Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin johtamaan viiden maan verkostoon kuuluivat Oslon yliopisto, Islannin yliopisto, Islannin ja Ruotsin maataloustieteelliset yliopistot sekä Århusin yliopisto. Lisäksi verkostoon kuului Tanskan itsehallinnollisen saariryhmän Färsaarten oma yliopisto.
Ruoka-alan asiantuntijoita, yrityksiä ja tutkijoita osallistamalla verkosto järjesti kuukausittaisia verkkotapaamisia sekä kaksi avointa webinaaria, joista ensimmäisessä keskityttiin tutkimuksen ja koulutuksen rooliin ja toisessa paikallisten ruokavalioiden merkitykseen osana pohjoismaisten ruokajärjestelmien kestävyysmurrosta.
Verkkotapaamiset ja webinaarit loivat pohjaa verkoston tuottamalle loppuraportille, joka esittelee kriittisimpiä toimia, joita tarvitaan laajemman pohjoismaisen ruokajärjestelmän kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi.
Verkoston mahdollistamien tapaamisten ja jaetun tiedon avulla tutkijat kerryttivät osaamista erilaisten kansallisten ruokajärjestelmien ominaispiirteistä ja esimerkiksi siitä, millaisia kansallisia kestävyystoimia maissa on toteutettu eri elintarvikealan toimijoiden näkökulmasta.
Verkostossa käytyjen keskustelujen myötä muodostui vahva ymmärrys siitä, että ilmastonmuutokseen liittyviä ruoantuotannon haasteita ei voida ratkoa ainoastaan kansallisella tasolla, vaan ratkaisuja pitää pystyä löytämään yhdessä, maakohtaiset eroavaisuudet ja ruokakulttuurit huomioiden.
Verkoston toimintakausi tuli päätökseen kesällä 2024, mutta uusi ja laajennettu verkosto jatkaa NKJ-komitean rahoittamana toimintaansa toisen kaksivuotisen toimintakauden maaliskuuhun 2026 saakka. Uusi verkosto sai mukaansa myös virolaisen partnerin Estonian Business Schoolin, jonka myötä verkosto laajennettiin koskemaan Pohjoismaiden lisäksi myös Baltian maita.
Uuden verkoston ensisijaisena tavoitteena on tarkastella ruokajärjestelmiin liittyviä tietokantoja Pohjoismaiden ja Baltian maiden näkökulmasta ja luoda viitekehys, joka tukee yhteisen alueellisen kestävään ruokajärjestelmään keskittyvän tietokannan rakentamista.
Juttu on julkaistu myös Ruralia-lehdessä 2/2024.