Tässä tutkimuksessa selvitettiin luomupeltojen fosforipitoisuuden muutoksia ja viljavuustasoa tavoitteena arvioida, onko luomuviljelyssä puutetta fosforista ja voisiko kotieläintuotannon ylijäämäfosforin suuntaaminen luomupelloille nostaa satotasoa.
MTT:n tutki vuosina 2004–2005 kasveille käyttökelpoisen fosforin pitoisuuden muutoksia luomuun siirtymisen jälkeen Pohjanmaalla ja Hämeessä sijaitsevilla luomutiloilla. Luomutiloilta otettiin maanäytteet niiltä kahdelta peltolohkolta, joiden viljavuusfosforipitoisuus oli ollut pienin ja suurin luomuviljelyn alussa. Viljelijöiltä kysyttiin lohkojen aikaisemmat viljavuustiedot, luomuviljelyn aikana käytetyt lannoitteet, niiden määrät ja satotasot. Pohjanmaalta tutkimukseen osallistui 43 ja Hämeestä 38 tilaa, ja molemmilla alueilla noin 40 % tiloista oli kotieläintiloja. Suurin osa maatiloista oli aloittanut luomuviljelyn vuosien 1990 ja 1995 välillä.
Pohjanmaalla kotieläintilojen peltolohkoille oli levitetty vuosittain lantaperäistä fosforia keskimäärin 49 kg/ha, maidontuotantotiloilla levitysmäärä oli 18 kg/ha. Pohjanmaan kasvinviljelyyn keskittyneillä luomutiloilla fosforia oli käytetty 6 kg/ha. Hämeessä lantafosforia oli levitetty kotieläin- ja kasvinviljelytilojen peltolohkoille 11 ja 7 kg/ha. Pohjanmaalla peltolohkojen keskimääräiset fosforiluvut olivat kasvaneet arvosta 16,7 arvoon 23,0 mg/l. Fosforiluvut kasvoivat kotieläintiloilla ja varsinkin turkiseläinlantaa saaneilla peltolohkoilla. Hämeessä fosforiluvut olivat sen sijaan laskeneet luomuviljelyn aikana arvosta 13,1 arvoon 10,1 mg/l. Tulosten mukaan fosforin puutosta esiintyi vain harvoilla luomulohkoilla runsaan kymmenen vuoden kuluttua luomuviljelyyn siirtymisestä, vaikka lantaa käytettiin osalla tiloista vain pieniä määriä. Tämän vuoksi luomupelloilla ei ole lähitulevaisuudessa selvästi keskimääräistä suurempaa potentiaalia toimia ylijäämäfosforin vastaanottajana.
Tutkimukseen osallistuneilla tiloilla yleisimmät viljelykasvit olivat ohra ja kaura. Pohjanmaan kotieläintiloilla keskimääräinen viljelijän ilmoittama ohrasato oli 2650 kg/ha, kun se kasvinviljelytiloilla oli hieman pienempi, 2370 kg/ha. Kaurasadot olivat vastaavasti 2610 ja 2780 kg/ha. Hämeessä kotieläintuotantoon suuntautuneiden tilojen kaurasadot olivat Pohjanmaan tasolla (2670 kg/ha), mutta kasvinviljelytiloilla selvästi pienempiä, 1950 kg/ha. Kaurasadot olivat lantaa käyttäneillä Hämeen luomutiloilla keskimäärin 2360 kg/ha, kun ne lantaa käyttämättömillä olivat 2030 kg/ha. Näidenkään satoerojen syynä ei todennäköisesti ollut fosforin vaan typen erilainen saatavuus. Liukoista typpeä levitettiin Pohjanmaan kotieläintiloilla keskimäärin 34 kg/ha ja kasvinviljelytiloilla vain 10 kg/ha. Hämeessä vastaavat määrät olivat 14 ja 8 kg/ha. Tulokset osoittavat selvästi, että vaikka luomuviljelyssä ei näyttäisi olevan yleistä puutetta fosforista, lannan vastaanotto parantaisi typen saatavuutta ja voisi nostaa huomattavasti satotasoa.
Tiivistelmä tuotettu tutkimuksen ’Suomen kotieläintalouden fosforikierto’ osatutkimuksesta ’Kotieläintalouden ylijäämäfosforin hyödyntäminen kasvintuotannossa’.
Eila Turtola, professori, MTT
28.2.2012