Tutkijatohtori Galina Kallio on kenttätöissään korjannut vihannestilan satoa, ruokkinut eläimiä, siivonnut lantaa ja hoitanut kompostia. Siinä samalla hän on tutkinut tilojen elämää.
Kallion tutkimuskohde on monimuotoinen ja ekologinen pienviljely. Se on kattokäsite valtavirrasta poikkeavalle maanviljelylle, kuten esimerkiksi kumppanuusmaatiloille, biodynaamisille tiloille, metsäpuutarhatiloille ja monimuotoisille luomutiloille.
Tilat ovat usein pienikokoisia, toisinaan jopa maataloustukijärjestelmän ulkopuolisia ja toiminnassaan ne painottavat luontoarvoja. Samalla ne ovat viljelijöilleen elinkeino.
Kallion kiinnostus pienviljelyyn perustuu paitsi sen taloudellisiin tekijöihin, myös ekologisuuteen.
– Maataloutta ja sen kestävyyssiirtymää tutkitaan yleisesti tavanomaisen maatalouden ehdoilla ja sen kautta. Meillä on kuitenkin jo pitkään toiminut siinä rinnalla ihmisiä, jotka ovat tehneet kestävyyttä todeksi arjessaan monimuotoisilla tavoilla, Kallio sanoo.
Pientilojen tutkiminen on vaihtoehdon tutkimista
Suomessa maatilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat. Samalla tuotanto tähtää tehokkuuteen ja tuottavuuden kasvuun. Suuret tilat vaativat myös suuria investointeja.
Pienviljelytoiminta nähdään usein marginaalisena, mutta Kallio on toista mieltä. Hän näkee uudistavuuteen pyrkivän pienviljelyn pioneeritoimintana ja tilojen toiminnasta olisi hänen mielestään paljon opittavaa.
Esimerkiksi ekologiselta kantilta katsoen Kallion tutkimilla tiloilla tehdään aktiivisia maanparannustoimia, lannoitus on luonnonmukaista ja resursseja kulutetaan mahdollisimman kestävästi ja kierrättäen. Kun taas katsotaan taloudellista puolta, esimerkiksi kumppanuusmaatalouteen ja suoramyyntiin perustuvat toimintamallit näyttäytyvät pitkien ruokaketjun rinnalla viljelijän kannalta reilummilta.
– On tärkeää tutkia tätä, mitä valtavirtainen talousmaailma ja ruokatalous ei tunnista eikä tunnusta. Haluan tehdä myös näkyväksi sitä, että monet ihmiset tälläkin hetkellä toimivat toisin kuin vallitseva poliittinen ja rahataloudellinen järjestelmä ohjaa toimimaan, Kallio sanoo.
Taustalla on perustavanlaatuinen ajatus: nykyistä ruoantuotantojärjestelmää ei Kallion mielestä pidä nähdä ainoana lukittuna vaihtoehtona ruoan tuottamiselle. Pientiloja pitää kuitenkin marginaalissa monet rakenteelliset tekijät.
– Toimijat ovat yksittäisiä, heillä ei ole etujärjestöjä, rinnalla on vahva teollisuus, tuotteita ei saada kauppoihin, Kallio listaa esimerkkeinä.
Australiassa yhteisö tukee pienviljelijöitä
Kallion tapaa tehdä tutkimusta nimitetään osallistuvaksi havainnoinniksi. Siinä Kallio sekä seuraa tilojen toimintaa että osallistuu toimintaan itse. Tutkimusaineistoksi kertyy kenttämuistiinpanoja, valokuvia ja äänitteitä. Lisäksi Kallio tekee tiloilla esimerkiksi haastatteluja.
Tiloilla työskentelemiseen perustuva etnografinen tutkimusote on toimiva tiedonkeruumenetelmä jo siksi, että dataa pienviljelytiloista kertyy muita reittejä pitkin vain vähän.
– Tilastokategoriat eivät tunnista tällaista toimintaa. Esimerkiksi käsitykseni tilojen määrästä perustuu omaan havainnointiini, siihen että kuulen uusista aloittajista.
Kallio kokee, että tiloilla työskenteleminen on myös aineistonkeruutapana reilu. Hän ei pelkästään vie viljelijöiden aikaa, vaan antaa heille samalla omaansa.
Uusi merkittävä aluevaltaus aiheen parissa Kalliolle tuli syksyllä 2023, kun hän matkusti tutkijavierailulle Australiaan ja vieraili siellä 11 pienviljelytilalla. Australiassa tilojen toiminnassa oli Suomeen verrattuna eroja.
Lähiyhteisön jäsenet ovat Australiassa varsin aktiivisesti mukana tilojen töissä. Tukea tarvitaan, koska työ on suurtuottajiin verrattuna käsityöintensiivistä. Myös esimerkiksi varautuminen nousee esiin maassa, jossa esimerkiksi kuivuus, kovat tuulet ja metsäpalot ovat yleistyneitä ongelmia.
– Yksi ero on tietysti se, että siellä he pystyvät ympäri vuoden tuottamaan tuoretta.
Ajatuksissa yleistajuinen kirja aiheesta
Kallio on aloittanut kenttätyöskentelyn maatiloilla vuonna 2019. Osalla tiloista hän on käynyt vain kerran tai kaksi, mutta useilla tiloilla hän on työskennellyt säännöllisesti useamman vuoden ajan.
Perinteisten tutkimustuotosten julkaisemisen lisäksi Kallio pitää blogia ja julkaisee Untame-tutkimuskollektiivinsa kanssa podcastia.
– Haluaisin myös kirjoittaa kirjan. Se on ollut ehkä reilun vuoden pohdinnassa ja olen hahmotellut siihen jo lukujakin, mutta se on ollut jäissä muiden töiden takia.
Entä ekologisen pienviljelyn tulevaisuus – yleistyykö ilmiö?
– Tutkimusten mukaan osviittaa on, että se on yleistymässä. Ihmisiä tulee lisää maatalouskentän ulkopuolelta. Vaikuttaa siltä, että kiinnostusta maatöiden äärelle paluuseen on.
Koko ruoantuotantojärjestelmän muutos kohti pienimuotoisempaa viljelyä kohti on kuitenkin toinen asia. Muutos vaatisi merkittäviä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia.
– Se, riittääkö siihen tahtotilaa ja mikä on aikaväli, on toinen kysymys, Kallio arvioi.