Luomumaidontuotannossa toteutetaan seuraavia vastuullista ja pitkällä tähtäimellä kestävää ruoantuotantoa edistäviä tuotantotapoja.
Suomalaisten luomulehmien ruokinta koostuu valtaosaltaan kotoisista luonnonmukaisesti viljellyistä nurmirehuista, säilörehusta, heinästä ja laidunruohosta. Korkean maidontuotannon vaiheessa lehmille annetaan suomalaista luomurehuviljaa, luomuhernettä, luomuhärkäpapua ja luomurypsirouhetta. Suomalaiset luomulehmät syövät hyvin harvoin ulkomailta tuotua luomusoijaa. Rehuista vähintään yli 60 prosenttia on oman tilan rehua, kaikki rehut ovat aina luomuviljeltyjä. Luomumaidontuotannon kotimaisuusaste on erinomainen, mikä on eduksi kansantaloudelle.
Luomukasvinviljelyssä ei käytetä geeniteknologian avulla jalostettuja viljelykasveja, koska GMO-kasvien viljelymenetelmä tuottaa riskejä luonnonympäristölle. Se tekee myös maataloustuottajat riippuvaisiksi ostosiemenistä. Rikkakasvintorjunnassa käytetään mekaanisia menetelmiä ja monipuolista viljelykasvilajistoa. Kemiallisia torjunta-aineita, jotka haittaavat luonnon monimuotoisuutta, ei käytetä ollenkaan.
Kaikki luomurehut viljellään kierrätysravinteilla ilman kemiallisesti väkevöityjä lannoitteita, mikä vähentää rehuntuotannon riippuvuutta tuontienergiapanoksista murto-osaansa tavanomaisen rehuntuotannon energiariippuvuudesta. Lannan ravinteet muokataan maahan tarkasti hyödyksi, mikä vähentää ravinnehuuhtoutumien syntymisen riskejä.
Öljyenergiaa kuitenkin tarvitaan luomutuotannossakin traktorien ja puimureiden käyttämiseen. Moottoreissa syntyvät ilmastonmuutosta lisäävät hiilidioksipäästöt sitoutuvat kasvavan nurmen kautta maahan. Luomunurmet toimivat niin tehokkaasti hiilinieluina, että märehtijöiden pötsin tuottamat metaanipäästötkin kompensoituvat suurelta osin nurmissa tapahtuvalla maan hiilipitoisuuden nousulla.
Luomunaudoille kasvatetaan apilapitoisia rehuja, joista eläimet saavat pääosan valkuaistarpeestaan. Lisävalkuaistäydennyksen tarve viljalla, rypsillä ja palkokasveilla on paljon pienempi kuin pelkällä heinäkasvirehulla. Näin viljat, palkokasvit ja öljykasvit säästyvät ihmisten ravinnoksi.
Naudat ovat märehtijöitä, joiden koko ruoansulatus on erikoistunut tuoreen ruohon, kuivien korsien, puiden lehdeksien ym. karkearehun käyttämiseen, se on niille luontaisinta lajityypillistä ravintoa. Tätä karkearehua on luomunautojen ravinnosta vähintään 60 prosenttia joka päivä. Eläinlajille parhaiten sopivan ravinnon antamisella ennaltaehkäistään monia tuotantorasitussairauksiksi kutsuttuja nautojen sairauksia.
Suurin osa luomulehmistä elää pihattonavetoissa. Luomumaitoa tuotetaan myös joissain kymmenissä noin 25 lehmän parsinavetoissa, silloin luomutuotantoehtojen mukaan eläimet pääsevät vähintään kahdesti viikossa ulos jaloittelemaan. Alle puolen vuoden ikäisiä vasikoita ja lihaeläimiä hoidetaan karsinoissa, niitä ei saa pitää kytkettyinä ollenkaan. Poikimista varten lehmälle tehdään parsinavettaankin poikimakarsina.
Kaikki luomulypsykarjan eläimet pääsevät kesällä laiduntamaan oikealle laitumelle. Laidunkausi kestää vähintään kesäkuusta syyskuuhun.
Nautojen sarvien kasvun estäminen nupouttamalla ja sarvien katkaisu ovat sallittuja vain turvallisuuden ja eläinten terveyden varmistamiseksi, ei rutiinitoimenpiteinä. Luomueläimille nämä toimenpiteet tekee aina eläinlääkäri käyttäen eläimen rauhoitusta ja pitkäkestoista kipulääkitystä.
Keinosiemennys on sallittu. Keinohedelmöitys alkionsiirtoja käyttäen on kiellettyä. Alkionsiirtomenetelmän käyttämisen riski on eläinaineksen geeniperimän kaventuminen ja sitä halutaan välttää.
Eläinten lääkinnässä käytetään antibiootteja vain sairauksien hoidossa, ei ennaltaehkäisevästi ja kasvunedisteenä, näin vähennetään antibioottiresistenssien taudinaiheuttajakantojen lisääntymistä. Resistentit taudinaiheuttajat aiheuttavat niin kotieläinten kuin ihmistenkin sairauksien muuttumista yhä vaikeammiksi hoitaa.
Silloin kun eläinlääkkeitä on käytetty luomumaitoa ja lihaa ei luovuteta elintarvikekäyttöön ennenkuin lääkkeen varoaikaa on noudatettu kaksinkertaisena. Luomujatkojalosteisiin lisätään vain välttämättömimmät lisäaineet. Luomuelintarvikkeen valmistajan käytettävissä on 47 lisäainetta, mikä on noin yksi seitsemäsosa tavanomaisessa tuotannossa sallituista lisäaineista. Lisäaineryhmistä fosfaatit, makeutusaineet ja arominvahventeet ovat luomussa kokonaan kiellettyjä, joidenkin määrää on rajoitettu. Luomulihavalmisteisiin saa käyttää noin puolet tavanomaisiin lihavalmisteisiin sallitusta nitraatin tai nitriitin määrästä.
Luomumaitoa tuotettiin 150 tilalla, lypsylehmiä oli 8500 vuonna 2015. Luomulehmiä oli 3 prosenttia kaikista Suomen luomulehmistä. Jalostukseen toimitettu maitomäärä oli 54,2 miljoonaa litraa. Määrä oli 2,3 % koko maassa tuotetusta maitomäärästä. Määrän kasvu on mahdollista, koska hankkeessa tehdyn kyselyn tulosten mukaan luomumaidontuotantoon siirtymisestä kiinnostuneita on kaikissa maakunnissa.
Luomuvalvonta pakollisesta rutiinista vahvuudeksi luomueläintiloilla -hanke
Yhteystiedot: projektisuunnittelija Brita Suokas, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, 050 318 0252, brita.suokas@helsinki.fi
Lisätietoja ja lähteet: