Varsinaisten todettujen sairauksien tukihoidoksi voi käyttää toipumista edistäviä yrttejä sen jälkeen, kun eläinlääkäri on tehnyt diagnoosin ja mahdollisesti lääkinnyt eläimen.
Tuotantoeläinten terveydenhoitoon tukea kasvilääkinnästä -kurssi oli osa Luomulla Etumatkaa Etelä-Savolle -hanketta. Hankkeen toteuttajat ovat Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti ja Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus yhteistyössä ProAgria Etelä-Savon kanssa.
Nykyisin käytettävistä lääkkeistä on yhä noin puolet kasviaineksesta valmistettuja, kertoi fytoterapian eli kasvilääkinnän asiantuntija Anne Tuomivaara Ammattiopisto Lappiasta. Rohdokseksi kutsutaan sellaisia kasveja, joilla on lääkinnällistä vaikutusta. Tuomivaara on koonnut vuosien aikana kertyneen tietämyksensä kirjaan Eläintenhoitajan yrttiopas. Kirjassa esitellään 70 eläintenhoitajalle hyödyllistä rohdoskasvia.
Tuomivaara korostaa, että hoitajan tulee tuntea eläimensä ja mitä niiden käytös viestii terveydentilasta. Yleiskunnon tai ruokahalun huononemisen ensi oireisiin voi puuttua käyttämällä kasvirohdoksia tilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi. Varsinaisten todettujen sairauksien tukihoidoksi voi käyttää toipumista edistäviä yrttejä sen jälkeen kun eläinlääkäri on tehnyt diagnoosin ja mahdollisesti lääkinnyt eläimen.
Ensimmäinen askel kasvilääkinnän käyttöönottoa suunnittelevalle on, että kasvilääkinnästä kiinnostunut eläintenhoitaja opettelee tuntemaan kasvit ja niiden ensisijaiset vaikutukset eli mihin juuri tämä kasvi parhaiten vaikuttaa. Pitää myös tuntea, mitkä ovat mietoja kasveja ja mitkä vahvoja. Voimakkaita rohdoskasveja kuten nokkosta, katajaa, kultapiiskua ja valeriaanaa ei saa antaa rehussa jatkuvasti vaan ainoastaan kuureina.
Kannattaa opetella tuntemaan vähintään kaksi vaihtoehtoa, mieluimmin useampia samaan vaivaan, jotta voi vaihtaa kasvirohdoksen toiseen tarvittaessa. Vaihto on tarpeen, koska kasvilajia ei välttämättä joka vuosi löydy niin paljoa, että sitä voisi kerätä ja säilöä käyttöä varten. Hoidettava eläin vaikuttaa myös, koska silloin kun hoidettava on hyvin nuori tai tiineenä oleva eläin, tiettyjä kasveja ei saa antaa vaan on etsittävä muu vaihtoehto. Vaihtoehto on myös tarpeen silloin, jos vaiva jatkuu, koska rohdoskasvia ei saa antaa lääkkeellistä määrää kauempaa kuin kaksi viikkoa.
Tuomivaara muistuttaa, että kasvin käyttömäärä, antamisen tiheys ja hoitokuurin pituus vaikuttavat ratkaisevasti hoitotehoon. Harvoilla kasveilla on nopea vaikutus. Tuoreet kasvit ovat helpoimpia käyttää, niissä on kaikki vaikuttavat aineet oikeassa muodossa. Kerput ja kasviniput, jotka kuivataan navetan ylisillä eivät voi olla rohdoksia, koska hidas kuivatus ja kostea säilytystila pilaavat pois hoitavat aineet, rehunlisänä ne ovat kyllä hyviä. Koneellinen kuivaus ja pakastaminen säilyttävät tärkeät kemialliset vaikuteaineet.
Tästä voit lukea kolme Anne Tuomivaaran luennon dia-esitystä PDF-muodossa:
Tuomivaara Anne. Eläintenhoitajan yrttiopas. 2009. Atena-kustannus Oy.
Tiina Harrinkari, agronomi, lampuri, Yrjölän marjatilalta Hämeenkyröstä johdattaa ikivanhaan ”ruoka olkoon lääkkeemme” ajatteluun. Tuotantoeläinten kasvattamisen lähtökohtana on: kasvun edistäminen pysytellen sellaisessa tasapainotilassa, missä eläin tuottaa mahdollisimman paljon ilman että se sairastuu. Ja myös siten ettei eläintuotteita syövän ihmisen terveys heikkene.
Kotieläinten ruokintatiede lähti liikkeelle 1800-luvun lopulla eläinten perustarpeiden tutkimuksesta ja niiden tyydyttämisen toteuttamisesta. Nykyajan analyysitekniikan ja laskentatekniikan avulla pystytään monipuolistamaan ruokinnan suunnittelua yhä tarkemmaksi.
Käytännön tiloilla perusravintoaineiden saannin tyydyttäminen, kivennäisaineiden ja seleenin riittävä saanti ja isojen vitamiinien, eli ADE-vitamiinien, ruokinta on oltava kohdallaan ennen kuin alamme miettiä ruokinnan hienosäätöä. Harrinkari muistutti, että aina on myös tunnettava lähtökohtana kullekin eläinlajille ominainen lajinmukainen ruoansulatuskanavan toiminta.
Luentopäivän aikana Harrinkari kertoi perusrehujen täydennykseksi käytettävistä terveysvaikutteisista kasveista. Kasveja löytää omasta lähiympäristöstä ympäri vuoden ja niitä voi ostaa valmisteina maatalouskaupasta. Käyttötapoja ovat ruokinnan mukana antaminen erityisesti sisäruokintakaudella ja laidunaikaan laitumen laajentaminen metsänreunoihin sekä viljeltyjen yrttikasvustojen perustaminen laitumelle.
Tästä voit lukea kaksi Tiina Harrinkarin luennon dia-esitystä PDF-muodossa:
Valkosipulirouhe, kuminansiemenet, merileväjauhe ja muut kuivatut yrttijauheet ovat rehuja, koska ne annetaan eläimille suun kautta ja ruokinnan mukana. Luomueläintuotannon valvonnassa mukana olevilla tiloilla on siis muistettava noudattaa luomurehusääntöjä.
Kuuriluontoisesti annettavat käyttömäärät vaihtelevat 10 – 50 grammaan päivässä kasvista riippuen. Aina kun kaikki eläimille annettavat rehut ovat luomulaatuisia luomusäännöt täyttyvät ruokinnan osalta. Yksimahaisten eli kanojen ja sikojen ruokintaan voi käyttää tavanomaista valkuaisrehua enintään 5 prosenttia vuoden 2014 loppuun saakka. Märehtijöiden eli nautojen, lampaiden ja vuohien rehujen on oltava 100 prosenttisesti luomulaatuista.
Ennen yrttikasvikaistaleen kylvöä laidunmaalle on muistettava selvittää, onko kylvettävästä kasvista käytettävä luomusiementä. Jos luomua ei löydy ja kasvilajille ei ole yleistä lupaa käyttää tavanomaista siementä on haettava tavanomaisen siemenen käyttölupa ELY-keskuksesta.
Jos laajennat luonnonkasvien saatavuutta laiduntamisen kautta, on muistettava, että luonnonlaitumet ja aidatut metsälaitumet pitää ilmoittaa luomuvalvontaan. Oma marja- ja omenatarhakin kannattaa ottaa mukaan luomuvalvontaan, jos siellä on rohdoskasveiksi sopivia kasveja.
Hyvät yrttialueet, joilta saa kerättyä talvivarastoja karjalle, voi tarkastuttaa luomukeruutuotealueiksi. Tarkastus sujuu samalla kertaa, kun tilalla tehdään peltokasvien luomuvalvonta.
Kukkakasvien sekä puiden ja pensaiden haku, hyvät kuvat.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/
300 kasvia, hakukone, sammalia ja jäkäliä mukana.
http://kasvio.avoin.jyu.fi/
Ruotsiksi ja englanniksi rikkakasveista, mutta monethan ovat oikeasti hyötykasveja.
http://ograsradgivaren.slu.se/index.htm
Poisonous Weeds
Articles – > Poisonous and Unsuitable Species
Yrttikaistojen viljelyidean eteenpäinviemiseen:
Teksti: Brita Suokas, Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle -hanke