Asiantuntijatietoiskut

Asiantuntijat kertovat LuomuTIETOverkon tallennuksissa käytännön luomun kannalta hyödyllistä tutkimustietoa. Diaesityksiin on liitetty äänitykset. Esitysten sisällä voi liikkua sisällysluettelon kautta. Voit myös tehdä hakuja diojen teksteistä.
Luo­mun mah­dol­li­suu­det il­mas­ton­muu­tok­sen hal­lin­nas­sa

Noin kolmasosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä liittyy maatalouteen. Maapallon kasvava väestö tarvitsee ruokaa. Maataloutta ei voida supistaa, mutta sen täytyy muuttua. Luomulla voi vaikuttaa merkittävällä tavalla maatalouden ja ilmastonmuutoksen suhteeseen.

Sveitsiläisen luomututkimuslaitoksen FiBL:n johtaja Urs Niggli piti luomupäivässä 9.11.2011 luennon luomun mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hallinnassa. LuomuTIETOverkko tarjoaa tämän esityksen tallennettuna.

Luonnonmukaisen maatalouden menetelmillä voidaan mm. vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä, sitoa hiiltä maaperään ja helpottaa ilmastonmuutokseen sopeutumista.
The po­ten­tial of or­ga­nic agricul­tu­re for co­ping with glo­bal war­ming

At least one third of global greenhouse gas emissions are related to agriculture. Dramatic implications are expected for global agriculture and food supply.  Organic agriculture has potential for preventing climate change. It can also help in adaption.

Urs Niggli, director of Fibl (Research Institute of Organic Agriculture), gave a lecture on these themes in Mikkeli, Finland 9.11.2011. The lecture is published available online by ”The knowledge network for organic farming” (LuomuTIETOverkko in Finnish).
Pal­ko­kas­vien vil­je­ly säi­lö­re­huk­si ja vi­her­lan­noi­tuk­seen

Palkokasvit ovat keskeisiä pyrittäessä omavaraiseen typpitalouteen. Palkokasvit ovat myös tärkeitä valkuaisomavaraisuuden kannalta. Mitkä palkokasvit soveltuvat meillä viljeltäviksi? Millaista viljelytekniikkaa niiden viljelyssä on syytä käyttää? Yksi- ja monivuotisten palkokasvien ominaisuuksia ja viljelytekniikkaa valottaa tutkija Arja Nykäsen LuomuTIETOverkolle laatimat monipuoliset multimediaesitykset.
Ome­na­la­jik­kei­ta luo­mu­vil­je­lyyn

Luomuomenanviljelyssä tarvitaan omenaruvenkestäviä lajikkeita. Alan opettajana ja yrittäjänä aiheeseen perehtynyt Anssi Krannila Hirvensalmelta kertoi LuomuTIETOverkolle millaisia vaihtoehtoja on olemassa. Esitys tarjotaan nyt multimediana kaikille kiinnostuneille.

Omenaviljelyn eettisissä ohjeissa sanotaan, että ”vältetään omenaruvelle arkojen lajikkeiden viljelyä”. Tällä hetkellä ohjetta noudatetaan Suomessa huonosti. Suositut Lobo ja Melba ovat hyviä ja satoisia, mutta eivät ”rupikirottuina” sovellu luomuviljelyyn.

Maailmalla on kehitelty paljon ruvenkestäviä lajikkeita. Risteyttämällä omenaan saadaan geeni, joka estää ruven tulon omenaan. Esim. Venäjällä on tehty pitkäjänteistä työtä laajoilla aineistoilla ja saatu koottua hyviä ominaisuuksia. Näitä ruvenkestäviä lajikkeita Krannila esittelee.
Luo­mu­vi­han­nes­ten kas­vi­tau­tien hal­lin­ta avo­maal­la

Kasvitautien hallinta on tärkeä osa vihannesten viljelytekniikkaa. Vanhempi tutkija Asko Hannukkala MTT:ltä kertoi LuomuTIETOverkolle kasvitautien hallinnan periaatteista luomuviljelyssä sekä tärkeimpien vihannesten tautien hallintamenetelmistä.
Luo­mu me­nes­tyy Eu­roo­pas­sa

Sveitsiläisen luomututkimuslaitos FiBL:n johtaja Urs Niggli piti Suomenvierailullaan luennon luomun menestyksestä Euroopassa. Sveitsiläiset käyttävät luomuostoksiin keskimäärin 173 euroa vuodessa, suomalaiset vain 14 euroa. Itävallassa hallitus asetti EU:hun liityttäessä tavoitteeksi, että viljelyalasta olisi 20 % luomussa vuonna 2010. Tavoite myös saavutettiin vuonna 2010. Saksassa ja Itävallassa on kummassakin noin 20 000 luomutuottajaa.

Mikä sitten vie luomua eteenpäin? Nigglin mukaan Euroopan parhaissa luomumaissa menestyksen takanaovat vahvat kauppaketjut, jotka satsaavat paljon luomutuotemarkkinoihin. Luomututkimus tuottaa tärkeää tietoa koko ketjun käyttöön ja on siten edistämässä luomun kehittämistä. Tärkeä rooli on myös kansallisilla luomun kehittämisohjelmilla ja poliittisesti aktiivisilla luomuviljelijäjärjestöillä.

Esityksessään Niggli tarkastelee luomun tulevaisuutta kestävyyden näkökulmasta. Lisää tekstiä Nigglin esityksestä löydät aiemmasta LuomuTIETOverkon artikkelista.
Am­mat­ti­keit­tiöt luo­mu­tuot­tei­den os­ta­ji­na

Marja-Riitta Kottila puhui marraskuussa 2011 Luomua ja lähiruokaa ammattikeittiöille -tapahtumassa Mikkelissä.

 Katso ja kuuntele myös:
Mitä on luo­mu­yrt­ti­vil­je­ly?

Yrtit ovat kiinnostaneet Suomessa pitkään. Yrttejä viljellään mausteeksi ja rohdoksien raaka-aineeksi. Muuttuvassa toimintaympäristössä yrtit on nähty hyvänä mahdollisuutena. Yrttiviljelyn ansiokkaasta edistämistyöstään äskettäin eläkkeelle jäänyt Bertalan Galambosi kertoi LuomuTIETOverkolle tietojaan ja kokemuksiaan yrttien luonnonmukaisesta viljelystä. Tutkija Bertalan Galambosi on tehnyt pitkän ja erittäin ansioituneen tutkijanuran yrttitutkimuksen ja yrttiviljelyn kehittäjänä maassamme.
Yrt­tien luo­mu­vil­je­ly

Yrtit ovat kiinnostaneet Suomessa pitkään. Muuttuvassa toimintaympäristössä yrtit on nähty hyvänä mahdollisuutena. Yrttiviljelyn ansiokkaasta edistämistyöstään juuri eläkkeelle jäänyt Bertalan Galambosi kertoi LuomuTIETOverkolle tietojaan ja kokemuksiaan aiheesta. Tutkija Bertalan Galambosi on tehnyt pitkän ja erittäin ansioituneen tutkijanuran yrttitutkimuksen ja yrttiviljelyn kehittäjänä maassamme.

Un­ka­ris­ta asian­tun­ti­jak­si Suo­meen

Vuonna 1984 Bertalan Galambosi siirtyi Unkarista Suomeen Helsingin yliopiston yrttiviljelyhankkeen asiantuntijaksi, tutkijaksi ja kouluttajaksi. Yrttiviljelyn koetoiminta käynnistyi saman vuoden kesällä Puumalassa. Samoin käynnistyi viljelijöiden koulutus ja tilakohtainen neuvonta.Myöhemmin Galambosi siirtyi MTT:n tutkijaksi Mikkelin Karilan koeasemalle, jossa hänen johdollaan on tehty laajaa ja monipuolista yrtti- ja rohdoskasvien viljelyn tutkimusta.Galambosi on tehnyt uraauurtavaa työtä tuomalla Suomeen lukuisia meillä tuntemattomia yrttejä (mm yrtti-iiso, punahattu, ruusujuuri jne). Lisäksi hän on elvyttänyt meille tuttujen lajien viljelyn (mm tilli, persilja, oregano, basilika, väinönputki). Hän välittänyt yrttien ja rohdoskasvien viljelytietoutta ahkerasti lukuisin lehtiartikkelien välityksellä. Hän kiertänyt opettamassa erittäin ahkerasti lukuisilla yrttiviljelykursseilla eri puolilla Suomea.Yrttialan voimakas kehitys
1990-luvun lopulla alkanut yrttien viljelyn voimakas kasvu johti siihen, että yrttien viljelyala yli kymmenkertaistui alle kymmenessä vuodessa. Enimmillään kuminapeltoja on ollut yli 20 000 ha. Suomalaisiin oloihin sopivien ilmastovaatimusten lisäksi täysin koneellistettu tuotantoketju ja tehokkaasti organisoitu markkinointi ovat mahdollistaneet kuminan menestyksen. Muiden kasvien osuus yrttiviljelyn pintalasta on ollut vain yhden prosentin luokkaa.

Avomaan viljelyssä tilliä, persilja ja valkosipuli ovat perinteisiä suomalaisia mausteyrttejä. Myös oreganoa, minttua, väinönputkea, nokkosta, ruohosipulia ja lipstikkaa viljellään, mutta vähäisestä kysynnästä ja halvasta tuonnista johtuen melko vähän. Kasvihuoneissa viljellään tillin ja persiljan lisäksi myös ruohosipulia ja basilikaa. Ruukkuyrtit ovat mullistaneet kasvihuonetuotantoa. Tiukasta lainsäädännöstä johtuen kaikki rohdoskasvien viljely on sopimusviljelyä lääketehtaille. Avomaalla viljellään punahattua ja ruusujuurta.Kuminan luomutuotantoa ei ole saatu toimimaan, minkä takia yrttien koko viljelyalasta vain pieni osa on luomua. Monille muille yrteille luomu sen sijaan sopii hyvin.

Seuraavissa esityksissä Bertalan Galambosi esittelee yksityiskohtaisesti muutaman kasvin luomuviljelyä.
Rik­ko­jen hal­lin­ta luo­mu­yrt­ti­vil­je­lys­sä

Miten hallita rikkakasveja luonnonmukaisessa yrttien viljelyssä? Mitkä ovat yrttiviljelyn tekniset edellytykset Suomen oloissa?

Yrttiviljelyn ansiokkaasta edistämistyöstään äskettäin eläkkeelle jäänyt Bertalan Galambosi kertoi LuomuTIETOverkolle tietojaan ja kokemuksiaan yrttien luonnonmukaisesta viljelystä. Tutkija Bertalan Galambosi on tehnyt pitkän ja erittäin ansioituneen tutkijanuran yrttitutkimuksen ja yrttiviljelyn kehittäjänä maassamme.
Luo­mu­yrt­tien laa­dun­hal­lin­ta

Yrttien tulee olla hyvälaatuisia, jotta niitä voidaan hyödyntää mausteena ja rohdoksena. Yrttiviljelyn ansiokkaasta edistämistyöstään äskettäin eläkkeelle jäänyt Bertalan Galambosi kertoi LuomuTIETOverkolle tietojaan ja kokemuksiaan aiheesta. Tutkija Bertalan Galambosi on tehnyt pitkän ja erittäin ansioituneen tutkijanuran yrttitutkimuksen ja yrttiviljelyn kehittäjänä maassamme.
Mä­reh­ti­jän ruo­kin­ta luo­mus­sa

Märehtijöiden ruokintaan kuuluu luomutuotannossa luonteenomaisesti palkokasvien käyttö. Märehtijät ovat varsin joustavia valkuaisrehustuksen osalta. Kasvilajin vaikutus rehujen kivennäiskoostumukseen on huomioitava ruokinnassa.

Professori Marketta Rinne kertoi LuomuTIETOverkolle märehtijöiden ruokinnasta luomussa. Materiaali julkaistaan verkkoluentoina neljässä osassa.
Kar­kea­re­hul­la ter­veel­li­sem­pää mai­toa?

Lehmien ruokinta vaikuttaa maidon rasvakoostumukseen. Jotta kotieläintuotteisiin saataisiin ihmisen terveyden kannalta edullisempi koostumus, kannattaa maidon rasvahappokoostumukseen pyrkiä vaikuttamaan.

Kasvilajivalinnalla, kasvuasteella ja korjuumenetelmällä sekä karkearehuvaltaisella ruokinnalla voidaan muuttaa maidon rasvakoostumusta terveellisemmäksi.

Professori Aila Vanhatalo on tutkinut ruokinnan vaikutusta maidon rasvahappokoostumukseen. Hän on havainnut esim. puna-apilan vähentävän tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta ja lisäävän tyydyttämättömien rasvahappojen osuutta maidossa.

LuomuTIETOverkko tallensi Aila Vanhatalon esityksen Päivitä tietosi luomusta seminaarissa heinäkuussa 2010. Esitys kestää 19 min.
Luo­mu­tuot­teet tar­vit­se­vat so­pi­van ja­ke­lu­ket­jun ja ta­ri­nan

Luomuviestinnän ja -markkinoinnin asiantuntija Marika Auersalmi kertoi LuomuTIETOverkolle kuinka tuotteille löydetään sopivat jakelukanavat ja millaiset tarinat toimivat markkinnoinnissa.  

Kauppaketjut hallitsevat suomalaista elintarvikemarkkinaa. Erityisesti luomutuotteissa kuluttajat haluavat käyttää myös muita kanavia. Auersalmi kertoo mikä sopivan jakeluketjun löytämisessä ja toiminnassa on tärkeää.

Tuotteet erottuvat muiden kaltaistensa joukosta tarinoiden kautta. Erot syntyvät pienistä yksityiskohdista. Tarina voi antaa kasvot tuotteelle tai sen tekijälle. Se voi luoda ja vahvista mielikuvia. Jokaisella tuotteella on tarina, se vain pitää löytää ja kertoa.
Te­hok­kuu­den mit­ta­rit

Luomutuotanto voi olla tavanomaista tehokkaampaa, jos hyvä tulos saadaan suhteellisen pienillä tuotantopanoksilla. Pentti Seuri MTT:ltä selvittää LuomuTIETOverkon verkkoluennossaan erilaisia näkökulmia tehokkuuteen, kannattavuuteen ja intensiteettiin.

Suuriin keskituotoksiin ja hehtaarisatoihin ei kannata pyrkiä millä tahansa hinnalla. Viljelijän kannalta suuriin tuotantopanoksiin perustuva eli intensiivinen tuotanto on tehotonta, jos tuotos ja sato eivät kasva samassa suhteessa. Yhteiskunnan näkökulmasta suurten panosten käyttöä kyseenalaistavat myös mahdolliset kielteiset sivuvaikutukset ympäristöön.
Lan­noi­tus, ra­vin­ne­ta­seet ja maa­ta­lou­den ve­sis­tö­kuor­mi­tus

Miten ravinnetaseet ovat Suomessa kehittyneet?  Miten käytettyjen lannoitteiden ravinteiden hyväksikäyttöä voitaisiin parantaa?
Miten ravinnepäästöjä vesistöihin voitaisiin vähentää?

Ravinnetaseiden kehityksestä Suomessa ja taseiden parantamismahdollisuuksista kertoo diaesitys, jonka on laatinut professori Eila Turtola MTT:ltä  LuomuTIETOverkkoon.
Luo­mu­vil­je­ly sääs­tää ener­gi­aa

Viljelyn suurin energiasyöppö ovat keinolannoitteet. Tästä syystä luomuviljely pärjää energiansäästössä hyvin. Erään tutkimuksen mukaan luomu käyttää lähes puolet tavanomaista vähemmän energiaa Suomessa tuotettua ruiskiloa kohti (Sinkkonen 2001). Energiaa voidaan säästä muualtakin kuin lannoitteista ja myös energiantuotannossa on monia mahdollisuuksia.
Tutkija ja luomuviljelijä Timo Lötjönen MTT:ltä jäsensi LuomuTIETOverkolle luomutilojen energiankäyttöä ja –tuotantoa. Hän tarkasteli sekä nykyistä tilannetta että tuotannon kehittämisen mahdollisuuksia.

Luo­mu­ti­lo­jen ener­gian­käyt­töä ja –tuo­tan­toa kä­sit­te­le­vä esi­tys ja­kaan­tuu vii­teen osaan

  • I Johdanto (12 min)
    Lötjönen järjestää uusiutumattoman energian säästämisen tapoja helpoimmasta vaikeimpaan. Asetelma toki vaihtelee tiloittain, mutta yleisesti ottaen ravinteiden kierrätyksen tehostaminen ja biologisen typensidonnan hyväksikäytön lisääminen ovat melko helppoja ja taloudellisesti kannattavia toteutettavia. Haastavimmasta päästä on oma sähkön- ja liikennepolttoaineiden tuotanto.
  • II Energiankäyttö ja –säästö peltoviljelyssä (35 min)
    Tavanomaisessa peltoviljelyssä helposti yli puolet käytetystä energiasta kuluu lannoitteiden valmistamiseen. Tästä syystä luomuviljelyllä on energiansäästössä etulyöntiasema. Satovaihtelut voivat olla luomussa suurempia, ja ne vaikuttavat tuotekilokohtaiseen energiankulutukseen. Lannoitteiden lisäksi myös mm. viljan kuivaus vie paljon energiaa. Yleisesti ottaen tavanomaisessa viljelyssä voidaan luomua helpommin vähentää muokkausta ja siihen liittyvää energiankulutusta. Toimiva viljelykierto ja maan hyvä kasvukunto vähentävät muokkaustarvetta. Muokkaus myös kuluttaa sitä enemmän energiaa mitä tiiviimpää maa on. Koneet ja niiden käyttötapa vaikuttavat polttoaineen kulutukseen.
  • III Viljan kuivaus (34 min)
    Viljan kuivaukseen kuluu energiaa noin puolet siitä mitä peltotyökoneiden käyttöön. Märkänä syksynä molemmat vievät suurin piirtein saman verran energiaa. Kuivauksen kustannuksista suurin on kuivuri-investointi. Eniten kustannuksia ja energiankäyttöä voidaan vähentää, jos pystytään käyttämään tuoreviljaa rehuna omalla tai yhteistyökumppanien tiloilla. Kuivauksen tekniikoilla ja käytännöillä voidaan säästää myös. Kallista ja ilmastolle haitallista öljyä voidaan korvata muilla polttoaineilla. Lötjönen käy esityksessään läpi kuivurin lämmitysjärjestelmän eri vaihtoehtoja.
  • IV Energiankäyttö ja – säästö eläintuotannossa (7 min)
    Jos rehuntuotannon energiankulutusta ei huomioida, niin kotieläintaloudessa luomun ja tavanomaisen tuotannon energiankulutus ovat lähellä toisiaan. Alhaisemmat tuotokset ja päiväkasvut todennäköisesti saavat luomun kuluttamaan energiaa tavanomaista enemmän tuotekiloa kohti. Maidon jäähdytys ja lypsykoneiden pesu sekä ilmanvaihto vievät paljon sähköä. Lämmön talteenotto, bioenergian käyttö ja luonnollisen ilmanvaihdon hyödyntäminen tarjoavat kehittämismahdollisuuksia. Sikalassa ja kanalassa sopivilla lämmitysratkaisuilla voidaan säästää energiaa.
  • V Energiantuotanto luomutiloilla (36 min)
    Lämmityksen vaihtaminen biopolttoaineisiin on monesti helppo tapa aloittaa. Viljan kuivauksesta luopumista kannattaa tutkia. Mahdollinen sähköntuotanto tuottaa aina hukkalämpöä hyödynnettäväksi. Uusiutuvan energian hyödyntäminen on suurten laiteinvestointien jälkeen halpaa. Lötjönen tarkastelee erilaisia vaihtoehtoja energiantuotantoon sekä energiakasvien viljelyyn. Energiainvestointeihin saa avustuksia. Alkajaisiksi kannattaa teettää energiasuunnitelma tai energiakatselmus. Energiayrittäjyys voi olla mielenkiintoinen sivu- tai päätoimi maatilalle.
Kan­nat­taa­ko luo­mu­tuo­tan­to? Plus-miinus

Jukka Tauriainen MTT:ltä kertoi luomupäivien yleisölle kannattavuuskirjanpitojärjestelmän kautta saadusta tiedosta. Luomu kannattaa tavanomaista tuotantoa paremmin. Nyt esitys tarjotaan verkkoluentona.

Vuonna 2011 luomutilat tuottivat noin 4 % tavanomaisia enemmän. Kustannukset ovat kasvaneet 10 % vuodesta 2009. Tavanomaisessa tuotannossa kustannukset olivat 15 % luomutuotantoa suuremmat. Tavanomaisten tilojen yrittäjätulo oli vuonna 2011 lähes 70 % pienempi kuin luomutiloilla.
Luo­musi­ko­jen ruo­kin­ta

Kirsi Partanen kertoi LuomuTIETOverkolle luomusikojen ruokinnasta ja eri rehujen ominaisuuksista sekä ruokinnan suunnittelusta.

Luomusikojen ruokinnan on perustuttava ensisijaisesti omalla tilalla tuotettuihin rehuihin. Sikojen tulee saada karkearehua päivittäin ja porsaiden tulee saada emän maitoa 40 päivän ikään saakka. Käytännössä aminohapposuositusten täyttäminen voi olla varsin haasteellista, mutta niistä voidaan hiukan tinkiä.

Kirsi Partanen: Luomusikojen ruokinta
Luo­musiat ja eläin­ten hy­vin­voin­ti

Sioilla on tarve tonkia ja tutkia ympäristöään. Luontaisesti siat elävät muutaman lähisukua olevan emakon ja näiden jälkeläisten laumoissa. Varsinkin aikuinen sika hyväksyy huonosti uusia jäseniä laumaan. Emakolla on sisäsyntyinen tarve tehdä pesä.

Virikkeet ja kuivitus parantavat sian hyvinvointia. Sian sosiaalinen käyttäytyminen vaatii tilaa, samoin kuin pesänrakennus. Luonnonmukaiseen sikatuotantoon kuuluvat vaatimukset virikkeistä ja lisätilasta tavanomaiseen tuotantoon nähden.

Kotieläintieteen hyvinvoinnin professori Anna Valros kertoi LuomuTIETOverkon sikakurssilla tutkimustuloksia käyttäytymistarpeista, hyvinvoinnista ja niiden huomioimisesta tuotannossa. Esitys on nyt saatavilla multimediamuodossa.
Valrosin päätutkimuseläin on sika. Lihasikojen hyvinvointi, hännänpurenta ja virikkeet ovat hänen tutkimusaiheitaan. Esityksessä hän määrittelee eläinten hyvinvointia yleensä, ja tarkastelee sitten sikojen hyvinvointia, käyttäytymistarpeita ja näiden huomioimista tuotannossa. Lopuksi Valros kysyy kuinka luomusika voi.

Virikkeet ja kuivikkeet mm. vähentävät hännänpurentaa, tappeluita, emakoiden makuuhaavoja ja porsaiden polvihaavaumia. Ne myös lisäävät makuumukavuutta ja parantavat mahdollisuuksia lämmönsäätelyyn. Pesäntekomahdollisuuksien rajoittaminen mm. pitkittää porsimista, lisää kuolleena syntyneiden porsaiden määrää ja saa emakot hoitamaan porsaitaan huonommin.

Luomusäädökset asettavat sikojen hyvinvoinnin minimitason paremmaksi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ulkoilu, karkearehu, kuivikkeet, vapaa porsiminen sekä lisätila parantavat hyvinvointia. Viime kädessä hyvinvointi on kuitenkin tuottajan varassa.

Luomu voi myös lisätä riskejä. Ulkoilu saattaa altistaa loistartunnalle ja pitkä imetys voi laihduttaa emakkoa liikaa. Eläinaines on jalostettu mm. tuottamaan isoja pahnueita, kasvamaan nopeasti ja syömään korkearavintoarvoista rehua. Nämä sikojen ominaisuudet ovat luomutuotannossa erityisiä haasteita.
Luo­musi­ka­lan suun­nit­te­lu ja ra­ken­ta­mi­nen

Luomusikalan rakentaminen eroaa tavanomaisesta. Kasvatusajan eri vaiheiden pituus ja rakenteiden mitoitus määräävät rakentamista.

MTT:ssä työskentelevä arkkitehti Tapani Kivinen kävi LuomuTIETOverkon sikakurssilla kertomassa luomusikalan suunnittelun vaatimuksista ja ratkaisuista. Esityksestä tehty multimediaversio on kiinnostuneiden käytettävissä.

Tapani Kivinen julkaisi jo 2003 tutkimuksen ”Luomusikala Suomen olosuhteissa”. Tilanne on sittemmin jonkin verran muuttunut. Voimassa olevat luonnonmukaisen eläintuotannon ohjeet julkaistiin vuoden 2009 alussa.

Luomusäädökset eivät puutu rakentamisen ympäristövaikutuksiin. Kivinen tarjoaa näkökulmia myös tähän. Hän tuo esiin mm. painovoimaisen ilmanvaihdon ja eri rakennusmateriaalien tarjoamia mahdollisuuksia.
Tut­ki­muk­set ker­to­vat luo­mun vah­vuuk­sis­ta

Turvallisuus, ekologisuus, eettisyys ja terveellisyys ovat luomun valtteja. Monien mielestä luomu myös maistuu tavanomaista paremmalle, mutta tämä on jäänyt tutkimukselta todistamatta.

Jaakko Nuutila tutki luomun ylivoimatekijöitä. Hän on käynyt läpi suuren joukon viime vuosina tehtyjä luomuun liittyviä tutkimuksia. Tutkimuksista selviää, mitä ominaisuuksia kuluttajat liittävät luomuun. Näiden ominaisuuksien tunnistamisen jälkeen Nuutila on selvittänyt, mitä tutkimukset kertovat niiden toteutumisesta luomussa.

Kuluttajien luomuun liittyvää ajattelua selvittääkseen Nuutila on tehnyt järjestelmällisen otannan EU:ssa 2000 –luvulla tehdyistä tutkimuksista. Tältä osin aineistoksi on rajautunut 41 tieteellistä artikkelia ja virallista raporttia. Tutkimuksista käy ilmi, että kuluttajat valitsevat luomun etupäässä turvallisuuden vuoksi. Maku ja nautinto  ovat tärkeitä kaikille.  Kuluttajat haluavat tehdä ekologisia valintoja ja kantavat huolta terveydestä. Kaikkia näitä ominaisuuksia liitetään yleisesti luomuun ja luomun markkinat kasvavat.

Vastaako luomu todellisuudessa siihen liitettyjä mielikuvia? Nuutila on järjestelmällisesti koonnut laajan ja edustavan otoksen EU:ssa viimeisen yhdentoista vuoden aikana tehdystä tutkimuksesta.

Tutkimusten perusteella Nuutila päätyy siihen johtopäätökseen, että luomutuotteiden turvallisuus, ekologisuus, eettisyys ja terveellisyys ovat luomun ylivoimatekijöitä. Luomu- ja tavanomaisten tuotteiden makujen vertailu on tutkimuskohteena niin vaikea, että luomun mahdollista ylivoimaa ei voida ratkaista suuntaan eikä toiseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että luomutuotannon ja -ruoan ylivoimatekijät vaikuttavat kuluttajien valintoihin ratkaisevasti. Niitä kannattaa käyttää tiedotuksessa ja markkinoinnissa.

Kirjallisuustutkimuksessa Nuutila vetää yhteen lukuisten tutkimusten tuloksia. Nuutilan esityksissä kerrotaan työn rakenteesta, aineistoista ja menetelmistä melko lyhyesti. Suosittelemme tutustumaan oheiseen lisämateriaaliin, josta mm. löydät Nuutilan käyttämien tutkimusten yhteenvetoja ja lähdetietoja.