Luomutuotteiden osuus ruuan kokonaismarkkinasta on kuitenkin toistaiseksi pieni, erityisesti Suomessa, jossa luomutuotteiden osuus on vain noin prosentti ruuan kokonaismarkkinasta.
Luomutuotteiden kysynnän esteiksi ovat osoittautuneet muun maussa niiden huono saatavuus, vähäinen valikoima ja korkeat hinnat sekä ostopäätösten monimutkaisuus ja vaikeudet viestiä ei-aistittavasta lisäarvosta. Pienet tuotantomäärät, sirpaleiset markkinat, korkeat kustannukset, markkinatiedon puute sekä luomuraaka-aineiden epävarma saatavuus puolestaan vähentävät toimijoiden kiinnostusta kasvattaa luomutuotteiden tarjontaa. Näiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää näkökulman siirtämistä yhdestä toimijasta koko tarjontaketjuun ja sen toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön.
Luomuketjua kokonaisuutena on tutkittu vähän. Tutkijat ovat pääosin lähestyneet ketjua yhden toimijaryhmän, kuten kuluttajien tai viljelijöiden näkökulmasta tai kuvanneet ketjujen rakennetta. Toimijoiden välinen vuorovaikutus on näin ollen jäänyt tutkimatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on valottaa viljelijöistä kuluttajiin ulottuvan luomuketjun toimijoiden välistä vuorovaikutusta ruuan tuotannon ekologisen modernisaation näkökulmasta. Ekologisella modernisaatiolla tarkoitetaan tässä luomutuotannon menetelmien soveltamista ekologisia haittoja ennaltaehkäisevänä innovaationa ekologisten ja taloudellisten hyötyjen yhtaikaiseksi saavuttamiseksi. Tutkimus luo mallin luomuketjun toimijoiden vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi.
Tämä tutkimus yhdistää kolmen seuraavan tutkimusalueen teoriaa: ruokajärjestelmä, kysyntä-tarjontaketjun johtaminen sekä ekologinen modernisaatio. Väitöskirja pohjautuu neljässä artikkelissa julkaistuihin tapaustutkimuksiin, jotka tutkivat kahta suomalaista luomuketjua, mutta lähestyvät niitä toisiaan täydentävistä näkökulmista.
Tulosten mukaan tutkitut ketjut eivät toimineet yhteistyötä harjoittavina systeemeinä huolimatta kaikkien toimijoiden vastuullisuutta korostavista arvoista. Vuorovaikutuksen painopiste oli sujuvassa tuotevirrassa ja muut lisäarvotekijät jäivät pääosin vaille huomiota. Tiedonvaihto kuluttajien kanssa oli vähäistä eikä kukaan toimijoista ollut ottanut johtavaa roolia kysynnän kasvattamiseksi. Tällainen tilanne edellyttää muiden sidosryhmien tukea ekologisen modernisaation toteutumiseksi.
Tulokset innostivat jalostamaan alkuperäistä vuorovaikutuksen systeemimallia. Uudistettu malli, kolmikerros-malli, erottelee vuorovaikutuksen kolme eri kerrosta. Malli tarjoaa viitekehyksen tuleville tutkimuksille sekä luomuketjujen toimintaa käytännössä kehittäville toimenpiteille.