Tutkimuksessa kerättiin kahden vuoden aikana näytteitä useita kertoja kolmesta mansikkalajikkeesta. Näytteistä tutkittiin ravinnepitoisuuksia, marjojen säilyvyyttä, fytokemiallista koostumusta ja aistinvaraisesti tutkittavia ominaisuuksia. Maan ominaisuuksia tutkittiin tavanomaisin maan viljavuusmäärityksin sekä tutkimalla maan biologisia ominaisuuksia DNA:ta mikroaaltotekniikalla.
Luomumansikat säilyivät pitempään, niiden kuiva-aine-, antioksidantti-, C-vitamiini- ja fenoliyhdisteiden pitoisuudet olivat suurempia. Luomumansikoiden fosfori- ja kaliumpitoisuudet olivat alempia. Makutesteissä yksi lajike oli luomuna viljeltynä maukkaampi kuin tavanomaisesti viljely mansikka ja sen yleinen hyväksyttävyys oli parempi.
Luomuviljelyssä maan kokonaishiilen ja typen pitoisuudet olivat korkeampia, mikrobimassaa oli enemmän ja mikrobisto oli aktiivisempaa ja hivenravinteiden pitoisuudet olivat suurempia. Luomupelloista useiden biologisten toimintojen aktiivisuus ja pellon stressitekijöiden sieto olivat suurempia (esim biologinen typensidonta ja torjunta-aineiden hajotus).
Tulokset osoittivat, että luomumansikkaviljelmät tuottivat laadukkaampia marjoja ja maa oli viljavampaa, maassa voi olla suurempi mikrobiologinen tuotantokyky ja suurempi stressiolosuhteiden kestävyys. Näiden tulosten perusteella on syytä jatkotutkimuksin selvittää tarkemmin mainittujen toimintojen suuruuksia ja niiden keskinäisiä vuorovaikutuksia.