Takkasaaren tila on palkokasvien viljelyyn panostava tila, jolla viljelyalaa yhteensä 340 ha. Pelloista 160 ha on viljalla ja rapsilla – loput laidun-, säilörehu- ja kuivaheinänurmia. Viljelymaat ovat lähinnä savipitoisia multamaita. Pellot ovat hajallaan eri puolilla useiden kilometrien säteellä. Viron holstein-rotuisia lypsylehmiä on 100 kpl ja eri-ikäistä nuorkarjaa saman verran. Eläimet ovat puurunkoisessa kylmäpihatossa, missä on oljilla kuivitetut makuuparret ja lannan poisto raapalla. Lypsy tehdään kalanruotoasemalla. Keskituotos on noin 9900 kg/v, lehmät pysyvät karjassa 5 – 7 vuotta ja poikimaväli on aikalailla tasan 12 kk. Ruokinta on pitkälti omavaraista – ostorehuina ovat vain suola ja kivennäiset. Oman tilan rapsia ei puristeta, vaan se rikotaan myllyllä viljan kanssa. Myllyssä on 5 mm seula. Väkirehun syöttömäärä on keskimäärin 1 – 1,5 kg rapsia + 6 kg ohraa /lehmä/päivä. Käytössä ei ole aperuokintaa, vaan rehut jaetaan eläimille erikseen.
Tilalla nurmirehut tuotetaan palkokasvien avulla biologista typensidontaa hyödyntäen eikä niillä käytetä väkilannoitteita tai kasvinsuojeluaineita lainkaan. Vain rehuviljoille ja rapsille käytetään lisänä väkilannoitteita ja torjunta-aineita.
Säilörehunurmissa tavoitteena on tuottaa edullisesti ja mahdollisimman omavaraisesti hyvin lypsättävää nurmirehua, sillä ruokinta on kotoisiin rehuihin perustuvaa. Säilörehunurmet viljellään puna-apilavaltaisina ja laidunnurmet valkoapilavaltaisina. Sinimailanen ei menesty tilan mailla, koska pohjavesi on korkealla ja saa sen häviämään nurmista. Myöskään maissia ei tilalla viljellä.
Säilörehunurmissa käytetään 6 kg/ha puna-apilaa + 12 kg/ha heinäkasveja. Käytössä ovat Older Gruppin seokset (esim Silo Power, jossa on 25 % puna-apilaa ja 75 % kolmea tetraploidista englanninraiheinää), eikä isännällä ollut kertoa tarkempaa tietoa käytetyistä lajikkeista. Nurmille annetaan perustamisvaiheessa reilusti karjanlantaa – ainakin 40 tn/ha, satovuosina nurmia ei lannoiteta.
Nurmet perustetaan ilman suojakasvia ja perustamisvuonna tehdään puhdistusniitto sekä korjataan kaksi satoa. Muina vuosina sato korjataan kolmesti ja kasvuston apilapitoisuus on yleisesti yli 50 %. Säilörehunurmia pidetään perustamisvuosi ja lisäksi 2 satovuotta ennen nurmen kyntöä. Korjuuajankohta on ennen apilan kukintaa ja ajankohtaa tarkennetaan kasvuston kasvilajisuhteiden ja kehityksen mukaan. Jos heinäkasveja on enemmistö, tehdään sadonkorjuun ajoitus niiden tähkälle tulon perusteella. Satotaso on noin 20-30 000 kg/ha.
Tilalla säilörehu korjataan paalaamalla ja sitä tehdään n. 2500 paalia vuosittain. Paalaamalla jokaisen lohkon korjuu voidaan ajoittaa tarkimmin sopivaan ajankohtaan ja saada hyvälaatuista säilörehua. Säilörehulle tehdään 1 vrk:n esikuivatus, säilöntäainetta ei ole käytössä. Säilörehun laadun määritys perustuu pääasiassa aistinvaraiseen arvioon – hyvänhajuinen rehu on hyvälaatuista. Koska säilörehu on hyvin apilavaltaista, käytetään ruokinnassa lisäksi kuivaheinää.
Laidunnurmiin käytetään 6 kg/ha valkoapilaa + 12 kg/ha heinäkasveja englanninraiheinän ollessa pääheinä ja ne perustetaan myös ilman suojakasvia. Laidunnurmien ikä on perustamisvuosi + 3 satovuotta. Nurmia pidettäisiin vanhemmaksikin, mutta tukipolitiikka ohjailee rajoittamalla viljeltävän nurmen iän enintään 4 vuoteen. Laidunalaa on käytettävissä lehmille n. 20 ha, mistä tarvittaessa osa tehdään säilörehuksi, ettei kasvusto vanhene.
Lehmillä on osa-aikalaidunnus, jolloin ne ovat päivät laitumella ja yöt sisällä navetassa syömässä säilörehua / heinää. Osa-aikalaidunnuksella on havaittu olevan positiivinen vaikutus maitotuotokseen, joka on tällä tekniikalla n. 900 kg korkeampi kuin aiemmin kokoaikalaidunnuksella. Kokoaikalaidunnuksen ongelmaksi nähtiin lähinnä kuidun puute ruokinnassa, minkä vuoksi sonta oli koko kesän ajan löysää.
Käytössä on kaistasyöttö, jolloin lehmät pääsevät joka päivä uudelle laidunalalle syömään. Laidunkierto eli aika milloin sama alue tulee uudelleen syöttöön on kasvusta riippuen 2 – 3 viikkoa. Syötön jälkeen viimeistään 2 – 3 päivän päästä tehdään laitumille puhdistusniitto rikkakasvien torjumiseksi ja tasaisen uuden kasvuston aikaansaamiseksi. Erityisesti kuivalla kaudella vältetään niittoa liian lyhyeen sänkeen. Tarvittaessa tehdään myös säilörehunurmille erityisesti perustamisvuonna päältäniitot, joilla katkaistaan rikkakasvit ennen niiden siementämistä.
Viljoista on saatu hyviä satoja apilarikkaiden säilörehunurmien jälkeen. Käytössä on Jyvä-ohra, josta keskisadot ovat olleet 6000 kg/ha.
Tilalla on perheen (isäntä, emäntä ja kaksi poikaa) lisäksi 3 työntekijää, joista yksi vastaava karjanhoitaja ja kaksi avustavissa lähinnä karjanhoitotöissä. Isäntä ja pojat hoitavat peltotyöt kolmistaan.
Isäntä on rakentanut omin varoin navetan sadalle lehmälle vanhan navetan kylkeen. Navetta on puurunkoinen kylmäpihatto, jossa lanta poistetaan mekaanisesti raapalla. Lypsyasema on kalanruotoasema. Tilalla on myös melko uusi hyväkuntoinen korjaamorakennus sekä konevarasto.
Virossa on ollut mahdollista saada maatalousrakennuksiin investointiavustusta 50 %, mutta vaatimukset ovat sellaiset, että tilan isäntä ei ole halunnut niitä käyttää. Piirustusten laadinta on tällöin tarkkaa ja rakentamistyö on teetettävä rakennusliikkeellä. Näiden hintataso on noussut suunnilleen investointiavustuksen verran. Omatoimirakentaja saa tehdä mieleisensä rakennuksen ja kustannukset jäävät noin puoleen rakennusfirmojen kustannustasosta.
Tilan konekanta oli uudehko ja hyvä. Kaikki tarvittavat koneet tämän kokoisen tilan hoitamiseen olivat itsellä. Traktorit olivat Valtroja (3 kpl) mm siksi, että näiden varaosien saanti on nopeinta noin 2 päivää, kun useimmilla muilla merkeillä varaosia joutuu odottelemaan pari viikkoa. Kylvökone Väderstad Rapid, puimuri Claas, ruisku John Deere, niittokone ja pyöröpaalain Krone.
Tutustu koko matkan raporttiin:
Raportti Viron opintomatkasta 21. - 23.7.2013
Teksti: Pirkko Tuominen ja Jukka Rajala
Tämän aineiston tuottamiseen on saatu tukea Etelä-Savon ELY-keskukselta EU:n Sosiaalirahastosta.