Virossa monet isotkin maitotilat tuottavat maitoa hyvin pienin tuotantokustannuksin, kun valkuaispitoiset rehut tuotetaan palkokasvien avulla. Older on toiminut vuosia Viron maataloustutkimuksessa sekä palkokasvien viljelyn että omavaraisen valkuaisruokinnan parissa. Viime vuosina hän on toiminut meijerin neuvojana. Virossa monet isotkin maitotilat tuottavat maitoa hyvin pienin tuotantokustannuksin, kun valkuaispitoiset rehut tuotetaan palkokasvien avulla.
Virossa laitumia viljellään valkoapilan typensidonnan avulla. Säilörehua tuotetaan sinimailas- ja puna-apilanurmista, joista viljelyyn on saatu entistä parempia lajikkeita. Myös vuohenhernettä ja keltamaitetta viljellään. Vihantarehuherneen ja härkäpavun viljely säilörehuksi on yleistynyt Virossa viime vuosina.
Laitumissa valko-apila on tärkeä typensitojakasvi ja hyvälaatuisen laidunrehun tuottaja. Valkoapilan käyttöä laitumissa on Virossa tutkittu paljon. Uudet valkoapilalajikkeet, kuten saksalaiset Retor ja Vysocan, ovat korkeampikasvuisia ja vanhoja lajikkeita selvästi satoisampia. Yhdessä englanninraiheinän ja muiden nopeakasvuisten nurmiheinien kanssa ne tuottavat erittäin energia- ja valkuaispitoista nurmirehua koko kesän. Siitä voi korjata erittäin maittavaa ja laadukasta säilörehua esimerkiksi juuripoikineille lehmille ja pikkuvasikoille. Valkoapilaa suositellaan lisättäväksi laitumiin 15 % eli noin 3 - 4 kg/ha. Muihin nurmiseoksiin valkoapilaa on hyvä kylvää 1 - 2 kg/ha.
Vaikka valkoapilan oma sato on muita apiloita pienempi, niin se lisää merkittävästi seosnurmien satoa ilman typpilannoitusta.
- Pieni määrä sinimailasta (1 - 2 kg/ha) sopii myös hyvin laitumiin lisäten mm. satoa ja poudankestävyyttä, kertoi Older.
Puna-apilaa on Virossa viljelty noin 200 vuotta. Virossa testataan nykyisin uusia puna-apilalajikkeita. On löydetty tetraploidisia, satoisia uusia lajikkeita, jotka kestävät talvea ja tallaamista aikaisempia lajikkeita paremmin. Esimerkiksi Mars on osoittautunut talvenkestäväksi ja Atlantis huonoilla lohkoilla viihtyväksi. Uudet lajikkeet sopivat kolmeen niittoon, jolloin saadaan hyvin sulavaa ja runsaasti valkuaista sisältävää säilörehua. Uudet lajikkeet ovat Virossa yleistä Vartea selvästi satoisampia. Tetraploidinen puna-apila vaatii reheväkasvuisena tehokkaan esikuivatuksen.
Puna-apilaa suositellaan viljeltäväksi seoksena esimerkiksi nurminadan ja englannin raiheinän kanssa. Puna-apilan siemenmääräsuositus seoksissa on 6 - 10 kg/ha ja osuus siemenseoksessa noin 30 %. Sadon valkuaispitoisuus on ollut korkein puhtaissa apilakasvustoissa ja timotein kanssa. Hyvä kilpailija laskee sadon valkuaispitoisuutta. Maan pH:n tulisi olla vähintään 5,7 - 5,8 ja kuivatuksen kunnossa.
Puna-apila on eduksi ympätä typpibakteerilla hyvän typensidonnan varmistamiseksi ainakin viljelyä aloitettaessa ja happamilla mailla.
Sinimailanen on korkeatuottoisten karjojen ruokinnassa erittäin hyvä kasvi. Sadon valkuaispitoisuus on puna-apilanurmia selvästi korkeampi. Valkuaisen laatu ja rehuarvo ovat erittäin hyviä. Sinimailasen viljelyssä lajikevalinta on tärkeä. Virossa testataan uusia lajikkeita, joita etsitään mm Pohjois-Amerikan pohjoisosista. On löydetty satoisia uusia lajikkeita, jotka kestävät talvea aikaisempia lajikkeita paremmin, esim. Legendairy ja FSG 408DP. Uusista lajikkeista voidaan korjata kolme satoa, jolloin saadaan hyvin sulavaa ja runsaasti valkuaista sisältävää säilörehua. Koska niiden ruusuke on syvemmällä maassa kuin vanhoilla lajikkeilla, niin ne kestävät tallaamista vanhoja lajikkeita paremmin.
Sinimailasta suositellaan viljeltäväksi seoksena nurminadan ja englannin raiheinän kanssa. Sinimailasen osuudeksi siemenseoksessa suositellaan noin 10 - 13 kg/ha eli 50 - 60 %. Maan pH:n tulisi olla 6 - 7. Pellon kuivatuksen tulee olla hyvä, pohjaveden tulisi olla jopa 1,5 m syvyydessä. Sinimailanen on tarpeen ympätä typpibakteerilla hyvän typensidonnan varmistamiseksi. Mailanen kestää poutaa erittäin hyvin. Riittävä kaliumin saanti on sinimailasen talvehtimiselle tärkeää.
Sinimailanen sopii myös laitumien seoskasviksi yhdessä nurminadan, englannin raiheinän ja valko-apilan kanssa. Puna-apila ei ole hyvä seoskasvi sinimailasen kanssa mm erilaisten kuivumisnopeuksien vuoksi.
Sinimailanen on Virossa ollut puna-apilanurmia satoisampi (8,5 - 10 t ka/ha) ja sadon valkuaispitoisuus korkeampi (18 - 20 %).
Nurmi- eli sirppimailanen on kasvupaikan pH:n ja muiden ominaisuuksien suhteen sinimailasta vaatimattomampi. Sen viljelyä rajoittaa siemenen heikko saatavuus.
Virossa viljelyyn uutuutena tullut hybridimailanen eli sini- ja sirppimailasen risteytys on ollut sinimailasta satoisampi. Siementä on kuitenkin vaikea saada.
Vuohenherne on tuotu Viroon Kaukaasiasta noin 40 vuotta sitten. Siitä saadaan kaksi runsasta satoa. Sadon valkuaispitoisuus on korkea. Vuohenherne sopii parhaiten pitkäikäisiin nurmiin. Sen lehdet eivät varise kuivaksi heinäksi tehtäessä.
Keltamaite on uusin nurmipalkokasvi, jonka viljely on yleistymässä. Keltamaitteen siementä käytetään Virossa seoksissa n 6 kg eli 35 % , lisäksi ruokohelpiä 10 kg ja valkoapilaa 3 kg/ha. Näin saadaan seos, jonka rehuarvo on hyvä.
Nurmiseoksissa timotei pyritään korvaamaan satoisammilla lajeilla, koska timoteista saadaan vain yksi hyvä sato. Nurminata, englannin raiheinä ja rainata, ruokonata sekä hybridiraiheinä ovat lupaavimmat nurmiheinät puna-apila- ja sinimailasnurmiin. Ruokohelpiä käytetään Virossa myös yleisesti rehuntuotantoon heikompikuntoisilla pelloilla, joilla muut heinät eivät menesty. Ruokohelpistä saadaan hyvälaatuista säilörehua, kunhan sen korjuu ajoitetaan oikein ja kasvuston typensaanti on riittävä.
Kiinnostus koiranheinään on kasvussa sen nopeakasvuisuuden ja hyvän poudankestävyyden takia.
Nurmien siemenseokset tulee koostaa niin, että lajit ja lajikkeet sopivat yhteen. Nurmiseosten tutkimus onkin Virossa huomattavan laajaa.
Rehunurmen perustamisessa kannattaa kiinnittää huomiota kasvupaikan ominaisuuksiin. Lajit ja sopiva seos kannattaakin valita kasvupaikan mukaan. Maalaji, happamuus, poudankestävyys ja pohjaveden korkeus sekä rikkakasvitilanne ovat tärkeimmät ominaisuudet. Viron markkinoilla onkin useita eri olosuhteisiin sopivia nurmensiemenseoksia. Alustaja korosti nurmen huolellista perustamista. Virossa käytetään nurmen kylvössä myös ristiinkylvöä tasaisimmin kylvöksen aikaansaamiseksi.
Kiinnostus vihantarehuherneen viljelyyn on Virossa herännyt viime vuosina uudelleen tuontivalkuaisrehujen kallistuessa. Koetoiminnassa etsitään mm sopivia satoisia lajikkeita. Siemenseoksia ja sopivia korjuuaikoja tutkitaan myös.
Vihantarehuherneitä viljellään seoksina kauran tai kevätvehnän kanssa. Seoksissa voidaan käyttää myös peltovirnaa. Lajikkeista Rif on ollut aikaisin ja satoisa, Florida on myöhäisempi ja se on ollut paras kilpailija.
Myös härkäpavusta on löydetty satoisia vihantarehuksi sopivia lajikkeita, joiden siemen on pieni ja siemenkustannus saadaan edulliseksi. Uusien lajikkeiden siemenet tulevat myyntiin kokeiden jälkeen.
Virossa on puna-apilanurmista saatu valkuaista 1000-1100 kg/ha, sinimailasnurmista 1500 - 1900 kg, vihantarehuherneestä 700 - 1050 kg, peltovirnaseoksista 800-1200 kg/ha, puitavasta herneestä (sato 3 t/ha) 720 kg/ha, valkoapilanurmista 1200 kg, vuohenherneestä 1300 kg. Kevätrapsista valkuaista on saatu 450 kg ja puhtaista nurmiheinistä noin 1000 kg, kun typpilannoitus on ollut 240 kg/ha.
Rapsin siemeniä käytetään Virossa lehmien rehuksi jauhamalla ne tilalla vähän ennen ruokintaa. Näin saadaan rehun energiapitoisuutta nostettua ja rapsin kaikki biologisesti aktiiviset aineosat säilymään.