Peltojen välillä on selviä eroja niiden tuottavuudessa ja kestävyydessä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Osalta pelloista saadaan samoilla tuotantopanoksilla selvästi parempi sato kuin toisilta. Toisaalta samat ”hyvät pellot” ovat yleensä satovarmoja myös äärevissä sääolosuhteissa. Peltojen tuottavuutta ja satovarmuutta on tärkeää kehittää selviämään muuttuvissa ilmasto-oloissa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri julkaisemassa raportissa Voiko maan kasvukuntoa kehittää? Kokemuksia 8 koelohkolta neljältä vuodelta tarkastellaan maan kasvukunnon hoitoa 8 tilakokeen tulosten perusteella vuosina 2015–2018.
Raportissa kuvataan lohkoilla aikaansaadut muutokset lähtötilanteen ja lopputilan välillä sekä kootaan yhteen hankkeen aikana saadut tulokset. Lisäksi selvitetään, voiko maan kasvukuntoa kehittää, ja mitä kehittäminen vaatii.
Raportissa vastataan tutkimuksen pääkysymykseen ”voiko maan kasvukuntoa kehittää?” Tulosten perusteella kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja melko yksinkertaista useissa tapauksissa, mutta kaikkia kasvukunto-ongelmia ei välttämättä ole edes mahdollista ratkaista.
Yksinkertaisesti korjattavia kasvukunto-ongelmia ovat esimerkiksi salaojituksen toimintahäiriöiden korjaaminen, boorin tai fosforin alhaisten pitoisuuksien nosto lannoituksella tai maan rakenteen kunnostus nurmikasvien ja syväkuohkeutuksen yhdistelmällä. Toisaalta hyvin monimutkaisesti ratkottavia ongelmia ovat mangaanin saatavuuden parantaminen, hietamaiden kaliumpitoisuuksien nosto ja vähämultaisten hietamaiden ongelmien korjaaminen ilman multavuuden nostoa.
Raportti on tuotettu osana OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta ja sen tavoitteena on herättää keskustelua peltojen tuottavuuden kehittämisestä ja tarjota keskustelun pohjaksi laaja tutkimusaineisto ongelmalohkojen tilasta ja eri hoitotoimien vaikutuksesta lohkojen kasvukunnon kehittymiseen.