Laajaan tieteelliseen kirjallisuuteen perustuen raportissa esitetään perustavaa laatua olevaa siirtymistä agro-ekologisten menetelmien käyttöön, kun halutaan edistää ruoantuotantoa ja parantaa köyhien asemaa, osoittaa uusi YK-raportti.
Maatalous on YK:n ruokaturvan erikoisraportoija Oliver de Schutterin raportin mukaan tienhaarassa. Ruoan hinnan tulisi pysyä kohtuullisena riippuvuutta kalliista öljy-riippuvaisesta teollisesta maatalousmallista ja tulisi vähentää.
Tavanomainen maatalous on riippuvaista suurista määristä ulkopuolisia tuotantopanoksia, se kiihdyttää ilmastonmuutosta ja se ei ole kestävää ilmastonmuutoksen tuomille sääilmiöille. Se ei enää ole paras vaihtoehto ruoan tuotantoon, korostaa de Schutter. Suuri joukko tiedeyhteisöä korostaa nykyisin agroekologian positiivisia vaikutuksia ruoan tuotannossa, köyhyyden torjunnassa ja ilmaston muutokseen sopeutumisessa. Näitä tarvitaan maailman resurssien käydessä vähiin.
Agroekologiset menetelmät voivat lisätä maatilojen kestävyyttä ilmaston muutokselle aiheuttamille tulville, kuivuudelle ja rannikkoseutujen nousevalle merivedelle, joka suolapitoisena on jo vähentänyt kastelumahdollisuuksia alavilla pelloilla.
Tähän mennessä ekologisten menetelmien käyttöön perustuvat viljelymenetelmät 57 maassa suoritetuissa projekteissa ovat lisänneet satoja keskimäärin 80 prosentilla. Projekteissa on käytetty luonnollisia menetelmiä maan kasvukunnon parantamiseen ja kasvien suojeluun tuholaisia vastaan.
Viime aikoina 20 Afrikan maassa suoritetut projekteissa on satotasot saatu kaksinkertaistumaan 3 - 10 vuoden aikana. Käytettyjä menetelmiä voidaan käyttää helposti myös muilla alueilla.
Esimerkiksi Malawi, maa jossa toteutettiin laaja-alainen väkilannoitteiden tukiohjelma muutamia vuosia sitten, on nyt viemässä käytäntöön agroekologisia menetelmiä hyödyttäen yli 1,3 köyhimmän ihmisen elämää. Maissisadot ovat nousseet tonnista hehtaarilta 2 - 3 tonniin hehtaarilta.
Raportissa kerrotaan myös esimerkeistä Indonesiasta, Vietnamista ja BanglaDeshista, joissa on torjunta-aineiden käyttöä on onnistuttu vähentämään 92 prosentilla riisin viljelyssä. Näin köyhät viljelijät ovat voineet säästää suuria summia torjunta-aineiden ostoissa. Meillä on nyt runsaasti tietoa siitä, miten ulkopuolisia tuotantopanoksia voidaan korvata paikallisin, luonnon tarjoamin mahdollisuuksin lannoituksessa ja kasvinsuojelussa, korostaa raportoija.
Järkevä ekologinen maatalous voi merkittävästi lisätä tuotantoa ja on pitkällä tähtäimellä tavanomaista tehokkaampaa. Maatilojen tuotantoa tulisi myös monipuolistaa, jotta riippuvuus muutaman keskeisen ravintokasvin kuten riisin, vehnän ja maissin hintavaihteluista vähenisi.
Agroekologia on tieto-intensiivistä. Se vaatii julkisia kehittämispanostuksia tutkimukseen ja neuvontapalveluihin, de Schutter sanoo. Valtiot ja rahoittajat ovat avainasemassa luomumenetelmien kehittämisessä. Yksityiset yritykset eivät halua investoida aikaa ja rahaa menetelmiin, joita ei voi suojata patenteilla ja jotka eivät luo uusia markkinoita kemiallisille tuotantopanoksille tai parannetuille siemenille.
Kehittyneissä maissa nopeiden muutosten tekeminen tuotantomenetelmissä on vaikeampaa, koska maatalous on enemmän riippuvaista öljyyn perustuvaan maatalouden tuotantomalliin. Globaalisti pitemmällä tähtäimellä tulee pyrkiä kohti agroekologisia tuotantomalleja.