Mistä luomuviljelyssä saadaan kaliumia? Mikä on maan omien kaliumvarojen merkitys? Miten luomutilan kaliumhuolto on syytä järjestää?
Luomutilan kaliumhuollon järjestämisestä kertoo Luomutilan kalium-huolto tietokortti, jonka on laatinut Jaana Väisänen LuomuTIETOverkkoon.
Luomukotieläintila voi saada monenlaisia tukia. EU- ja kansalliset tuet, ympäristötuen erityistuet ja kotieläinten hyvinvointituki tarjoavat monia vaihtoehtoja, joita luomukotieläintiloilla voidaan hyödyntää. Yritysneuvoja Katja Mahal on laatinut havainnollisen yhteenvedon LuomuTIETOverkko -hankkeelle luomukotieläintilojen käytettävissä olevista eri tukimuodoista.
Laiduntaminen vahvistaa luomun imagoa, koska se on luonnonmukaisinta märehtijöiden ruokintaa, joka lisää eläinten hyvinvointia ja terveyttä. Laiduntaminen tarjoaa eläimille mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen, jalat vahvistuvat, ja eläimet saavat vitamiineja laidunrehusta ja auringon valosta. Laidunrehun tuotantokustannus/rehuyksikkö on säilörehua alhaisempi, sulavampi laidunrehu lypsättää hyvin. Laiduntaminen on myös monimuotoisuutta lisäävä tekijä, joka mahdollistaa elinympäristöjä monille lajeille.
Laiduntamisella on monia haasteita, jotka viljelijän tulee ratkaista eri tilanteissa.
Eeva Kuuselan laatima tietokortti valottaa laiduntamisen järjestämistä havainnollisesti.
Jankkuroinnilla voidaan parantaa tiiviin maan kasvukuntoa. Jankkuri kuohkeuttaa maata kääntämättä sitä. Se viiltää ruokamultakerrokseen ontelon ja murtaa maata, mutta jättää maan pintaan vain kapeita jälkiä ja pientä aaltoilua. Jankkurointia on tarpeen täydentää erillisellä sänki- ja kylvömuokkauksella.
Tuomas Mattila kirjoittaa oheisessa tietokortissa jankkuroinnin perusteista sekä antaa ohjeet oikeanlaiseen jankkurin hyväksikäyttöön.
Katso myös:
Bertalan Galambosi tiivisti LuomuTIETOverkolle muutaman sivun mittaisiin tietokortteihin olennaiset asiat saksankirvelistä, suvikyntelistä, yrtti-iisosta, voikukasta, meksikonrakuunasta, poimulehdestä ja ruusujuuresta.
Linkistä löytyvät erilliset tietokortit seuraavista yrteistä:
Tarttuvat kasvitaudit ovat kasveissa loisivien sienten, bakteerien ja virusten aiheuttamia häiriöitä elintoiminnoissa. Asko Hannukkala MTT:ltä teki LuomuTIETOverkolle tietokortin tarttuvista kasvitaudeista ja niiden hallinnasta.
Kasvitautien aiheuttamia riskejä ei aina tiedosteta tai niitä vähätellään. Tauti huomataan monesti vasta, kun ongelmasta on tullut kestämätön ja vaikeasti poistettava. Kasvintuhoajien aiheuttamilta yllätyksiltä vältytään varmimmin varautumalla pahimpaan.
Pahkahome, harmaahome, Rhizoctonia solani -sieni ja Pythium- lajit ovat kasvitauteja, jotka vaikuttavat moniin vihanneksiin. Asko Hannukkala MTT:ltä laati LuomuTIETOverkolle tietokortin, jossa hän näiden lisäksi käy tiiviisti läpi yhteen tai muutamaan kasvilajiin erikoistuneita tauteja ja niiden hallintaa.
Luomueläimet eivät saa tarpeeksi seleeniä, jos sitä ei lisätä rehuun. FT Eeva Kuusela laati LuomuTIETOverkolle tietokortin, joka tiivistää seleenikysymyksen ja siihen liittyvää tutkimustietoa karjatilan näkökulmasta.
Kasvit kasvavat ilman seleeniä, mutta eläimille ja ihmisille se on välttämätöntä. Suomessa lisätään väkilannoitteisiin seleeniä, koska muuten sitä ei kerry rehuun riittävästi. Luomussa eläimille saadaan sopiva määrä seleeniä lisäämällä sitä rehuun. Orgaaninen hiivaseleeni toimi tässä huomattavasti epäorgaanista paremmin.
Apilassa ja muissa viherlannoitukseen käytettävissä palkokasveissa on melko vähän niille itselleen haitallisia tauteja. Asko Hannukkala MTT:ltä teki LuomuTIETOverkolle tietokortin näistä taudeista ja niiden hallinnasta.
Apilamätä voi tulla tuhoisaksi, jos apilaa viljellään liian usein samalla paikalla. Apilassa esiintyvä pahkahome voi heikentää varastoitavien vihannesten säilymistä.
Juurilahoa aiheuttavat sienet ovat yleisiä vihannesten taimipoltteiden ja lakastumistautien aiheuttajia. Apila on vihanneskierroissa siksi melko ongelmallinen viherlannoituskasvi.
Taudit ja niiden hallinta ovat yksi perunan luomuviljelyn haasteista. Perunalla on monia vaarallisia kasvitauteja ja tuholaisia, joiden leviäminen maasta toiseen halutaan estää. Näitä vaarallisia kasvintuhoojia ovat esimerkiksi vaalea rengasmätä, tumma rengasmätä, peruna-ankeroiset ja koloradonkuoriainen.
Asko Hannukkala MTT:ltä teki LuomuTIETOverkolle tietokortin perunan taudeista ja niiden hallinnasta.
Perunarutto on jokavuotinen perunanviljelyn uhka. Epidemian kehittyminen riippuu kesän sääoloista, joten tuhot vaihtelevat suuresti vuodesta ja paikasta toiseen. Pahoina ruttovuosina kasvusto voi tuhoutua kokonaan jo ennen kuin mukulat ovat kehittyneet. Myöhäinen ruttoepidemia ei sanottavasti alenna mukulasadon määrää, mutta voi heikentää sen säilyvyyttä.