Mikkelissä taklataan luontokatoa uusilla seurantamenetelmillä

Karilan koetilan pelloilla Mikkelissä kerätään näinä vuosina ääni-, kuva- ja maaperänäytteitä, joiden analysoinnissa testataan tekoälyratkaisuja. Kerättävä aineisto dokumentoi alueella liikkuvaa lajistoa. Tarkoituksena on kokeilla uusien teknologioiden toimivuutta monimuotoisuuden seurannassa ja verrata tuloksia perinteisillä menetelmillä saataviin tuloksiin.

Vastaavia kokeita tehdään parhaillaan ympäri Eurooppaa, esimerkiksi Saksassa, Portugalissa ja Englannissa. Tutkimukset liittyvät kansainväliseen BioMonitor4CAP-hankkeeseen, jonka tavoitteena on tutkia, kuinka maatalousympäristöjen monimuotoisuutta ja niiden seurantamenetelmiä voisi kehittää. Hankkeessa on mukana peräti 23 eri toimijaa 10 eri EU-maasta ja Perusta.

Samassa tutkimuksessa selvitetään myös esimerkiksi viljelijöiden ja maatalousneuvojien näkemyksiä monimuotoisuudesta haastattelujen avulla. Laaja kansainvälinen hanke kytkeytyy EU:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja on saanut rahoituksensa EU:n Horizon Europe -ohjelmasta.

– Yhdestä organisaatiosta tai maasta ei yksinkertaisesti löydy osaamista ja resursseja tällaisten haasteiden ratkaisemiseen. Vahvuus on yhteistyössä, sanoo vanhempi tutkija Toni Ryynänen, joka toimii hankkeessa Ruralia-instituutin osalta vastaavana tutkijana.

Suomesta hankkeeseen osallistuu myös Luonnonvarakeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.

Alue hyötyy kansainvälisyydestä

Toni Ryynäsen tutkimusryhmä toimii tällä hetkellä tiiviisti kansainvälisissä tutkimusprojekteissa. Edellä kuvatun hankkeen lisäksi ryhmä on mukana esimerkiksi CONSERWA-hankkeessa, joka tähtää EU:n pyrkimysten mukaisesti vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ruoantuotannossa vuoteen 2030 mennessä. Tässäkin tutkimuksessa on mukana yli 20 toimijaa ympäri Eurooppaa. Osa hankkeen kenttätöistä tehdään Haukivuorella ja Vihdissä.

Ryynänen näkee, että Mikkelin seudulle tulee monenlaisia hyötyjä siitä, että yliopistokeskuksessa tehdään kansainvälistä tutkimusyhteistyötä.

– Hankkeissa ratkaistavat haasteet ovat globaaleja ja tutkimus tapahtuu pääosin EU:n tasolla. Tästä huolimatta tutkimus ja organisaatiot kiinnittyvät aina johonkin maantieteelliseen paikkaan, Ryynänen sanoo. 

– Ruralia-instituutti ja Mikkelin yliopistokeskus ovat hankkeissa näkyvimmät organisaatiot alueen kannalta. Myös osa kenttätyöstä tapahtuu Mikkelin seudulla ja Etelä-Savossa. Hankkeissa koulutetaan lisäksi uutta tutkijasukupolvea.

Ryynänen katsoo, että esimerkiksi vuosittain järjestettävät tutkimushankkeen tapaamiset luovat mahdollisuuksia alueiden esittelemiseen – samoin toki myös etäkokoukset, joissa viisastutaan eri maiden eroista.

– Kun espanjalaiset pohtivat tammikuun kuivuutta ja poikkeuksellista helleaaltoa, raportoimme Etelä-Savon kirpeästä pakkasesta. Haasteet ovat kuitenkin samat: kuinka pysäyttää ja kääntää monimuotoisuuden heikkeneminen maatalousympäristöissä sekä kuinka voisimme tuottaa ruokaa kasvavalle joukolle torjunta-ainevapaammin?

Laajoissa hankkeissa hyödynnetään poikkitieteellisyyttä. Ruralia-instituutista näissä hankkeissa on monipuolista osaamista jo valmiiksi. Siinä missä Ryynäsen oma osaaminen on yhteiskuntatieteissä, merkittävää maatalousosaamista mukaan tuo omasta talosta esimerkiksi kokenut agroekologian professori Juha Helenius.

– Vaikka kansainvälisissä hankkeissa suurten kokonaisuuksien koordinoimisessa on haasteensa, yhteinen tahtotila ratkaista haasteita yhdessä on keskiössä. Mukana hankkeissa ovat usein myös keskeiset sidosryhmät, jotka hyötyvät tuloksista. Hyödyt läikkyvät parhaassa tapauksessa paikalliselta tasolta globaaleille kentillekin.