Katekokeet perustettiin Jonsok-lajikkeen luomutaimilla kesäkuussa 2000 MTT:n Mikkelin ja Ruukin koepelloille. Koealueiden peruslannoitus oli 5 t/ha biotiittia ja 500 kg/ha LUOMU-yleislannosta. Satovuosina 2001-2002 koelaueita ei lisälannoitettu. Kokeessa verranteena olleen mustan mansikkamuovin rinnalle valittiin kuusi erilaista hajoavaa katetta: olki, vihermassa, havupuun hake, lehtipuun hake, tattarin kuoret ja 6 mm paksu pellavaneuloshuopa. Muovi ja pellavaneuloshuopa levitettiin riveihin ennen mansikantaimien istuttamista, muut katteet heti istuttamisen jälkeen 5-10 cm:n vahvuisena kerroksena. Vihermassaa lisättiin riveihin joka vuosi, olkea toisena satovuotena. Muita katteita ei lisätty. Pellavaneuloshuopa korvattiin hake-tattarinkuoriseoksella vuonna 2002, koska pellavaneuloshuopa oli hajonnut täysin. Riviväleihin kylvettiin punanata-lampaannataseos.
Eri katteet vaikuttivat selkeästi mansikan kasvuun. Tattarinkuorikatteessa taimien kasvu ja rönsynmuodostus oli voimakkainta, mikä johtui tattarin kuoren sisältämästä typestä ja sen vaikutuksesta maan liukoisen typen määrään. Muissa katteissa kasvu oli selkeästi hillitympää. Heikointa kasvu oli hakekatteissa, erityisesti lehtipuuhakkeessa.
Katteilla oli vaikutusta satomääriin. Ensimmäisenä satovuonna eri katekäsittelyissä taimikohtaiset kauppakelpoiset sadot olivat Mikkelissä vaihdellen 162 - 258 g ja Ruukissa 118 - 204 g ja toisena satovuonna Mikkelissä 246 - 383 g ja Ruukissa 236 - 386 g. Parhaat sadot saatiin mustalla muovilla katetuilta aloilta molemmissa koepaikoissa. Muiden katteiden paremmuus satomäärällä mitattuna vaihteli satovuosien ja koepaikkojen välillä. Heikoiten satoa tuottivat hakekatteet. Tattarinkuorikatteella marjat jäivät voimakkaan taimenkasvun johdosta pensaan sisään, mikä lisäsi huomattavasti harmaahomeisten marjojen osuutta sadossa. Ensimmäisenä satovuonna mansikkapunkkien määrä lisääntyi mustassa muovikatteessa nopeammin kuin muissa katteissa. Punkkien määrä pysyi kuitenkin hyvin kurissa koealueille levitettyjen petopunkkien ansiosta.
Mustan muovin etuna orgaanisiin katteisiin verrattuna on kestävyys, rikkakasvien torjunta ja koneellinen levitys. Haittapuolena on muovin poisto viljelyn jälkeen sekä muovista aiheutuva hajoamaton jäte. Muovi näyttäisi suosivan myös mansikkapunkin lisääntymistä. Vihermassa luovuttaa hajotessaan ravinteita, mikä lisää kasvua ja satomäärää. Vihermassan huonona puolena on sen nopea hajoaminen. Hake- ja olkikatteiden käyttö edellyttää voimakkaampaa typpilannoitusta kuin muovia käytettäessä. Hakkeen käyttöä katteena rajoittaa sen korkea hinta, ellei sitä ole omasta takaa saatavilla. Pellavaneuloshuovasta kasvoivat yksivuotiset rikat läpi jo istutusvuonna. Huopa myös hajosi nopeasti, joten se ei soveltunut katteeksi.
Pirjo Kivijärvi
13.12.2010