kuten ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen, biodiversiteetin vähenemiseen sekä maatalouden ympäristövaikutuksiin. Luomumaatalouden kehitystä edistäviä päätekijöitä ovat kuluttajat, maatalouden ympäristö-ohjelmat, yhteiskunnan positiivinen perusasenne ja hallitusten kehittämisohjelmat sekä tutkimus ja tiedonlevittäminen. Luomumaatalouden mahdollisuuksista vastata kestävyyden haasteisiin ja luomun kehittämisestä Keski-Euroopassa kertoi johtaja Urs Niggli Sveitsin luomututkimuslaitokselta Luomupäivässä 9.11.2011 Mikkelissä.
Tavanomainen maatalous “ei enää nykyisin ole paras valinta”, korosti YK:n ruokaturvan erikoisraportoija Olivier De Schutter. ”Suuri osa tiedeyhteisöä tunnustaa nykyisin agroekologian myönteiset vaikutukset ruoan tuotantoon, köyhyyden helpottamiseen ja ilmastonmuutoksen lieventämiseen – ja tämä on juuri sitä, mitä tarvitaan maailman rajalliset resurssit huomioon ottaen”.
Luomumaatalous on yksi maatalouden menetelmistä, joka perustuu agroekologiaan. Sen osuus on maailmanlaajuisesti edelleen pientä, alle 1 prosentti maailman maatalousmaasta. Silti joissakin maissa se on kasvanut merkittävään asemaan, esimerkiksi Itävallassa luomuviljelyssä on 20 prosenttia viljelyalasta ja Sveitsissä 11 prosenttia.
Luomumaatalouden kehitystä edistävät päätekijät ovat:
Itävallassa ja Sveitsissä, tavanomaiset elintarvikeketjut kuten REWE, Hofer/Aldi, Coop and Migros ovat luomuelintarviketuotannon pääkehittäjiä. Saksassa yksinomaan luomuruokaketjut kuten Alnatura ja Basic ovat hyvin menestyviä.
Luomumaatalouden pysyvälle menestykselle on tarpeen, että se on sopiva maailmanlaajuisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen, pysäyttää biodiversiteetin vähenemisen ja minimoi negatiiviset ulkoiset vaikutukset ympäristöön.
Eurooppalaisista, amerikkalaisista, australialaisista ja afrikkalaisista tutkimuksista löytyy runsaasti näyttöä siitä, että luomutilat ja luonnonmukainen maan hoito johtaa parempaan maan viljavuuteen. Verrattuna tavanomaisesti viljeltyihin peltoihin, luomupelloissa on enemmän eloperäistä ainetta, enemmän pieneliöstöä, suurempi pieneliöstön entsyymiaktiivisuus, parempi murujen kestävyys, parempi veden imeytyminen ja varastoituminen, ja vähemmän vesi- ja tuulieroosiota .
Luomuviljelijät käyttävät erilaisia tekniikoita maan viljavuuden parantamiseen. Tehokkaimpia tapoja on lannoittaa eläinlannalla, kompostoimalla kasvinjätteet ja viljelemällä palkokasveja alus- ja kerääjäkasveina. Lisäämällä palkokasvinurmia viljelykiertoon märehtijöiden rehukasveiksi ja monipuolistamalla viljelykasvivalikoimaa, sekä vähentämällä kyntösyvyyttä ja –tiheyttä, parannetaan myös maan viljavuutta.
Kaikki nämä tekniikat myös lisäävät hiilen varastoitumista luonnonmukaisesti viljeltyihin peltoihin. 74 pitkäkestoista tutkimusta USA:sta, Euroopasta, Aasiasta ja Australiasta osoittavat merkittäviä maan hiilipitoisuuden lisäyksiä. Sitä vastoin tavanomaisesti tai integroidusti viljellyillä koealueilla maan eloperäinen aine on alttiina vähenemään. Keskimääräinen ero vuotuisessa hiilen kertymisessä luomun ja tavanomaisen viljelyn välillä on 190 kg hiiltä (vastaten noin 700 kg of CO2) hehtaaria kohtia . Maan hiilipitoisuutta voidaan edelleen lisätä luomupelloilla vähentämällä muokkausten tiheyttä. Frickin tutkimuksessa Sveitsissä vuotuinen maan hiilipitoisuuden lisäys saatiin nousemaan jopa 3,2 tonniin CO2 hehtaaria ja vuotta kohti, kun kyntö vaihdettiin kultivaattorilla tapahtuvaan maan kuohkeuttamiseen .
Maan viljavuutta parantavat tekniikat parantavat viljelyvarmuutta kuivina ja märkinä sekä kuumina kausina. Luonnonmukaisesti hoidetut pellot varastoivat huomattavasti enemmän sadevettä maan eloperäisen aineen ”pesusienimäisestä” rakenteesta sekä paremmasta maan veden imeytymiskyvystä johtuen .
Maatilojen kyky sopeutua ilmastonmuutokseen ei riipu pelkästään maan ominaisuuksista, vaan myös peltojen lajistollisesta monimuotoisuudesta ja tilan toimintojen monipuolistamisesta. Useiden kasvien ja eläinten samanaikainen tuotanto tilalla vähentää merkittävästi sään tuomia riskejä. Maisemat, joissa on monia erilaisia osia ja elinympäristöjä puskuroivat ilmastonmuutoksen tuomaa epävakautta tehokkaasti. Uudet tuholaiset, rikkakasvit ja taudit – ilmastonmuutokset seurauksina – ovat todennäköisesti vähemmän alttiita leviämään luonnollisissa, puoli-luonnollisissa ja monilajisissa ja lajirikkaissa maatalousympäristöissä.
Nämä ovat niitä viljelytekniikoita, joita käytetään hyvin hoidetuilla luomutiloilla . Siksi luomumaatalous on erinomainen strategia pysäyttämään biodiversiteetin vähenemisen.
Luomumaatalouden tulevan kasvun turvaamiseksi riittävät mahdollisuudet tutkimukseen ja tiedon levittämiseen sekä koulutukseen ovat ratkaisevia. Luomumaatalouden mahdollisuudet innovaatioihin ja älykkäisiin ratkaisuihin ovat merkittäviä, mutta monessa tapauksessa resurssien puute on ilmeinen verrattuna tavanomaiseen maatalouteen.
Urs Niggli, Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos (FiBL), Sveitsi
[1] The report “Agro-ecology and the right to food” is available at http://www2.ohchr.org/english/issues/food/docs/A-HRC-16-49.pdf
[2] Niggli, U. (2010) Organic agriculture: a productive means of low-carbon and high biodiversity food production. Trade and Environment Review 2009/2010: 112-142, UNCTAD.
https://orgprints.org/25561/
[3] Gattinger et al., 2011 (submitted); Niggli, U., Fließbach, A., Hepperly, P. and Scialabba, N. (2009). Low greenhouse gas ag¬riculture: mitigation and adaptation potential of sustainable farming systems, Rev. 2. Rome, FAO, April; at: ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/010/ai781e/ai781e00.pdf.
http://www.fao.org/tempref/docrep/fao/010/ai781e/ai781e00.pdf
[4] Berner, A., Hildermann, I., Fließbach, A., Pfiffner, L., Niggli, U., Mäder, P. 2008. Crop yield and soil fertility response to reduced tillage under organic management, Soil & Tillage Research, 101: 89-96.
https://doi.org/10.1016/j.still.2008.07.012.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167198708001141?via%3Dihub
[5] Siegrist, S.; Staub, D.; Pfiffner, L. & Mäder, P. (1998). Does organic agriculture reduce soil erodibility? The results of a long-term field study on loess in Switzerland. Agriculture, Ecosystems and Environment, 69: 253–264.
https://doi.org/10.1016/S0167-8809(98)00113-3.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167880998001133
[6] Zehnder, G.; Gurr, G.M.; Kühne, S.; Wade, M.R.; Wratten, S.D. & Wyss, E. (2007). Arthropod pest management in organic crops. Annual Review of Entomology, 52: 57–80.
https://www.researchgate.net/publication/6940206_Arthropod_Pest_Management_in_Organic_Crops
DOI: 10.1146/annurev.ento.52.110405.091337
9.11.2011