Kun väitöskirjatutkija Matti Mäkelä halusi perehtyä 1700–1800-luvun keskipohjalaisiin sivukamaritupiin, hän kartoitti yhdessä tutkijakollegansa Risto Känsälän kanssa niiden määrän. Hiljattain päättyneessä hankkeessa hän vieraili 19 rakennuksessa – Keski-Pohjanmaan suomenkielisellä alueella lähes jokaisessa.
Katselmuskäynneillä Mäkelä tutustui taloon yhdessä Känsälän kanssa, haastatteli sen omistajia ja esimerkiksi taltioi talon rakenteita valokuviin.
Mäkelä tekee parhaillaan pohjalaistaloista väitöskirjaa. Siinä hän perehtyy muun muassa pohjalaistalokannan nykytilanteeseen sekä rakennusratkaisuihin. Esimerkiksi yksi julkaistu artikkeli käsittelee vanhojen pohjalaistalojen erityispiirrettä, liuhaseinäisyyttä, eli ulkoseinien kallistumista ulospäin.
– Minua ajaa se, että näen suomalaisella rakennusperinnöllä enemmän arvoa kuin se tämän hetken yhteiskunnassa saa, Mäkelä sanoo.
Ihmisläheistä kehittämistä
Matti Mäkelä työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusryhmässä. Maaseutua tutkivassa instituutissa tehdään sekä tutkimus- että kehittämishankkeita.
Esimerkiksi viime vuonna päättyneessä sivukamaritupiin liittyneessä kehittämishankkeessa Mäkelä toimi hyvin lähellä alueen ihmisiä. Hanke järjesti rakennusperintöillat Ullavassa, Halsualla, Vetelissä ja Kaustisella. Loppuraporttiin koottiin helppolukuista tietoa alueen rakennuksista.
Käytännönläheinen ote on Mäkelälle luonteva.
– Haluan valikoida myös tutkimusaiheeni siten, että ne nousevat aiheen parissa toimivien käytännön tarpeista. Tutkin sellaista, minkä koen tarpeelliseksi selittää.
Tarpeet tulevat esiin esimerkiksi juuri talovierailujen kautta. Mäkelä on aiemmin toiminut myös Pohjalainen rakennusperintö ry:n aktiivina. Kiinnostus talonpoikaistaloihin syntyi jo ennen tohtorikoulutukseen hakeutumista. Mäkelän perhe siirsi yhden vanhan pohjalaistalon itselleen kotitaloksi Jalasjärveltä Lapualle vuosina 2005-2008.
–Talon vanhin osa on 1700-luvulta. Se on monien pohjalaistalojen tapaan tehty kolmessa vaiheessa. Jäin koukkuun, kun tajusin, miten monivaiheista touhua tämä on ollut.
Korjattava, luonnonmukainen mallitalo
Pohjalaistalojen tutkimiselle Mäkelä näkee monia syitä. Yksi on se, että aiempaa tieteellistä tutkimusta on tehty hyvin vähän. Aihepiirin merkkiteos on vuodelta 1949 oleva Toivo Vuorelan ”Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset”.
Toinen merkittävä syy on se, että Mäkelä katsoo rakennuskannan olevan uhattuna. Esimerkiksi juuri keskipohjalaista talotyyppiä edustavia sivukamaritupia on suomenkielisellä Keski-Pohjanmaalla jäljellä vain 20 rakennusta, joista enää 8 on asuttuna. 52 rakennusta on jo tuhoutunut.
– Jotta vanhojen rakennusten arvostus nousisi, tieto on siinä aivan olennainen tekijä. Jos ei ole tietoa, ei ole arvostusta, Mäkelä sanoo.
Kolmas hyvä syy on rakennusten ominaisuudet. Hirsitalon rakentaminen 1700-luvulla ei sisältänyt parasta ennen -ajattelua. Rakenteet ovat korjattavia ja vaihdettavia. Ne on tehty pääosin prosessoimattomista, lähiympäristöstä hankituista rakennusmateriaaleista. Ikkunoiden ja rautaosien kaltaiset prosessoidut osat taas kierrätettiin huolella.
– Pidän näitä vanhoja talonpoikaistaloja ekologisina mallirakennuksina, Mäkelä sanoo.
– Hiilikin on sidottu hirsirakennuksiin sadoiksi vuosiksi. Jättämällä rakennukset lahoamaan ilman käyttöä, tehdään ainakin triplavahinko: lahoamalla hiili vapautuu ilmakehään, tuhotaan suomalaista kulttuuriperintöä sekä samalla rakennukseen sitoutunut varallisuus sekä työpanos katoavat.
Mäkelän väitöskirja on edistynyt kehittämishankkeiden ohessa silloin, kun sille on ollut aikaa. Nyt työn alla on kolmas artikkeli.
Kehitysusko harvensi rakennuskantaa
Siinä missä tiedeyhteisöä toisinaan syytetään korkealentoisista aihevalinnoista, Mäkelä on saanut maaseudulla kiitosta tutkimusaiheensa juurevuudesta. Työ pohjalaistalojen parissa on samalla nostanut pintaan pohdintaa siitä, onko kaikki kehitys rakentamisessa vienyt asioita todella eteenpäin.
– Matti Sarmela puhui aikoinaan, että suomalaisille on tyypillistä kehitysusko. Sotien jälkeen tässä tuli ylilyönti, kun 1700- ja 1800-luvun hyvää rakennuskantaa kohtasi purkuaalto. Vanhat rakennukset nähtiin tuolloin köyhyyden ja vanhan maailman symbolina, Mäkelä toteaa.
Mäkelä itse katsoo, että talonpoikaiset hirsitalot ovat kotimaisen asuinrakennuskannan arvokkain ja kestävin osa. Hän haluaisi nähdä niiden kunnianpalautuksen.
Pohjalaistalot syntyivät laivanrakennuksen tuoman teknisen taidon ja puu- ja tervakaupan tuoman varallisuuden ansiosta. Rakennustyyli on osoittautunut vuosisatojen saatossa aikaa kestäväksi, mutta nykyään tyhjilleen jäävät rakennukset vaativat aktiivista huomiota.
– Talojen säilyminen on yksittäisten henkilöiden varassa.
Matti Mäkelän, Risto Känsälän ja Sulevi Riukulehdon raportti ”Sivukamarituvat historian näyttämönä” on vapaasti luettavissa Helsingin yliopiston avoimesta julkaisuarkisto Heldasta.