Henkilökunta

Arkeologian Professori

Tutkimukseni keskittyy eläinarkeologiaan, metsästäjä-keräilijöiden elämäntapoihin, ihmisten ja eläinten vuorovaikutukseen sekä esihistoriallisiin hautauskäytäntöihin. Se on monitieteistä ja yhdistää osteologiaa, materiaalitutkimusta ja ekologisia lähestymistapoja. Johdan Helsingin yliopiston HOARD-tutkimusryhmää, joka kehittää kestäviä infrastruktuureja arkeologiseen tutkimukseen. Nykyisiä hankkeita ovat Animals Make Identities (2020–2026), joka tutkii eläinten roolia metsästäjä-keräilijöiden identiteetin muodostumisessa, ja aDOME (2025–2029), joka tutkii hevosten ja kotieläiminä pidettävien lintujen kasvatuksen alkuvaiheita Pohjois-Euroopassa. Olen erikoistunut Pohjois- ja Koillis-Euroopan esihistoriaan ja varhaishistoriaan ja ylläpidän laajoja kansainvälisiä tutkimusverkostoja.

Arkeologian Professori

Mika Lavento on toiminut arkeologian professorina vuodesta 2004 lähtien. Hän on kansainvälisesti suuntautunut tutkija, jolla on kenttätutkimuskokemusta Kreikasta, Jordaniasta, Siperiasta, Keski-Venäjältä ja Karjalan kannakselta yhdessä muutaman opiskelijansa ja tohtorikoulutettavan kanssa. Mika on uransa alusta lähtien ollut kiinnostunut keramiikasta, erityisesti varhaisen metallikauden tekstiilikeramiikasta (joka Fennoskandiassa ajoittuu 3. vuosituhannen lopulta 6. vuosisadalle jKr.). Hänen tutkimuksensa ovat kattaneet suomalais-ugrilaiset tutkimukset, kvaternaarigeologian, mineralogian, teoreettisen filosofian ja musiikkitieteen. Tärkeä osa tutkimusta ovat projektit ja yhteistyö eri tasoisten opiskelijoiden kanssa.

Merarkeologian Professori

Kristin Ilves on merellisen arkeologian tenure track -professori. Hän on opiskellut arkeologiaa Virossa ja Ruotsissa (FT, Uppsalan yliopisto, 2012) ja tullut Helsingin yliopiston palvelukseen vuonna 2018. Hänen asiantuntemuksensa keskittyy merellisiin kulttuurimaisemiin ja erityisesti siihen, miten saari-identiteetit rakentuvat ajallisesti kerrostuneissa ympäristöissä. Hän yhdistää teoreettisia näkökulmia empiiriseen tutkimukseen ja hyödyntää monitieteisiä lähestymistapoja – kuten historiaa, ympäristötutkimusta ja arkeologian luonnontieteellisiä menetelmiä – tarkastellessaan mm. myöhäisrautakauden ja varhaiskeskiajan asutusta ja liikkuvuutta Itämeren alueella. Opetuksessaan ja tutkimuksessaan hän edistää monitieteisiä ja kulttuuriperinnön eri ulottuvuuksia laaja-alaisesti huomioivia toimintatapoja merellisessä arkeologiassa.

Yliopiston Lehtori

Antti Lahelma on arkeologian yliopistonlehtori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008 väitöskirjalla, joka käsitteli Suomen kivikautisia kalliomaalauksia. Hän on toiminut vakinaisessa tutkimus- ja opetustehtävässä vuodesta 2013 lähtien ja sai arkeologian dosentin arvon vuonna 2015. Lahelma on erikoistunut Suomen esihistoriaan, maailman kalliotaiteeseen ja Jordanian arkeologiaan, missä hän on johtanut merkittäviä kenttätyöhankkeita. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat myös klassiset kreikkalais-roomalaiset traditiot sekä teoreettinen arkeologia. Hän on myös laatinut käsikirjoituksia merkittäviin museonäyttelyihin, mukaan lukien Kansallismuseon esihistorian perusnäyttely, ja julkaissut laajasti aiheista, jotka käsittelevät esihistoriallista kosmologiaa, identiteettiä sekä ihmisen ja ympäristön välisiä suhteita. Hänen viimeaikaisiin teoksiinsa (kirjoitettu yhdessä prof. Vesa-Pekka Hervan kanssa) lukeutuvat Northern Archaeology and Cosmology: A Relational View (Routledge, 2020) ja Weirding Civilization: The Strange Foundations of the Modern World (Routledge, 2025).

Opinto-ohjaaja, Laboratoriokoordinaattori

Elisabeth Holmqvist-Sipilä, PhD, työskentelee Helsingin yliopistossa yliopistotutkijana sekä Arkeologian laboratorion koordinaattorina. Hän on arkeologian dosentti Helsingin yliopistossa sekä luonnontieteellisen arkeologian dosentti Turun yliopistossa. Hänellä on tohtorintutkinto suorituspaikasta Institute of Archaeology, University College London. Holmqvist-Sipilä on toiminut Helsingin yliopistossa useissa opetus- ja tutkimustehtävissä vuodesta 2012, kuten arkeologian yliopistonlehtorina sekä Tutkijakollegiumin ja Suomen Akatemian tutkijana. Hänen erityisalansa on luonnontieteellinen arkeologia ja hän on julkaissut laajalti muinaisesineiden ja -teknologioiden, sekä kaupan ja liikkuvuuden tutkimusta, erityisesti Itämeren ympäristöön ja Lähi-idän alueeseen keskittyen.

Yliopisto-opettaja

Wesa Perttola toimii arkeologian yliopisto-opettajana ja on tutkimusvapaalla syksyyn 2026 saakka. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi arkeologiasta. Wesan opetus- ja asiantuntijuusalueisiin kuuluvat muun muassa kenttätyömenetelmät, arkeologisissa kenttätöissä käytettävät tekniset välineet sekä paikkatietojärjestelmät (GIS). Viime vuosina hänen tutkimuksensa on keskittynyt purjehdusmallinnuksiin ja niihin liittyviin analyyttisiin lähestymistapoihin.

Laboratoriokoordinaattori

Olen Helsingin yliopiston henkilökuntaa ja työskentelen laboratoriokoordinaattorina. Vastaan arkeologian laboratorion toiminnasta ja kemikaaliturvallisuudesta sekä ohjeistan teknisissä ongelmatilanteissa, jotka liittyvät laboratorion laitteistoon. Koulutustaustani on biologiassa ja arkeologiassa, ja olen opiskellut Yhdysvalloissa myös biologista antropologiaa. Tutkimusintressini kohdistuvat biotieteisiin, oikeuslääketieteelliseen antropologiaan ja alan menetelmien kehittämiseen. Hyödynnän tutkimuksissani tietotekniikan menetelmiä.

Korvaa Elisabeth Holmqvist-Sipilä joulukuun 2026 loppuun asti.

Yliopisto-opettaja

Valmistuin Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi opintosuuntani Arkeologia vuonna 2023. Tällä hetkellä opetan arkeologisia kenttätöitä, mukaan lukien opetuskaivaukset ja arkeologinen opetusinventointi, sekä arkeologisia dokumentointi menetelmiä ja paikkatieto-ohjelmien hallintaa. Henkilökohtainen tutkimukseni fokus on ihmisen ja luonnon välisissä suhteissa, ympäristöarkeologiassa ja puutieteissä. Olen erityisesti kiinnostunut hiiltyneen puun analysoimisesta ja lajin tunnistuksesta.

Korvaa Wesa Perttola elokuun 2026 loppuun asti.