Juhlaseminaarissa instituutin johtokunnan jäsenorganisaatioiden edustajat pitävät puheenvuorot seismologian merkityksestä asevalvonnalle ja ydinkoekieltosopimukselle (Petteri Kotilainen, Ulkoministeriö), seismisten asemaverkkojen hyödyntämisestä ydinturvallisuuteen (Olli Okko, Säteilyturvakeskus) ja yhteistyöverkostojen tärkeydestä kansallisen resilienssin kannalta (Jari Honkanen, Sisäministeriö). Lisäksi Maanmittauslaitoksen Hannu Koivula kertoo seismisten ja geodeettisten asemaverkkojen yhteisvaikutuksesta maan rakenteen ymmärtämiselle sekä instituutin emeritusjohtaja Pekka Heikkinen luo katsauksen seismologisten mittausten ensimmäiseen vuosisataan Suomessa.
Sata vuotta sitten Suomen tiedeakatemia lahjoitti Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle maamme ensimmäisen seismografin. Ensimmäiset Mainka-seismografit rekisteröivät horisontaalisia maanliikkeitä ja vuonna 1926 yliopiston havaintolaitteisto täydentyi vertikaalisia värähtelyjä mittaavalla laitteella. Yliopistotutija Päivi Mäntyniemi kertoo
Seismografit ydinkoekieltosopimuksen valvonnassa
YK:n 50. yleiskokouksessa vuonna 1996 hyväksyttiin täydellinen ydinkoekieltosopimus ja tähän mennessä sopimuksen on allekirjoittanut 150 valtiota, mukaan lukien Suomi. Ydinkoekieltosopimus vahvistaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tukemalla ydinsulkua ja ydinaseriisuntaa. Kansainvälinen seismisten asemien verkko valvoo sopimuksen noudattamista etenkin maanalaisten ydinkokeiden osalta, joiden havaitseminen esimerkiksi radionuklidivalvonnalla ei ole mahdollista. Seismologian instituutti ylläpitää sopimuksen valvontaan käytettävää kansainväliseen verkostoon linkittyvää asemaa Etelä-Suomessa. Yhtenä merkittävänä syynä Seismologian laitoksen perustamiselle olivat Neuvostoliiton tekemät ydinkokeet 1950-luvun lopulla ja Suomen optimaalinen sijainti näiden räjäytysten monitorointiin. Jari Kortström
Seismografit mahdollistavat etukäteisvaroitukset tsunameista – varoitusjärjestelmän avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä
Merenalaiset maanjäristykset voivat aiheuttaa tsunamin, noin 130-300 m/s nopeudella liikkuvan hyökyaallon. Kaksikymmentä vuotta sitten näin tapahtui Sumatralla, kun magnitudiltaan 9.2 maanjäristys aiheutti meren pohjaan 1300 km pituisen repeämän, jonka osissa merenpohja ponnahti ylöspäin valtavalla voimalla ja nopeudelle sysäten vesimassat liikkeelle. Vuonna 2004 Intian valtameren alueella ei ollut toimivaa tsunamivaroitusjärjestelmää ja vesimassan hyöky rantaan, mukaan lukien suositut turistikohteet Thaimassa, aiheutti yli 200 000 ihmisen kuoleman. Vuoden 2004 katastrofi motivoi tsunamivaroitusjärjestelmän kehittämisen globaalisti sekä
Seismografiasemilla saadaan tietoa turvallisen rakentamisen tueksi
Seismisiä asemia voidaan käyttää paitsi globaalien, myös paikallisten ilmiöiden tutkimuksessa. Suomessakin tapahtuu maanjäristyksiä, mutta ne ovat magnitudiltaan pieniä. Pienetkin maanjäristykset on kuitenkin otettava huomioon, kun rakennetaan ydinvoimaloiden kaltaista kriittistä infrastruktuuria. Seismisyyden taustatutkimukset pitkine aikasarjoineen pyrkivät varmistamaan, ettei ydinvoimalaa tai ydinjätteen loppusijoituskammiota rakenneta siirrosvyöhykkeelle tai muutoin geologisesti riskialttiille alueelle. Maanjäristysten toistuvuus on tyypillisesti kymmeniä tai satoja vuosia, ja pitkäikäisiksi suunniteltujen rakenteiden on kestettävä mahdollinen tärinä.
Seismo100-juhlaseminaariin on vielä mahdollista