Geotermisen energian hyödyntäminen jaetaan matalan ja syvän geotermisen energian tuottamistapaan. Matalaa geotermistä energiaa eli maalämpöä voidaan hyödyntää maalämpöpumppujen ja energiakaivojen avulla kotitalouksien ja paikallisten yritysten lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Syvää geotermistä energiaa hyödyntävät voimalaitokset, jotka tuottavat lämmön lisäksi myös sähköä laajemmalle alueelle. Syvän geotermisen voimalaitoksen toiminnan edellytyksenä on riittävän lämpöenergian tavoittaminen. Suomen oloissa riittävän lämpöenergian tavoittamiseksi on porattava syvälle maankuoreen, noin 6-9 km syvyyteen.
Geotermisen voimalan rakennusvaiheeseen voi kuulua hydraulinen stimulointi, eli kallioperään syötetään kovalla paineella vettä, jotta sen olemassa olevia rakoja voidaan avartaa paremman vedenläpäisevyyden saavuttamiseksi. Hydraulinen stimulointi on usein välttämätöntä vaikkakin se aiheuttaa mikromaanjäristyksiä (ns. indusoituja eli ihmisen toiminnan aiheuttamia maanjäristyksiä). Suomessa on suunnitteilla useita voimalahankkeita, joista ensimmäinen on ollut energiayhtiö St1:n hanke Espoon Otaniemessä.
Geotermisen energian hyödyntäminen jaetaan matalan, keskisyvän ja syvän geotermisen energian tuottamistapaan. Suomessa näiden määritelmät ovat seuraavat: matalat lämmönsiirtojärjestelmät ovat alle kilometrin syviä, keskisyvät 1-3 kilometria ja syvät yli 3 kilometriä syviä.
Vedensyöttö kallioperään muuttaa kallioperän jännitystilaa, mikä saattaa aiheuttaa maanjäristyksiä. Maanjäristyksiä liittyy geotermisen voimalan toimintaan, jos toimintaa joudutaan tehostamaan. Myös syviin alaosastaan avoimiin lämpökaivoihin, jotka hyödyntävät kallioperän vettä johtavia rakenteita, liittyy maanjäristysriski.
Geotermiseen energiaan ja lämmöntuotantoon liittyvää sanastoa on koottu yhteen sivuillemme.