sanoin potilaan kuvaamia asioita. Kun sisarusten kiistat lapsuudessa kuvaa kilpailuksi, voi esittää hypoteesin, että kilpailu kollegan kanssa työpaikalla herättää samoja tunteita.

Vuodesta 2007 eteenpäin Peräkylä ryhmineen on yhdistänyt kasvonliikkeitä ja keskusteluanalyysia, esimerkiksi kuinka ilmeenmuutos voi pohjustaa muutosta puheenvuoron sävyssä. Toisinaan kuulija voi liittyä ilmeen kautta tunteeseen jo ennen kuin muuttunut sisältö tulee ilmi puheessa.

Sittemmin Peräkylä ryhmineen on laajentanut tutkimusta psykofysiologisten reaktioiden suuntaan, muun muassa mittaroinut keskustelijoiden ihon sähkönjohtavuutta, hengitystä ja sydämensykettä. Peräkylän missiona on tuoda sosiologiseen vuorovaikutuksen tutkimukseen luonnontieteissä vakiintuneita määrällisesti mitattavia elementtejä.

Peräkylän siteeratuin teksti on metodologinen kirjankappale vuodelta 1997, jossa hän esittää, kuinka keskusteluanalyyttisessa tutkimuksessa voidaan kontrolloida tutkimuksen reliabiliteettia ja validiteettia.

Peräkylä on työskennellyt Tampereen, Lontoon ja Helsingin yliopistoissa, vuodesta 2003 eteenpäin pysyvästi Helsingissä. Nyt hän on Suomen Akatemian intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -huippuyksikön varajohtaja.

Tutkittuaan paljon psykoterapiavuorovaikutusta Peräkylä itsekin kouluttautui 2000-luvun alussa psykoterapeutiksi, jotta ymmärtäisi tutkimuskohdettaan syvemmin. Hän kokee terapiatyön myös omaa elämäänsä rikastuttavaksi. Peräkylä käyttää psykoterapiatyöhön 4–5 tuntia viikossa.

Anssi Peräkylä: Julkaisut, projektit, aktiviteetit

Lääketieteellisen sosiologian professori Ossi Rahkonen (*1952) on lukuisissa tutkimuksissa havainnut, että yhteiskuntaluokka vaikuttaa voimakkaasti ihmisten terveyteen läpi elämän.

Hieman sattumalta Rahkonen itse on aina ollut jotakuinkin samanikäinen kuin keskeisimmät tutkimusaineistonsa.

Uransa alussa 1980-luvulla Rahkonen teki tutkimusta kansanterveystieteen laitoksella Nuorten terveystapa -projektissa ja havaitsi, että lukioon valikoituu hoikempia, terveempiä ja terveellisemmin käyttäytyviä nuoria kuin ammattikouluun. Sairaimpia ja terveytensä suhteen huono-osaisimpia olivat ne, jotka eivät päässeet tai hakeneet mihinkään koulutukseen.

Rahkonen piti tätä koulutusvalikoitumista sikäli julmana, että terveyden puolesta huono-osaisimmat usein päätyivät myöhemmin fyysisesti raskaimpiin töihin.

1990-luvun taitteessa Rahkonen alkoi tehdä aikuisten terveystutkimusta ja havaitsi, että terveyden sosiaaliluokkaerot pysyvät samoina ja vahvistuvat pitkin työuraa. Fyysisesti rankan päivän ja pitkien työmatkojen jälkeen ei jaksa ajatella terveysliikuntaa, varsinkin kun oma vertaisryhmäkään ei sitä liiemmälti harrasta.

Vuonna 1998 Rahkonen alkoi yhdessä professori Eero Lahelman kanssa luotsata Helsingin kaupungin ikääntyviä työntekijöitä seuraavaa Helsinki Health Study (HHS) -tutkimushanketta, joka jatkuu yhä. Hankkeessa on havaittu, että vaikka psykososiaalisista rasitteista paljon puhutaan, niin edelleen raskas ruumiillinen työ on se, joka lopulta vie terveyden ja työkyvyttömyyseläkkeelle.

Myös eläkeaika on epäoikeudenmukaista: Toimistossa stressaantunut keskiluokkainen voi vihdoin karistaa stressin ja nauttia vapaa-ajan suomista mahdollisuuksista, mutta fyysisen työuran tehnyttä duunaria rajoittavat erilaiset ruumiinkulumat. He myös kuolevat nuorempana.

Helsinki Health Studyn tuloksia on verrattu Lontoon yliopiston ja japanilaisen Toyaman yliopiston vastaaviin tutkimuksiin. Helsingin ja Lontoon tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia.

Japanissa tulokset ovat aivan toisenlaisia; siellä terveys- ja elintapaerot  määräytyvät eri lailla sosiaaliluokkaerojen mukaan. Kaikki luokat tupakoivat paljon, kaikki juovat suunnilleen saman verran alkoholia, ja yleisesti ottaen kaikki elävät varsin pitkään.

Rahkosen suuria siteerausmääriä yhteiskuntatieteilijäksi selittää se, että sosiaalipolitiikan opintojen jälkeen hän alkoi tehdä tutkimusta kansanterveystieteen puolella ja suuntautui lääketieteelliseen sosiologiaan.

Lääketieteen sosiologiassa alettiin tehdä kansainvälisiä, englanninkielisiä artikkeleita vuosia aiemmin kuin muissa sosiaalitieteissä. Rahkosen vuonna 1994 valmistunut väitöskirja oli ensimmäinen artikkeliväitöskirja sosiaalipolitiikassa ja herätti kummastusta pitkiin kirjoihin tottuneella tieteenalalla.

Rahkosen tutkimusuraa leimaa monitieteisyys. Helsinki Health Study -ryhmässä on väkeä  sosiologeista lääkäreihin ja ravitsemustieteilijöihin.

Ossi Rahkonen: Julkaisut, projektit, aktiviteetit