Suuret ympäristön muutokset voivat muuttaa ekologista tasapainoa monin tavoin. Yksi muutos on isäntä – loinen tasapainon muuttuminen. Typen ja fosforin päästöt vesistöihin lisäävät niissä levien kasvua. Usean yliopiston yhteistutkimuksessa on nyt osoitettu, että eräs moni-isäntäinen, imumatoihin kuuluva loinen voi höytyä suuresti vesistöjen rehevöitymisestä.
Loinen lisääntyy, koska levien lisääntyminen lisää sen isäntänä toimivia kotiloita. Runsastunut loiskanta sairastuttaa sitten sammakoita ja muita vesieläimiä sekä sammakoita ja muuta vesieliöstä syöviä lintuja. Loisitut sammakoiden ym toukat selviävät aikuisiksi paljon terveitä huonommin. Seurauksena on sammakoiden ja muiden vesieläinten kantojen heikentyminen ja romahtaminen.
Vesistöjen rehevöityminen lisää tutkimuksen mukaan vesieläinten sairauksia kahta kautta; ensiksi, koska se lisää loisten isäntinä toimivia kotiloita ja toiseksi se lisää syntyvien loisten määrää kotiloissa.
Tutkimustulosten perusteella rehevöitymisen etenemisestä voidaan ennustaa vesieläinten kantojen sairastumista, heikkenemistä ja katoamista eri vesistöissä.
Koska monet ihmisen ja luonnon eläinten taudit käyttäytyvät nyt tutkitun loisen tapaan, niin tutkimuksella on merkittäviä ekologisia ja epidemiologisia sovelluksia, sanovat tutkimuksen tekijät.
Teksti: Jukka Rajala