Tutkimuksessa laadittujen tilamallien mukaan samankokoisilla tavanomaisilla ja luomutiloilla työmenekki on melko samansuuruinen siirtymävaiheen jälkeen. Tuotantokustannukset sen sijaan ovat luomutuotannossa 20–100 % suuremmat. Jos tavoitteena on tuottaa molemmilla tuotantomuodoilla sama tuotemäärä, lisääntyvät peltoalan tarve sekä työmäärä luomussa selkeästi. Mikäli uusia tuottajia haluttaisiin saada luomuun taloudellisin perustein, olisi luomun lisähintoja tai tukea korotettava.
Yleisesti käytetyissä ympäristövaikutusten mittaustavoissa havaittiin vakavia puutteita, jotka suosivat voimaperäistä tuotantoa.
Tilojen välinen yhteistyö mahdollistaa luomutilojen erikoistumisen, mutta tilojen muodostama kokonaisuus säilyy silti monipuolisena. Työaikasäästöt ovat suurimmat yhteisten karjarakennusten tai viljelykiertojen avulla. Tuotantokustannukset saattavat laskea jopa 40 % yhteistuotannon avulla. Tuotantosuuntien välinen tilayhteistyö voi vähentää merkittävästi viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä ei kuitenkaan kannusta yhteistyöhön. Tutkimuksessa esitetään muutamia tukimalleja, joiden avulla tuotantoa voitaisiin ohjata ympäristöystävällisemmäksi.
Lähde: MTT:n julkaisutietokanta Jukuri (nyk. Luke)
Lötjönen, T., Muuttomaa, E., Koikkalainen, K., Seuri, P., Klemola, E. 2004.
Laajamittaisen luomutuotannon teknologia – taloudellinen toteutettavuus ja ekologinen kestävyys
Maa- ja elintarviketalous 44: 131 s. + 4 liitettä.
www.mtt.fi/met/pdf/met44.pdf