- Toisaalta multavuuden nosto intensiivisen avomaan tuotannon hietamailla tai turvemaiden rakenteen vakiinnuttaminen ovat vielä haasteita, joihin ei ole selviä ratkaisukeinoja, tutkija Tuomas Mattila kertoo hankkeen ensimmäisistä tuloksista.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja ProAgrian toteuttamassa OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hankkeessa on selvitetty viljelijöiden ongelmalohkojen kasvukunnon puutteita. Tutkittavana oli 24 lohkoa kahdeksalla eri maatilalla Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeessa selvitettiin monipuolisesti maan kemiallista, fysikaalista ja biologista viljavuutta. Tavoitteena oli löytää nykyisin käytössä olevia viljavuustutkimusmenetelmiä monipuolisempia menetelmiä. Ongelmalohkojen kasvukuntoa pyrittiin parantamaan kolmen vuoden aikana lohkoille yksilöllisesti laadittujen kasvukunnon hoitosuunnitelmien avulla.
Kasvukunnon ongelmista koelohkoilla on nyt julkaistu ensimmäinen raportti Mistä ja miten tunnistaa maan hyvän kasvukunnon? Raportin ovat kirjoittaneet hankkeen kouluttaja tutkija-viljelijä Tuomas J. Mattila sekä projektipäällikkö, agronomi ja viljelijä Jukka Rajala Helsingin yliopistosta.
- Jokainen pelto on yksilöllinen ja erot maan kasvukunnossa lohkojen välillä ovat huomattavia. Esimerkiksi typen vapautumisennusteet vaihtelivat lohkoilla 80-200 kg välillä. Toisaalta kasvukuntojen erojen syyt ovat myös yksilöllisiä ja usein lohkoa ei vaivaa vain yksi asia, vaan monipuolisempi ongelmavyyhti esimerkiksi kuivatuksen, tiivistymisen, ravinnepuutteiden ja biologisen aktiivisuuden yhteisvaikutuksena, tiivistää Jukka Rajala tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia.
Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että kuivatusjärjestelmien huolto ja ylläpito on koelohkoilla puutteellista. Ongelmia on etenkin laskuaukoissa, niskaojissa, maassa olevissa tiiviissä kerroksissa sekä pinnanmuotoilussa. Maan rakenneongelmat ovat yleisiä ja lieroja on yleisesti vähän sekä ongelmalohkoilla että parempikasvuisilla verrokkilohkoilla.
Yksittäisten ravinteiden puutteita esiintyy myös yleisesti. Hiven- ja sivuravinteista etenkin rikin, mangaanin ja boorin puutteet ovat koelohkoilla yleisiä. Viljavuuspalvelun tilastojen mukaan tämä tilanne kuvaa yleisemminkin suomalaisia peltoja. Ongelmat ovat jossain määrin alueellisia. Varsinais-Suomessa haasteina ovat korkea magnesiumpitoisuus ja savien rakenneongelmat, Satakunnassa puolestaan hietamaiden multavuuden lisääminen ja ravinnesuhteiden tasapainossa pitäminen. Etelä-Pohjanmaan peltojen haasteina ovat kaliumin puute sekä eloperäisten maiden rakenteen ylläpito.
Tuomas Mattilan mukaan osaan ongelmista on löydettävissä melko yksinkertaisia ja toimivia ratkaisuja, mutta osalta ongelmalohkoista varsinaisesta ongelmastakaan ei ole vielä täyttä selvyyttä.
- Esimerkiksi syväkuohkeutuksen, syväjuuristen kasvien ja kipsin yhdistelmä vaikuttaa korjaavan eräiden savimaiden rakennetta melko nopeasti. Toisaalta multavuuden nosto intensiivisen avomaan tuotannon hietamailla tai turvemaiden rakenteen vakiinnuttaminen ovat vielä haasteita, joihin ei ole selviä ratkaisukeinoja, Tuomas Mattila toteaa.
Raportin mukaan peltojen kasvukunnon havainnointi kannattaa. Monipuolisesti havainnoimalla ja pohtimalla ongelmien välisiä yhteyksiä voi löytää kullekin lohkolle sopivimmat kasvukunnon hoitotoimet.
Lisätietoja:
Jukka Rajala, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Puh. 044 303 2210
jukka.rajala@helsinki.fi
Raportti on tuotettu osana OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta, jonka toteuttajia olivat Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja ProAgria Länsi-Suomi. Hanketta rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta (Vesiensuojelun ja ravinteiden kierrätyksen erillisrahoitus), yritykset, säätiöt ja viljelijät.