Puna-api­la lyp­sät­tää leh­miä hy­vin

Puna-apilaa sisältävä säilörehu maittaa hyvin lehmille ja nostaa niiden maitotuotosta. MTT:ssä tehdyssä väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että loppukesällä tehty timotei-nurminatasäilörehun tuotantovaikutus jää alkukesällä tehtyä rehua pienemmäksi.

Tutkija Kaisa Kuoppala sanoo, että puna-apilan käyttöä säilörehun raaka-aineena kannattaisi lisätä selvästi.  Puna-apila säilörehuseoksessa on lisännyt usein syöntiä ja varsinkin tuotosta, hän korostaa.

Kuoppala selvitti väitöstutkimuksessaan, miten halukkaasti lehmät syövät eri kasvuvaiheissa korjattuja säilörehuja sekä mikä on rehujen vaikutus eläinten ravintoaineiden saantiin ja maidontuotantoon. Myös maidon koostumus ja rehujen sulavuus analysoitiin.

Tutkija tarkasteli ensimmäisen sadon puna-apilaa ja toisen sadon timotei-nurminataa, joita hän vertasi ensimmäisen sadon timotei-nurminataan.

– Korjuuajan vaikutusta ensimmäisen sadon timotei-nurminadan syöntiin on Suomessa tutkittu paljon, mutta toisen sadon osalta tutkimusta on tehty paljon vähemmän: kuitenkin lähes puolet säilörehusta saadaan toisesta sadosta. Myös puna-apilan korjuuajan vaikutusta on aiemmin tutkittu vähänlaisesti, väittelijä perustelee.

Api­la­re­hus­ta pal­jon ener­gi­aa

Puna-apila osoittautui tutkimuksessa varsin suositeltavaksi säilörehun raaka-aineeksi. Kuoppala huomasi, että lehmät saavat käytettyä hyvin hyödykseen apilan energian.

– Aikaista puna-apilaa lehmät söivät vähemmän kuin muita säilörehuseoksia, mutta maitotuotos säilyi silti samalla tasolla. Vähemmällä rehulla saatiin siten enemmän tuotosta, hän kertoo.

Kuoppalan mukaan korjuuajan myötä tapahtuva säilörehun sulavuuden heikkeneminen ei vaikuttanut puna-apilalla yhtä systemaattisesti kuin timotei-nurminataruokinnoilla.

– Puna-apilasäilörehun sulavuudesta kertova D-arvo ei ennusta syöntiä tai maitotuotosta yhtä selvästi kuin heinäkasveilla on todettu. Jatkotutkimuksia tarvittaisiin kasvuasteen vaikutuksen selvittämiseksi, väittelijä sanoo.

Toi­sen sa­don ti­mo­tei-nur­mi­na­ta­re­hun mait­ta­vuus hei­kom­pi

Tutkimuksessa ilmeni, että toisesta sadosta eri aikoina korjatut timotei-nurminatasäilörehut maistuivat lehmille heikommin kuin ensimmäisestä sadosta korjatut, vaikka rehujen sulavuus oli kokeissa yhtä hyvä. Lehmät myös lypsivät vähemmän maitoa toisen sadon timotei-nurminadalla ruokittuina kuin syötyään ensimmäisestä sadosta tehtyä rehua.

Kuoppalan mukaan ensimmäisen ja toisen sadon timotei-nurminadan syöntierot johtuvat siitä, että toisen sadon rehussa on enemmän kasvitauteja, rikkakasveja ja kuollutta kasvimassaa kuin ensimmäisen sadon rehussa.

– Toisen sadon timotei-nurminatasäilörehu ilmeisesti maistuu lehmistä huonommalta kuin ensimmäisen sadon rehu. Jos mahdollista, ensimmäisestä sadosta tehty laaturehu kannattaisi suunnata paljon lypsäville lehmille ja käyttää toisen sadon rehua ummessa olevien lehmien ja nuorkarjan ruokintaan, hän tulkitsee.

Lähde:
Kuoppala, Kaisa. 2010. Timotei-nurminata- ja puna-apilasäilörehujen korjuustrategian vaikutus lypsylehmien ravintoaineiden saantiin ja maidontuotantoon.
Influence of harvesting strategy on nutrient supply and production of dairy cows consuming diets based on grass and red clover silage.
Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, maataloustieteiden laitos

30.9.2010