UusiRaHa-hankkeen tavoitteena oli edistää hyvin virinnyttä kiinnostusta kerääjäkasvien käyttöön kolmiportaisella tiedonsaantimallilla. Kenttäkokeella, tilakokeilla ja käytännön kokeiluilla luotiin suora yhteys viljelijöihin tiedon ja kokemusten jakamiseksi kerääjäkasvien viljelymenetelmien soveltuvuudesta Uudenmaan tiloille. Kerääjäkasvien merkitystä pellon tuottokyvyn kannalta tarkasteltiin myös talouden näkökulmasta, koska taloudelliset hyödyt ovat tärkeä motivoiva tekijä tehokkaaseen kerääjäkasvien viljelyyn.
Hankkeen tavoite oli ottaa yhteys niin moneen viljelijään kuin mahdollista, mikä toteutettiin Uudenmaan kaikille vuoden 2016 kerääjäkasviviljelijöille suunnatulla kyselyllä, pellonpiennarpäivillä, seminaareilla, pienryhmätapaamisilla ja kaikkien tavoitettavissa olevilla hankesivuilla.
Hankesivuille koottiin kaikki hankkeen tuottama tieto, ja tietoa levitettiin myös perinteisin lehtiartikkelein. Suorin yhteys tekijöiden välille saatiin, kun viljelijät, neuvonta ja tutkijat yhdessä toteuttivat hankkeen tavoitteita. Maatiloilla tehdyt kokeet, hankkeen aikana yhteensä 26 tilakoetta, olivat tärkeässä roolissa tässä yhteistyössä. Vaikka hanke toimi Uudellamaalla, ovat sen tulokset hyödynnettävissä koko Suomessa. Tässä julkaisussa kerrotaan hankkeen keskeisimmät tutkimustulokset.
Tilakokeiden avulla selvitettiin mm. aluskasvina tehokkaimman kerääjäkasvin, italianraiheinän, lajikkeiden väliset erot. Diploidien ja tetraploidien lajikkeiden siemenkoossa on suuri ero, joka heijastuu jossain määrin myös kasvun voimakkuuteen. Joinakin kesinä ilmenevä tähkälle tulo jo viljakasvustossa oli selvästi voimakkainta yleisesti käytetyllä Meroa-lajikkeella. Kaikki tutkitut lajikkeet talvehtivat osittain syksystä 2016 kevääseen 2017. Aluskasvit todettiin hyvin sopiviksi niin suorakylvömenetelmässä kuin syysvehnän oraaseen keväällä kylvettynä. Jokioisten kenttäkokeet vahvistivat menetelmän toimivuuden niin muokkaamattomassa kuin kevennetysti muokatuissa maissa, mutta osoittivat samalla, että sääolojen vaikutus muokkaustapojen välisiin eroihin korostuvat kerääjäkasvien kohdalla.
Kerääjäkasvi myös hyödyntää syyskasvuunsa viljelykasville ylimäärin annettua lannoitetyppeä. Kasvuston määrän vaihtelua peltolohkon eri osissa selvittänyt tutkimus todensi sen, että kerääjäkasvin kasvu on herkkä myös lohkon sisäisille kasvuoloille. Vuoden 2018 tilakokeissa tutkitut kasvilajit menestyivät öljykasvien aluskasveina, rypsin ja rapsin satoja melko hillitysti pienentäen. Kesän poikkeuksellinen kuivuus ja kuumuus edellyttävät kuitenkin varovaisuutta johtopäätöksissä. Tattarille aluskasvit todettiin toimiviksi myös, kunhan laji ei ole liian kova kilpailija, kuten italianraiheinä oli. Onnistuneet kerääjäkasvustot lisäsivät maan orgaanista ainesta ja ottivat ravinteita talteen.
Viljelijäkyselystä saatiin runsaasti tietoa kerääjäkasveista käytännössä. Esimerkiksi aluskasvien parempi taimettuminen kylvettäessä aikaisin ja kevyesti mullaten näkyi vastauksista. Käytännön viljelyä tukemaan hanke kehitti kerääjäkasvien katetuottosovelluksen, johon voidaan syöttää erilaisia viljatilan kasveja kerääjäkasveineen. Ohjelma ottaa huomioon kustannukset ja korvaukset, sekä arvioi muut taloudelliset hyödyt ja haitat. Sovellus laskee kumulatiivisen katteen viiden vuoden periodille.
Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittaus osoitti, että pellon muokkaaminen lisää salaojien kautta syntyviä ravinnevalumia, mutta kerääjäkasveilla huuhtoumia voidaan tehokkaasti vähentää. Kerääjäkasveista on aina vesiensuojelullista hyötyä.