Juvalla Etelä-Savossa vietettiin Lucian päivää 2011 juhlimalla satatonnarin arvonimen saavuttanutta Ayshire-lehmä Luciaa.
Lucia on nyt 14-vuotias ja se on poikinut 12 vasikkaa. Neljä vasikoista on tyttäriä, joista yksi Upea, oli mukana emänsä Lucian-päivän juhlakulkueessa. Lucia on kymmenen ensimmäisen luomulehmän joukossa, jotka ovat nousseet lehmien korkean elinikäistuotoksen eliittiin.
Lucia on 76. Ayshire lehmä, joka on saavuttanut 100 000 maitokilon tuotoksen. Kaikkiaan satatonnariuden on saavuttanut Suomessa 1622 lehmää. Lucian maidontuotos ei ole hiipunut iän myötä vaan se antoi viime vuonna maitoa parhaan vuosituotoksensa, 11 000 maitokiloa. Satatuhatta maitokiloa tuli täyteen jo elokuussa, joten nyt Lucia on tuottanut luomumaitoa 104 000 kiloa. Lucia on tiine ja odottaa 13. vasikkaansa.
Lucia elää Juvan Muumaa Ay:n navetassa, joka on kolmen luomuviljelyssä olevan osakastilan yhteisesti perustama 125 lehmän navetta. Vuodenvaihteessa 1999 – 2000 kolmen osakastilan lehmät muutettiin saman katon alle. Karjaa perustettaessa eläimiä ostettiin kahdelta tuotantonsa lopettavalta tilalta. Lucia on syntynyt Juvalla tavanomaisesti viljellyllä tilalla Miettisten jalostuskarjassa. Luciaa ei ollut valmiiksi nupoutettu vaan siltä sahattiin sarvet lyhyemmiksi ennen kuin se tuotiin nupoutettujen lehmien laumaan. Juhlapäivänä sarviin oli kiinnitetty paristokäyttöinen led-valokruunu kuten Lucia-neidolle kuuluu.
Lucia on syntynyt kesällä 1997. Lucia poiki ensimmäisen kerran 1999 kotinavetassaan Miettisen navetassa, jonne oli koottu luomuhoitoon muitakin tavanomaisilta tiloilta ostettuja luomusiirtymävaiheen lehmiä yhteen paikkaan, jottei maidon erilläänpitäminen luomumaidosta tuota vaikeuksia.
Juvan Muumaa Ay:n osakkaista Heli Ahonen ja Heikki Teittinen vastaavat tilan karjanhoidosta ja he kertovat, mitkä ominaisuudet ovat tehneet Luciasta niin pitkäikäisen. Muumaan karjassa lehmien keskimääräinen lypsykausien määrä on 2,66, joten Lucia poikkeaa siitä paljon. Lucian-päivän juhlakulkueeseen oli valittu mukaan yli 50 000 maitokiloa tuottaneita hyväkäytöksisiä lehmiä. Mantalla on 90 000 maitokiloa täynnä. Mukana oli myös Lucian tytär Upea, jonka maidontuotos on tähän mennessä 40 000 maitokiloa. Lucia on tehnyt neljä lehmävasikkaa.
Heli Ahonen kertoo, että Lucialla on hyvä syöntikyky, mikä on aperehuruokinnalla toimivalle luomutilalle erittäin hyvä ominaisuus. Lucialla on myös vahva ja hyvä utarerakenne, joka ei ole repsahtanut iän myötä. Lucialla on ollut eläissään kaksi lievää utaretulehdusta, eikä muita terveysongelmia. Lucia on ollut myös imettäjänä ja on erittäin hyvä emo-ominaisuuksiltaan, se huolehtii vasikoista mallikkaasti. Juvan Muumaassa käytetään imettäjälehmiä pikkuvasikoiden kolmen kuukauden maitojuotossa.
Heikki Teittinen jatkaa, että pitkään hyvin tuottavan lehmän tärkein ominaisuus on kovat ja terveet sorkat. Matala säkäkorkeus, kuten Lucialla, on edullinen ominaisuus, silloin jalkojen päälle ei kerry liikaa painoa. Eläimen hoitoympäristöllä on myös suuri merkitys. Pehmeä makuualusta, joka ei tuota hiertymiä kintereisiin pitää yllä eläimen hyvää terveyttä. Jos iho rikkoutuu, siitä seuraa hiljalleen jäytävä tulehdus, joka aiheuttaa huonon olon eikä eläin enää syö hyvin ja maidontuotoskin alkaa laskea. Huonosti tuottavia ja sairastelevia lehmiä ei siemennetä uudestaan ja ne poistetaan karjasta.
Sorkkien ja jalkojen kunnolle on tärkeää liikkuminen ulkona laitumella ja erityisesti jaloittelu talvella. Kävely puhtaassa uudessa lumessa on hyvää sorkkahoitoa, sorkat puhdistuvat ja verenkierto virkistyy.
Sorkkien terveyteen vaikuttaa myös eläinten rehustuksen koostumus. Ruokinnassa energian, valkuaisen ja kuitupitoisen aineksen osuuksien pitää olla tasapainossa. Heikki Teittinen muistuttaa erityisesti, että apilaa sisältäviä luomusäilörehuja käytettäessä lypsylehmien terveydentilaan aletaan vaikuttaa jo hiehoikäisenä ja erityisesti ummessaolokautena. Poikimahalvauksen ennaltaehkäisyn vuoksi on välttämätöntä, että runsaasti kalsiumia ja kaliumia sisältävää apilarehua ei silloin anneta. Kivennäisvalmisteilla ei pystytä korjaamaan apilaisen perusrehun mukana tulevaa kalsiumin ylimäärää.
Luomutuotannossa tavoitteena on oltava eläimen pitkä tuotoskausi, se on luonnontaloudellisesti tehokkainta ja siten myös kunnioitetaan eläintä yksilönä. Asenne ratkaisee, kun harkitaan, että jätetäänkö pienimaitoinen, mutta muuten helppohoitoinen ja hyvältä vaikuttava ensikertaa poikinut lehmä karjaan. Heli Ahonen kertoo, että heillä on tällä hetkellä poistettujen lehmien elinikäistuotos noin 30 000 maitokilon luokkaa. Nosto 36 000 – 40 000 maitokiloon on toteuttamiskelpoinen tavoite.
Lähde: Tilahaastattelu Heli Ahonen ja Heikki Teittinen, 13.12.2011, Brita Suokas
Lucian 14-vuoden ikä on hyvin harvinaista nykylehmälle. Lehmää kutsutaan vanhaksi kymmenvuotiaana. Keskimääräinen elinikä suomalaisilla lehmillä on 4,5 vuotta, jolloin lehmä on tuottanut 2,3 vasikkaa.
Vuoden 2010 ProAgrian kokoamista ProTuotos -seurantatiedoista ilmenee, että elävien lehmien elinikäistuotos on 18 400 maitokiloa. Karjasta poistettujen lehmien elinikäistuotos oli vuonna 2010 keskimäärin 24 700 maitokiloa. Tuotosseurantaan osallistuneilla luomutiloilla elinikäistuotos vuonna 2010 oli 22 600 maitokiloa.
Vuonna 2010 kaikkien tuotosseurantakarjojen keskimääräinen maidontuotos vuodessa per lehmä oli 8 800 maitokiloa. Pro Tuotos -aineistossa olevan vajaan sadan luomumaitotilan karjan keskituotos oli 7800 maitokiloa. Luomutuotannossa olevia karjoja oli 1,3 % tuotosseurantakarjoista. Seuranta-aineistossa on mukana 70 % lypsykarjoista.
Suomen maidontuotannosta noin 23 % tuotetaan tiloilla, joilla on 20 – 30 lypsävää. Noin 7 % tuotetaan tiloilla, joilla on yli 100 lehmää. Luomumaitotiloilla keskilehmäluku on 38, mikä on korkeampi kuin tavanomaisessa tuotannossa olevilla, niillä keskilehmäluku on 29.
Lähde: Tuotosseurannan tulokset 2010 -luento, Sanna Nokka, ProAgria Keskusten Liitto, tulosseminaari 14.4.2011 Vantaa
Korkea vuosituotos altistaa lehmät tuotantorasitussairauksille ja niiden elinikä laskee. Esiintymisjärjestyksessä yleisimmät, kuvaajassa ylhäältä alas äärimmäisenä oikealla, ovat utaretulehdus, ontuminen ja sorkkasairaudet, munasarjakystat, kohtutulehdus, jälkeisten kiinni jääminen ja poikimahalvaus.
Laskentaesimerkki eläinten uudistuskierron vaikutuksesta ilmaston lämpiämistä aiheuttavan märehtijän ruoansulatuksessa syntyvän metaanin määrään
Israelissa ja USA:ssa on maailman korkeimmat karjojen keskituotokset yli 10 000 maitokiloa ja eläinten poistoprosentti karjoissa on korkea.
Keskimääräinen poistoprosentti Israelin ja USA:n lypsykarjoissa on 40 %.
Kun vasikka kasvatetaan poikivaksi hiehoksi sen ruoansulatuskanava tuottaa metaania 30 kuukauden kasvatusaikana 110 kg mikä vastaa 2,5 hiilidioksiekvivalenttitonnia ( CO2-ekv ). Uudistukseen tarvitaan neljä hiehoa, jotka tuottavat 10 CO2-ekv tonnia, kun neljä hiehoa kasvatetaan korvaamaan poistetut lehmät esimerkin 10 lehmää kohti.
Ilmastovaikutus on siis 1 CO2-ekv tonnia / lehmä 40 % poistoprosentilla.
Sveitsiläisillä luomutiloilla, jotka kuuluvat tehostettuun terveydenhoito-ohjelmaan karjan keskituotos on noin 6000 – 7500 maitokiloa ja poistoprosentti on paljon alempi.
Ilmastovaikutusta syntyy 5 tonnia, kun kaksi hiehoa kasvatetaan korvaamaan 2 poistettua lehmää per 10 lypsylehmää. Karjan yhtä lehmää kohden syntyy 0,5 CO2-ekv tonnia eli vain puolet siitä ilmastoa lämmittävän kasvihuonekaasujen määrästä mitä korkean poistoprosentin karjassa syntyy vastaavana aikana.
Mitä lyhyempi on lehmien elinikä ja mitä matalampi on eläinten elinikäistuotos, sitä enemmän joudutaan kasvattamaan hiehoja uudistukseen. Näin nuorkarjan kasvatusvaihe tuottaa yhä enemmän kasvihuonepäästöjä tuotettua maitokiloa kohden.
Elinikäistuotoksen kasvattaminen on edullista, koska siten kasvihuonekaasujen päästöt jakautuvat pidemmälle tuotantojaksolle ja suurempaa maitomäärää kohden. Pitkätuottoinen eläin myös tuottaa enemmän jälkeläisiä suhteessa omaan kasvatusaikaansa nähden, jolloin jälkeläisiä saadaan enemmän myös lihantuotantoon, mikä osaltaan vähentää pelkkään maidontuotantoon kohdistuvaa kasvihuonepäästöjen rasitusta.
Luomumaidontuotannon haitallista ilmastonmuutosta lisäävää vaikutusta vähentää se, että peltoviljely luomumenetelmin lisää hiilen varastoitumista maahan. Luomussa maaperään on arvioitu sitoutuvan hiiltä noin 400 kg CO2 /ha/vuosi, kun taas tavanomaisesti viljellystä maaperästä arvioitiin vapautuvan hiiltä noin 200 kg CO2 /ha/vuosi.
3. ja 4. Lähteet:
Sveitsiläisen luomututkimuslaitoksen FiBL:n johtaja, tutkija Urs Niggli , Luomupäivä 9.11.2011 Mikkeli, Luento ” Luomun mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hallinnassa ”.
Tutkimustiivistelmä: Luomumaidon ilmastovaikutus tavanomaista pienempi
Lypsylehmien poistojen syyt ovat 50 %:sti pakottavia, välttämättömiä ja 50 %:sti vapaaehtoisia ja harkinnanvaraisia. Pakottavia syitä ovat tapaturmat, parantumattomat sairaudet sekä tiinehtymättömyys. Poistopäätökseen harkintaan vaikuttavat eläimen ikä, tiedossa olevat terveysriskit, huono hedelmällisyys ja tuotostaso sekä eläimen hoidon helppous tai vaikeus.
Tutkimuksessa todettiin, että taloudellisesti paras uudistusrytmi saavutetaan, kun karjan lehmät saavuttavat noin viisi lypsykautta, joka on kaksi lypsykautta nykyistä Suomen karjojen keskiarvoa korkeampi. Tällöin poistoprosentti karjassa muodostuisi hiukan yli 22 %:iksi. Tämä saavutetaan, kun eläinten poistot tehdään tarpeettomia poistoja välttäen ja kasvatukseen valittavien hiehojen kasvatus tehdään tarkoin suunnitellen. Eli ei luoda nuorten eläinten ruuhkaa ja kiusaus vanhemman lehmän poistamiseen vähenee.
Kun karjan uudistusprosentti on alhainen ja eläinten tuotos on korkea, karjanhoidon taloudellinen tulos on parhaimmillaan. Hiehokasvatuksen kustannukset muodostavat lähes neljänneksen maidontuotannon muuttuvista kustannuksista. Yhden hiehon kasvatuskustannus vuonna 2005 laskettiin olevan noin 2000 euroa.
Jos uudistuprosentti nousee 25 %:sta 45:teen niin uudistukseen tarvittavien vasikoiden ja hiehojen kasvatustilojen eläinpaikkojen tarve kaksinkertaistuu. Tämä vaikuttaa maidontuotannon kustannuksia nostavasti. Kun uudistusprosentti pysyy alhaisena samoissa eläintiloissa on mahdollista pitää suurempi osuus maitoa tuottavia lehmiä kasvatuksessa olevan nuorkarjan sijasta.
Karjan pitkäikäisyyden kasvattaminen vaatii panostusta karjanjalostukselta, painotusta on kohdistettava terveyttä edistäviin valintoihin. Tilalla on panostettava kokonaisvaltaisesti hyvään karjanhoitoon ja eläinten hoito-olosuhteisiin.
Käytännössä kannattaa pitää riittävän uudistuksen turvaamiseksi viiden prosentin varmuusvaraa. Liharotusiemennyksiä kannattaisi lisätä, jolloin saadaan kasvatettua naudanlihantuotannon määrää maidontuotannon rinnalla. Näin parannetaan kotieläintuotannon hyötysuhdetta ihmisten ravinnon tuottamisessa. Myös tuotannon ympäristökuormitus alenee per tuotettu elintarvikekilo.
Brita Suokas
30.1.2012