Luonnonmukaisen viljelyn yleistyessä 1990-luvulla kartoituksiin (1997–1999) otettiin mukaan edustava otos luomutiloja, joiden rikkakasvillisuutta vertailtiin tavanomaisesti viljeltyihin tiloihin. Useat 1990-luvulla tutkitut luomutilat olivat olleet luomuviljelyssä vasta lyhyen aikaa. Vuosina 2007–2009 kartoitus toistettiin samoilla peltolohkoilla tavoitteena tutkia luomuviljelyn pitkäaikaisvaikutuksia rikkakasvilajiston monimuotoisuuteen ja toisaalta rikkakasviongelmiin. Tutkimus on osa Maatalouden ympäristötuen vaikutusten seuranta (MYTVAS) -projektia. Kartoitus tehtiin 14 tutkimusalueella, 283 maatilalla, 595 pellolla, joista 72 oli luomupeltoja.
Kevätviljapeltojen näyteruuduilta löydettiin yhteensä 150 rikkakasvilajia. Luonnonmukaisesti viljellyillä pelloilla lajeja oli keskimäärin 21 kpl ja tavanomaisen viljelyn lohkoilla 12 kpl. Luomupelloilla kasvoi yleisempinä lajeina jauhosavikkaa, pihatähtimöä ja orvokkia. Yleisin heinämäinen rikkakasvi oli juolavehnä, jota tavattiin 89 % luomupelloista. Tuotantomuodolla oli merkittävä vaikutus rikkakasvien runsauteen; tavanomaisesti viljellyillä pelloilla, joilla rikkakasvit oli torjuttu kemiallisesti, kasvoi rikkakasveja keskimäärin 160 kpl/ m2. Luonnonmukaisesti viljellyillä pelloilla vastaava kasvutiheys oli 519 kpl/ m2. Rikkakasvien tuottama kasvimassa oli tavanomaisen viljelyn ruiskutetuilla pelloilla keskimäärin 167 kg/ha ja luomupelloilla 775 kg/ha.
Vertailu aiempaan kartoitukseen osoitti rikkakasvien keskimääräisten lajimäärien vähentyneen hieman kymmenen vuoden aikana; luonnonmukaisessa viljelyssä 1990-luvun 24 lajista 21 lajiin. Kymmenen yleisimmän lajin listalla ei ollut tapahtunut suuria muutoksia. Luonnonmukaisessa viljelyssä ukontatar oli noussut kymmenen yleisimmän lajin listalle. Peltolemmikki (72 %) oli myös yleistynyt sitten 1990-luvun, jolloin sitä tavattiin 60%:lla tutkituista luomupelloista. Keskimääräinen rikkakasvitiheys oli noussut noin 50 kpl/m2. Luomuviljeltyjä peltoja oli lähes 100 vähemmän aiempaan kartoitukseen verrattuna, koska moni luomuviljelyä harjoittanut tila oli siirtynyt 1 - 2 luomusopimuskauden jälkeen takaisin tavanomaiseen viljelyyn. Osalla aiemmista luomutiloista ei viljelty enää kevätviljaa lainkaan. Luomusta luopumisen syinä olivat mm. sukupolven vaihdos, peltojen vuokraaminen tavanomaista viljelyä harjoittavalle viljelijälle tai rikkakasveista aiheutuneet ongelmat.
Kartoitus osoitti, että luonnonmukainen viljely on rikkakasvilajiston monimuotoisuuden kannalta hyödyllistä. Tosin rikkakasviongelmat ovat aiheuttaneet joissain tapauksissa jopa luomuviljelystä luopumisen. Suorien rikkakasvien torjuntamenetelmien käyttö on luomuviljanviljelyssä harvinaista. Niiden käyttö kuitenkin helpottaisi rikkakasvien aiheuttamia haasteita.
Terho Hyvönen
12.6.2011