Luomutilalla eläinten hoitajan merkitys on suuri. Eläinten hyvinvointiin eivät vaikuta ainoastaan ne tavat, miten ihmiset rakentavat tuotantojärjestelmän, suunnittelevat eläinten hoidon ja ruokinnan, täyttävät eläimen lajinmukaisen käyttäytymisen tarpeet ja hyvät tuotanto-olosuhteet vaan siihen vaikuttaa myös ihmisten ja eläinten välinen vuorovaikutus. Eläimen hyvinvointiin vaikuttaa se, miten eläin kokee ihmisen ja ihmisen suhtautuminen eläimiin vaikuttaa siihen, miten hän niitä kohtelee.
1) Vaarana. Tämä johtuu negatiivisesta, vähäisestä tai olemattomasta ihmiskontaktista, jolloin eläimestä tulee pelokas. Ristiriitainen käytös on verrattavissa negatiiviseen kohteluun, joka luo pelkoa sekä vahingoittaa hoitaja-eläin –suhdetta ja mahdollisesti laskee tuotantoa.
2) Mitäänsanomattomana objektina
3) Rehun ja veden tuojana
4) Sosiaalisena kumppanina
Positiiviset kontaktit ihmisten ja eläinten välillä vaikuttavat suotuisasti: levollinen, itsevarma ja tasapainoinen ihminen vaikuttaa eläimeen siten, että se on rauhanomainen, luottavainen ja levollinen. Ennalta arvattavuus ja ympäristön tarkkaileminen ovat eläimelle tärkeitä.
Eläinten kohteleminen jokapäiväisessä elämässämme vaikuttaa meidän omiin näkemyksiimme niiden tarpeista. Luomutuotannossa eläinten on mahdollista ilmaista olennaisia käyttäytymistarpeitaan, jolloin tuottaja huomaa, että eläimet toimivat ja käyttäytyvät eri tavalla kuin rajoitetummassa ympäristössä ja oppii täten ymmärtämään niitä kyvykkäinä ja luotettavina olentoina.
Luomutiloilla eläimet toimivat rehun muuntajina ja lannan tuottajina suljetussa järjestelmässä. Myös yksittäisen eläimen hyvinvointi ja integriteetti on etusijalla. Luomutuotannossa eläinten ja ihmisten minimaalisia kontakteja on pidetty etuna, mikä tukee eläinten lajinmukaista käyttäytymistä ekologisesti tasapainossa olevassa ympäristössä. Tämä on nostanut esiin keskustelun eläinten mahdollisesta pelosta ihmistä kohtaan. Lehmät saattavat tuntea olonsa mukaviksi liikkuessaan ulkona, mutta pelkäävät kiinniotettuina ja käsittelyissä (keinosiemennys, sairauksien hoito tai sorkkahoito). Kontaktien määrään vaikuttavat eläinlaji ja tuotantomuoto: lehmät lypsetään kahdesti päivässä, mutta vuoristoalueella olevia lampaita ei käsitellä yhtä usein.
Hoitajan ja eläinten päivittäinen vuorovaikutus on jatkuvaa prosessia: toimintaa, oppimista, kokemusten kartuttamista ja arvioimista hoitajan arvojen ja päämäärien pohjalta. Tuottajan on vaikeaa kuvailla oppimisprosessiaan, joka on hankalasti määriteltävä ja tilanteeseen sidottu. Ammattikirjallisuuden, tapaamisten ja neuvontapalveluiden avulla prosessin voi kuitenkin jakaa omien kollegoiden kanssa. Hiljaista tietoa saadaan edelliseltä sukupolvelta tai aikaisemmilta työntekijöiltä. Luomukotieläintuotannon kehittämisessä on tärkeää tarkastella olemassa olevaa tietoa ja ilmaista se täsmällisesti.
Tuottajan rooliin kuuluvat suunnittelu- ja johtotehtävät (kirjanpito, ruokintasuunnitelmien teko, terveydenhoito), käytännön karjatyöt sekä empaattiset tehtävät (eläinten käsittelytapa, vuorovaikutus). Maatilan fyysiset rakennukset ja tuotantostrategia muodostavat puitteet karjanpidolle. Luomussa tuotantoa ohjaavat myös luomusäännöt.
Tuotantoa ohjaavia tekijöitä ovat taloudelliset seikat ja päätöksenteon perusteet. (Kuvio.) Esimerkiksi sellainen tuottaja, joka painottaa korkeaa panos-tuotos –suhdetta ja tekee päätöksensä ammatinharjoittajan näkökulmasta, tavoittelee jokaiselle eläimelleen korkeaa tuotosta. Toisaalta, jos maatilan pito perustuu alhaiseen panos-tuotos –suhteeseen ja data- suuntautuneeseen päätöksentekoon, ei yksittäiseen lehmään kiinnitetä huomiota. Tuottaja seuraa ulkopuolista maailmaa ja markkinoita: koko karja saatetaan myydä yhdessä päivässä, mikäli lehmien pito ei vaikuta suotuisalta.
Sellaisissa karjoissa, joissa tavoitteena on korkea tuotos ja lisääntymistehokkuus, eläinten tarkkailu voi parantaa niiden suoritusta. Luomutuottajalle eläinten käyttäytymisen seuraaminen tai varhaisten sairauden merkkien huomaaminen ovat tärkeitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Sellaiset terveydenhuollon strategiat, joissa ei pitäydytä ainoastaan sairauksien hoitamiseen, tarvitsevat ihmisen ja eläimen vuorovaikutusta, haitallisten tilanteiden arvioimista ja nopeaa reagointia.
Luomukotieläintuotannon yhtenä päämääränä on eläinten hyvinvoinnin varmistaminen. Hyvinvointia nostavat hoitokäytännöt voivat myös parantaa tuotantoa; eläimen helläkätinen koskettelu tai lehmille juttelu lypsyn aikana ovat voineet nostaa maidontuotantoa. Vaikka eläinten luonnolliseen käyttäytymiseen ei yleensä kuulu ihmistä, ovat kontaktit välttämättömiä tuotantoeläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Luomutuotannon haasteena on kehittää sellaisia hoitokäytäntöjä, joissa otetaan huomioon yksittäisen eläimen lisäksi koko luomutila.
Hoitaja tarkkailee eläimiä, huolehtii eläinten hoidosta ja puuttuu asioihin ongelmatilanteissa. Se, miten eläin kokee positiiviset ja negatiiviset asiat, on osa sen dynaamista oppimisprosessia. Sellainen kokemus, joka aluksi näyttää negatiiviselta, voi olla arvokas, mikäli eläin oppii kuinka käyttäytyä tietyssä tilanteessa. Karjanhoitajan velvollisuus on huolehtia siitä, etteivät arvokkaat kokemukset muutu selvästi negatiivisiksi, jotka aiheuttavat kärsimystä tai muuta kroonista stressiä.
Tuottajan roolia ei voi tarkastella erillään eläinten hyvinvoinnin tavoitteista luomukotieläintuotannossa. Jokainen tuottaja toimii tavalla, mitä pitää omalla maatilallaan loogisena. Nämä monimutkaiset yksilölliset päätöksentekotavat tulisi tehdä selkeämmiksi ja mukaan yhteydenpitoon ja keskusteluun.
Tiivistelmä artikkelista:
Vaarst, M., Wemeldsfelder, F., Seabrook, M., Boivin, X. & Idel, A. The role of humans in the management of organic herds. Teoksessa: Mette Vaarst, Stephen Roderick, Vonne Lund & Willie Lockeretz.(eds.) 2004. ANIMAL HEALTH AND WELFARE IN ORGANIC AGRICULTURE. Chapter 10. p. 205-225.