Vuonna 1981 alkaneessa ja Amerikan pisimpään jatkuneessa viljelyjärjestelmien vertailututkimuksessa tavoitteena on vertailla erilaisia luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn menetelmiä toisiinsa ja niiden vaikutuksia satoihin, maan viljavuuteen, energiatalouteen ja ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin sekä kannattavuuteen.
luomuviljelyssä verrattuna tavanomaiseen viljelyyn:
Luomuviljelyssä sadot olivat tavanomaisia suurempia tai yhtäsuuria kuin tavanomaisen viljelyn sadot.
Kuivina vuosina luomuviljelyn sadot olivat tavanomaista suurempia. Maissisadot olivat kuivina vuosina luomuviljelyssä keskimäärin jopa 31 prosenttia tavanomaista suurempia. Luomuviljellyt viljelykasvit kestivät myös rikkakasvien kilpailua tavanomaista viljelyä paremmin.
Luomuviljelyssä energiaa kului 45 prosenttia vähemmän sadon tuottamiseen. Energiaa säästyi mm. korvaamalla kemiallinen typpilannoitus palkokasvien biologisella typensidonnalla. Luomuviljelyssä eniten energiaa kului polttoaineisiin. Tavanomaisessa viljelyssä energiaa eniten kului väkilannoitteiden valmistukseen, typpilannoitus kulutti 41 prosenttia viljelyn vaatimasta energiasta. Luomuviljely oli 28 prosenttia energiatehokkaampaa kuin tavanomainen viljely. Tavanomainen suorakylvö oli energiatehottomin.
Tavanomainen maatalous tuotti lähes 40 prosenttia enemmän kasvihuonekaasujen päästöjä tuoteyksikköä kohti. Tavanomaisen viljelyssä päästöjä aiheutui eniten väkilannoitetypen valmistuksesta ja typen oksidien suuremmista päästöistä maasta.
Pohjavesiin huuhtoutui nitraattia luomuviljelyssä tavanomaista viljelyä vähemmän. Torjunta-aineita huuhtoutui pohjaveteen tavanomaisessa viljelyssä, osin pohjavedelle sallitut enimmäispitoisuudet ylittäen.
Luomumaatalous oli tavanomaista viljelyä kannattavampaa. Lisähinnoin luomuviljelyssä nettotulot olivat kolminkertaiset verrattuna tavanomaiseen. Ilman lisähintoja luomuviljely oli yhtä kannattavaa tavanomaisen viljelyn kanssa.
Luomuviljelyä tutkimuksessa edustaa kaksi päätyyppiä viljelykiertoja; karjatilan kierto, jossa lannoitukseen käytetään kompostoitua lantaa, sekä palkokasvien viljelyyn ja viherlannoitukseen perustuva karjatoman kasvinviljelytilan viljelykierto.
Tavanomaista viljelyä edustaa yleisimmin Pohjois-Amerikan viljatiloilla käytetyt viljelymenetelmät, kuten väkilannoitetyppeä ja kemiallista rikkakasvien torjuntaa käyttävä soijan ja maissin viljely vuorovuosin. Tavanomaisessa viljelyssä maissi- ja soijalajikkeet vaihdettiin geenimuunnelluiksi vuonna 2008.
Jokainen koejäsen on lisäksi jaettu kahtia verraten perinteistä muokkausta ja muokkaamattomuutta. Suorakylvö toteutetaan luomuviljelyssä jyräämällä viherlannoituskasvustot maahan ja käyttämällä Rodale-instituutissa kehitettyä suorakylvötekniikkaa. Tavanomaisessa viljelyssä muokkaamattomuus toteutetaan käyttämällä rikkakasvien torjunta-aineita ja tavanomaista suorakylvötekniikkaa.
Viljelykierrot ovat luomuviljelyssä tavanomaisia koejäseniä monipuolisempia. Joissakin koejäsenissä on jopa seitsemän eri kasvia kahdeksan vuoden aikana. Tavanomaisessa viljelyssä käytetään kaksivuotisia viljelykiertoja – soijaa ja maissai. Tavanomaiset koeruudut tuottavat siten enemmän soijaa ja maissia. Luomukoejäsenet tuottavat monipuolisemmin eri elintarvikkeita ja ravintoaineita ja ovat viljelyvarmempia -varsinkin epäedullisissa olosuhteissa.
Luomumenetelmät osoittautuivat kilpailukykyisiksi sadon määrän, viljelyvarmuuden ja maan kasvukunnon suhteen. Luomumenetelmät olivat edullisia ilmaston ja vesistöjen terveyden kannalta. Lisäksi luomuviljely osoittautui edulliseksi maaseudun olosuhteiden kannalta, todetaan Rodale-instituutin yhteenvedossa. Luomumaatalous luo myös jopa 30 prosenttia enemmän työpaikkoja, ja tarjoaa kilpailukykyiset tulot viljelijöille.
Tutkimus herättää kysymyksiä siitä, miksi näemme vaivaa pyrkimällä panostamaan kemiallisen maatalousmallin ja muuntogeenisten lajikkeiden kehittämiseen, koska tarjolla on uusiutuvia, ekologisia menetelmiä viljellä maata ja tuottaa ruokaa.
Lähde:
The Farming System Trial Celebrating 30 years. 2011. Rodale Institute.