Miltä tuntuu, kun kotiseutu muuttuu?

Rajun muutoksen kokeneen Myllymäen kylän esimerkki Ähtärissä valaisee rakennemurroksen suuria paikallisia vaikutuksia. Vielä sata vuotta sitten kylä oli kaupan keskus ja kehittyvä rautatieläistaajama.

”Tulo asemalle yllätti minut. Ei ihmisiä, ei linja-autoja. Oli hiljaista, vain rakennukset muistuttivat Myllymäestä.” 

Näin kuvasi tunnelmiaan kotikyläänsä vuosien poissaolon jälkeen palannut myllymäkeläinen. Ähtärin kunnan kakkostaajaman muodonmuutos 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla hakeekin vertaistaan. 

Kymmenisen kilometriä Ähtärin keskustasta itään päin sijaitsevasta, 1800-1900-lukujen taitteessa syntyneestä rautatieläistaajamasta ja kaupan keskittymästä tuli vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla Ähtärin sivukylä, josta katosivat liki kaikki palvelut kyläkoulua lukuun ottamatta. 

Kontrasti 1900-luvun alun ”hyviin vuosiin” on erityisen suuri, sillä tuolloin Myllymäen nähtiin väistämättä kehittyvän Haapamäen tai Pieksämäen kaltaiseksi rautateiden risteysasemaksi. 

1900-luvun alussa kylä opittiin tuntemaan yrittäjämyönteisestä ilmapiiristään. Viidensadan asukkaan taajamassa toimi parhaimmillaan samanaikaisesti neljä tukkukauppaa, lukuisia vähittäiskauppoja, pankkeja ja erikoisliikkeitä. Kotikylässä oli työtä tarjolla kaupoissa, rautateillä ja puutavaran kuljetuksessa sekä lastauksessa.

Myllymäen palvelut olivat tasaväkiset Ähtärin kirkonkylän kanssa. Kylällä toimi oma vapaapalokunta, kansakoulu, kirjasto, poliisi ja posti. Sotien jälkeen kylään rakennettiin vielä oma terveystalo.

Tallennamme kyläläisten kokemuksia muutoksesta

1900-luvun jälkipuoliskolla muutostrendit eivät olleet Myllymäen puolella. Kun puutavaran lastaus koneellistui, työvoimatarve väheni. Kaupan alan yritykset etsiytyivät suurempiin kuntakeskuksiin, jonne myös julkiset palvelut keskitettiin. 

Kyläläiset kokivat jäävänsä sivuun kunnallisesta päätöksenteosta. Myllymäen kaavoitus kangerteli, koska kunnalla ei ollut siellä juurikaan omia maareservejä. Uudet rautatielinjaukset vähensivät Myllymäen läpi kulkevan Vaasan radan merkitystä, jolloin kiskoilla kulkevat tavara- ja henkilöliikennemäärät laskivat. 

Kun vielä kylän ankkuriyritykset, tärkeimpänä Keskon Myllymäen konttori, hylkäsivät kylän 1960-luvulta alkaen, oli tulevaisuudenusko koetuksella. Kylän komeasta menneisyydestä jäivät todistamaan monet kookkaat, alkuperäisen käyttötarkoituksensa menettäneet vanhat rakennukset.                            

Leader-rahoitteinen (Kuudestaan ry) Myllymäen historia näkyväksi -hanke (Myhinä) käynnistyi virallisesti maaliskuussa 2024 ja kestää ensi vuoden puolelle. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Myllymäen kyläseuran yhteishankkeessa historiantutkimus yhdistyy paikalliskehittämiseen. 

Tutkimuksellisesti kiinnostavinta hankkeessa on myllymäkeläisten muutoskokemusten tallentaminen – rajun muutoksen kokeneen kylän esimerkki valaisee rakennemurroksen suuria paikallisia vaikutuksia. Teemaan pureudutaan aineistonkeruun pohjalta kirjoitettavissa asiantuntija-artikkeleissa. Ruraliassa hankkeen toteuttamisesta vastaa Sulevin Riukulehdon tutkimusryhmä, projektityöntekijänä hankkeessa toimii Jaakko Mäntylä.         

Kyläkirja ja mobiiliopastus                                         

Hankkeen tavoitteena on myös aktivoida myllymäkeläisiä ja ähtäriläisiä omaehtoiseen historian ja vanhojen valokuvien tallentamiseen työpajojen ja talkoiden kautta. Hankkeessa järjestetyissä muistelutilaisuuksissa on tähän mennessä syvennytty kylän rautatieläismenneisyyteen, kaupalliseen elämään, liikenneyrittäjyyteen, koulumuistoihin, vapaa-ajan harrastuksiin sekä kerätty vanhoja valokuvia. 

Historiahanke on saanut erittäin suopean vastaanoton, sillä pelkästään kahteen ensimmäiseen työpajaan osallistui liki 80 muistelijaa. Historian tallennus on koettu aidosti myllymäkeläisten yhteiseksi ponnistukseksi.           

Myllymäen vanhinta historiaa dokumentoitiin ensimmäisen kerran 1970-luvulla, jolloin ylimetsänhoitaja Eino Kivilahti laati käsikirjoituksen, joka käsittelee kylän asutushistoriaa, elinkeinoja ja yhdistystoimintaa perinpohjaisella otteella 1930-luvun alkuun saakka. Kyläläisten tavoitteena on saada Kivilahden pitkään arkistoon unohtunut käsikirjoitus julkaistuksi ja täydentää sitä uudempaa aikaa käsittelevillä puheenvuoroilla, jolloin lopputuloksena syntyisi pitkään odotettu oma kyläkirja.

Kerättyä historiatietoa sovelletaan hankkeessa laadittavassa mobiiliopastuksessa, jonka myötä jokainen kiinnostunut voi itsenäisesti perehtyä Myllymäkeen ja sen vaiheisiin. Kännykällä selattava opastus kuljettelee Myllymäen historian keskeisimmille paikoille, tutustuttaa vanhoihin rakennuksiin ja kylän entisiin asukkaisiin. Opastus laaditaan kotimaiselle Citynomadi-alustalle, ja sen ylläpitäjäksi tulee hankkeen päätyttyä Ähtärin kaupunki.

Lisätietoja: