Suomen maaseutukunnissa lupaavat tulevaisuuden näkymät ovat nykyään vähissä. Vapaa-ajan asuminen on kuitenkin yksi sellainen, katsoo väitöskirjatutkija Manu Rantanen.
Vapaa-ajanasukkaat ovat suurin monipaikkaisesti asuva ryhmä, joka tuo erityisesti kesäisin vilskettä maaseutukuntiin. Näillä kunnilla voi muuten olla monessa suhteessa vaikeaa. Väestö vanhenee, veronmaksajat vähentyvät ja taloudellinen tilanne on tiukka.
Kakkosasuntoa tai kesämökkiä paikkakunnalla pitävät ihmiset tuovat näille paikkakunnille niin taloudellisia, sosiaalisia kuin kulttuurisia vaikutuksia.
– Jos heidän potentiaalinsa unohdetaan, voidaan menettää paljon, sanoo Rantanen.
Suurilla mökkipaikkakunnilla vapaa-ajan asukkaiden taloudellinen vaikutus on merkittävä ja kasvamassa.
– Heidän sosiaalinen merkityksensä alueelle taas on enemmän potentiaalinen. Kunnissa pitäisi pystyä ymmärtämään, miten he voisivat vahvistaa kunnan elämää.
Monipaikkaiset ovat moninainen joukko
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä työskentelevä Rantanen tekee väitöskirjaa monipaikkaisten asukkaiden kehittäjätoimijuudesta Suomessa. Hän on tutkinut suomalaista vapaa-ajan asumista noin 15 vuoden ajan.
Alkuvuodesta Rantanen julkaisi aihepiiristä artikkelin Journal of Rural Studies -tiedejulkaisussa yhdessä puolalaistutkija Adam Czarneckin kanssa.
Artikkelissa pyrittiin kyselyaineiston perusteella tunnistamaan kehittäjärooleja, joissa vapaa-ajan asukkaat toimivat mökkipaikkakunnallaan. Lisäksi artikkelissa eriteltiin tekijöitä, jotka selittävät näitä rooleja ja motivoivat asukkaita toimimaan.
Tunnistetut roolit ovat moninaisia. Osa vapaa-ajanasukkaista voi toimia aktiivisesti mökkipaikkakuntansa yhdistyksissä jopa vastuutehtävissä. Osalla ei ole osallistumiseen aikaa, mutta heillä sinänsä olisi silti kehittämiseen kiinnostusta.
Jotkut vapaa-ajanasukkaat taas tukevat mökkipaikkakuntaansa ennen kaikkea käyttämällä paikallisten yritysten palveluita. Jotkut toimivat hyvinkin aktiivisesti vaikkapa jonkin luontohankkeen eteen, mutta yhdistysten ulkopuolella.
– Esimerkiksi Saimaa ilman kaivoksia -liike nousi varsin äkkiä somejuttuna. Se oli vapaa-ajanasukkaiden aikaansaama, Rantanen sanoo.
Keskusteluihin mukaan digitaalisesti
Rantasen mukaan vapaa-ajanasukkaiden joukko on hyvin moninainen esimerkiksi elämäntilanteeltaan ja tulotasoltaan. Siksi kuntien ei ole mahdollista saavuttaa heitä kaikkia yhdellä ja samalla keinolla.
Kunnissa on tärkeää ymmärtää, mikä vapaa-ajanasukkaita motivoi mahdolliseen aktiivisuuteen. Keskeinen tekijä on tunne yhteisöön kuulumisesta, joka kietoutuu esimerkiksi luottamuksen ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden ympärille.
Joitakin vapaa-ajanasukkaita voi motivoida esimerkiksi paikkakunnalla olevat juuret. On kenties muutettu muualle, kouluttauduttu – ja eläkeiässä halutaan jälleen tarjota omaa osaamista synnyinpaikkakunnan käyttöön.
Artikkelissa annetaan kunnille toimenpidesuosituksia. Esimerkiksi ruuhkavuosia eläville mökkiläisille, potentiaalisille kehittäjille, täytyy antaa mahdollisuus osallistua paikkakunnan keskusteluihin myös etänä.
– Heille pitäisi olla digitaalisia välineitä, joiden avulla he voivat helposti ottaa kantaa asioihin ja keskustella, Rantanen sanoo.
– Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on vapaa-ajan asukkaiden itse perustamia ryhmiä, joissa keskustellaan hyvinkin innokkaasti, mutta kuntien edustajat loistavat niissä poissaolollaan.
Mökkipaikkakunnan yritysten tukemisesta kiinnostuneille kuluttajille taas pitäisi saattaa tieto paikkakunnan yrityksistä helposti saatavilla olevaan digitaaliseen muotoon.
– Siihen on monissa kunnissa panostettu, mutta silti on edelleen paljon sellaista putkimiehen etsiskelyä.
Jos kunta kuihtuu, kuka tuottaa palvelut?
Vapaa-ajanasukkaiden kiinnostusta mökkipaikkakuntansa asioihin saattaa vähentää sukupolvien vaihtuminen. 1970-luvulla rakennettua mökkiä saattaa asuttaa nyt toinen tai jo kolmas sukupolvi, jonka suhde paikkakuntaan on aiempia sukupolvia ohuempi.
Siksi mökkipaikkakuntien päättäjien onkin syytä miettiä tilannetta vapaa-ajanasukkaiden näkökulmasta: miksi he haluaisivat toimia paikkakunnan eduksi ja mitä he siitä hyötyisivät?
Rantanen näkee, että vapaa-ajanasukkaat kuitenkin usein kokevat tärkeäksi, että mökkipaikkakunta voi hyvin. Se on myös heidän oma etunsa.
- Kyllä he pohtivat sitä, että jos paikkakunnalla ei ole palveluntuottajia, vapaa-ajan asuminenkin on hankalampaa. Kuka sitten auraa mökkitien?
Rantanen, M., & Czarnecki, A. (2023). Second-home owners as local developers: Roles and influencing factors. Journal of Rural Studies, 97, 560-572. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2023.01.002