Lähi- ja luomuruoan käytön lisääminen julkisella sektorilla on nostettu Suomessa kansalliseksi tavoitteeksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Julkisiin elintarvikehankintoihin käytetään Suomessa vuosittain satoja miljoonia euroja, mistä kuntien osuus on merkittävä. Kuntapäättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista ruokaa heidän kunnassaan syödään ja minne hankintaeurot ja niistä syntyvät taloudelliset hyödyt kohdistuvat. Kuntapäättäjillä on erityinen rooli lähi- ja luomuruokaa koskevien strategisten linjausten luomisessa. Jotta päättäjät pystyvät näitä linjauksia tekemään, tarvitaan tietoa. Kysymys kuuluukin, onko kuntapäättäjillä riittävästi tietoa kuntansa elintarvikehankinnoista?
Toteutimme Ruralia-instituutissa alkuvuonna 2025 kuntapäättäjille, eli kunnan- ja kaupunginjohtajille sekä kunnanvaltuustojen ja -hallitusten puheenjohtajille, valtakunnallisen kyselyn. Kyselyn avulla selvitettiin muun muassa kuntapäättäjien tietämystä oman kuntansa lähi- ja luomuruokahankinnoista, minkä lisäksi tiedusteltiin heidän näkemyksiään ja mielikuviaan lähi- ja luomuruoasta. Kysely lähetettiin kaikkiin Suomen kuntiin, yhteensä noin 900 kuntapäättäjälle. Vastauksia kyselyyn saatiin lähes 200. Vastaajat kattoivat selvästi yli puolet maamme kunnista. Juuri julkaistussa raportissa esitellään kyselyn tulokset sekä maakunnittain että koko Suomen tasolla.
Noin puolella vastaajista ei ollut tietoa siitä, kuinka paljon heidän oman kuntansa julkisissa keittiöissä käytetään lähiruokaa. Luomun osalta epävarmojen osuus oli vielä reilusti tätä suurempi. Jopa 43 % vastaajista toivoikin saavansa lisää tietoa kuntansa elintarvikehankinnoista. Osa vastaajista toivoi, että tietoa elintarvikehankinnoista olisi saatavilla kerran tai kaksi vuodessa esimerkiksi kirjallisessa muodossa. Etenkin tieto lähiruoan käytöstä kiinnostaa monia kuntapäättäjiä, mutta myös hankintojen kotimaisuusaste ja einesten käyttö kiinnosti.
Kyselyyn vastanneet kuntapäättäjät pitävät kunnan elintarvikehankintoihin liittyen tärkeänä etenkin tarjottavan ruoan turvallisuutta, ruoan hyvää makua ja mahdollisimman suurta kotimaisuusastetta. Lähiruoan käyttöä estäviksi tekijöiksi kuntapäättäjät arvioivat etenkin nykyisen kilpailu- ja hankintalainsäädännön, keskitetyt hankintarenkaat ja tuotteiden epätasaisen tarjonnan. Vastaavasti luomuruoan osalta merkittävimmiksi esteiksi arvioitiin erityisesti luomutuotteiden hinta, käytettävissä olevat määrärahat ja tuotteiden epätasainen laatu.
Keskeisin johtopäätös tuloksista on, että kuntapäättäjät tarvitsevat lisää tietoa kuntansa elintarvikehankinnoista. Heillä on tärkeä rooli lähi- ja luomuruoan käytön edistämisessä, koska he tekevät kuntien elintarvikehankintoja koskevat strategiset linjaukset, joihin olisi tarpeen kiinnittää entistä enemmän huomiota kansallisesti asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi tarvitaan enemmän keskustelua elintarvikehankinnoista kuntapäättäjien, hankinnoista vastaavien ja usein myös alueen elintarvikejalostajien välillä. Kuntapäättäjienkin panosta siis tarvitaan, että lähi- ja luomuohjelmissa määriteltyihin tavoitteisiin päästäisiin.
Hankkeesta tullaan myöhemmin julkaisemaan julkisista elintarvikehankinnoista vastaaville tahoille suunnatun kyselyn tulokset sekä lähiruoan käytön aluetalousvaikutuksiin ja alueellisiin eroihin keskittyvä raportti.