QLIF-hanke alkoi vuonna 2004, jolloin mukana oli 31 tutkimuslaitosta ja yritystä. Hankkeeseen liittyi myöhemmin vielä viisi osallistujaa. Kokonaisbudjetti oli 18 miljoonaa euroa, joista Euroopan komission osuus oli 12,4 miljoonaa. Projekti kesti viisi vuotta. QLIF -projektin soveltamisala oli luomuruoan ja alhaisilla tuotantopanoksilla tuotetun ruoan laatu ja turvallisuus kustannustehokkuuden ja terveen ympäristön näkökulmasta. 61 työryhmässä tuotettiin tieteellisten tutkimusten, sosio-ekonomisten tietojen ja monimutkaisen mallintamisen analysoinnin perusteella käytäntöä palvelevia vastauksia. Työ organisoitiin 7 osaprojektiin, joilla oli toisiinsa liittyviä tavoitteita. Seuraavassa esitellään pääpiirteissään mitä QLIF-projekti on saavuttanut ja mitä haasteita on jäljellä. Yksittäisten osaprojektien yhteenvedot antavat tarkemman käsityksen tuloksista ja huomattavasta määrästä QLIF julkaisuja, jotka ovat saatavissa Organic Eprints -tietokannassa.
Eri puolilla Eurooppaa tehdyt tutkimukset todistavat, että luonnonmukaisella ja tavanomaisella tuotantotavalla tuotettujen viljelykasvien ja eläintuotteiden laatu eroaa toisistaan huomattavasti. Maidontuotannossa alhaisten tuotantopanosten menetelmät kuten vapaa laiduntaminen tuottivat luomutuotantoa vastaavaa laatua, mutta useimmissa muissa tapauksessa alhaisten tuotantopanosten menetelmät muistuttivat enemmän tavanomaista tuotantotapaa. Tulosten mukaan luomutuotantotapa johtaa useilla eri viljelykasveilla ja /tai maidossa
a) ravitsemuksellisesti hyödyllisten yhdisteiden korkeampiin tasoihin (esimerkiksi vitamiinit, antioksidantit, ja monityydyttymättömät rasvahapot kuten CLA ja omega-3) sekä
b) ravitsemuksellisesti haitallisten yhdisteiden matalampiin tasoihin kuten raskasmetallit, mykotoksiinit (homesienten tuottamat myrkylliset aineet), torjunta-ainejäämät ja glycoalkaloidit (kasvien luontaiset myrkyt).
Maidon osalta ravitsemuksellisesti hyödyllisten yhdisteiden arvot olivat jopa 70% korkeampia luomunäytteissä.
QLIF -tutkimusten laajuuden takia voitiin ensimmäistä kertaa osoittaa luomuruoan korkeamman laadun ja tuotantotavan välinen yhteys. Useiden eri viljelykasvien ravitsemuksellinen koostumus parani, kun keinolannoitteita – tai joissakin tapauksissa kemiallisia torjunta-aineita – ei käytetty. Maidon laatu parani ulkolaidunkauden aikana tai kun lehmien ruokinta perustui karkearehuun ja maissisäilörehun osuus oli matala.
QLIF-projektin tulokset lisäsivät tietouttamme siitä, miten tuottajat voivat kehittää edelleen luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden laatua. Osa tutkimuksista kohdentui tarkasti määriteltyihin laadun parantamishankkeisiin, esimerkiksi
(a) vehnän valkuaispitoisuuden ja laadun parantaminen maan viljavuuden hoidolla ja lajikkeen valinnalla,
(b) sianlihan rasvakoostumuksen ja aistinvaraisen laadun parantaminen käyttämällä ruokinnassa palkokasveja,
(c) maito- ja maidon valkuaistuotosten parantaminen käyttämällä ruokinnassa puna-apilasäilörehua.
Luomutuottajien tueksi kehitettiin erityisiä riskianalyysejä ja kriittisten tekijöiden luetteloita luomutuotteiden laatuominaisuuksien hallintaan.
Kuluttajien mielestä luomuruoka ei ole pelkästään paremman makuista vaan myös turvallisempaa, hygieenisempää eikä se sisällä kemiallisia jäämiä tai keinotekoisia aineosia. Luomuruoka osoittautui näiden odotusten mukaiseksi – tämä on QLIF-projektin toinen päätulos. Tanskalaiset tutkimukset osoittivat, että ulkokasvatuksessa sikojen salmonellariski on pienempi. Tämä näkyi sekä luomu- että tavanomaisissa ulkotuotantotiloissa. Intensiivisissä sisätuotantotiloissa löydettiin 2-3 kertaa korkeammat salmonellatasot , jolloin riski taudinaiheuttajien siirtymisestä ihmisten ravintoketjuun on suurempi . Saksalaisessa tutkimuksessa perehdyttiin eloperäisellä lannoitteella lannoitetun lehtisalaatin mikrobiologiseen turvallisuuteen. Edes pahimmissa skenaarioissa ei havaittu lisäriskiä turvallisuudelle salmonellan tai kolibakteerin siirtymisen suhteen. Kuitenkin näiden tutkimusten tulosten perusteella on tärkeää noudattaa hyviä maatalouskäytäntöjä lannan käytön ja käsittelyn suhteen, jotta turvallisuusriskit voidaan minimoida. Luomuelintarvikkeissa useiden ravitsemuksellisesti haitallisten yhdisteiden taso on matalampi kuin tavanomaisesti tuotetuissa elintarvikkeissa. Myös näihin asioihin kehitettiin erityiset luomuriskianalyysit keskeisten kriittisten tekijöiden luetteloineen.
Luomuruokaa säännöllisesti ostavat kuluttajat suhtautuvat epäluuloisesti supermarketeissa myytäviin pitkälle jalostettuihin luomuelintarvikkeisiin. Satunnaiset luomuruoan ostajat ostavat myös valmisruokaa, ja tämä asiakasryhmä muodostaakin dynaamisimman potentiaalin luomuruokamarkkinoiden kasvulle. Tämän takia on tarpeen löytää jalostusmenetelmiä, joissa kemikaaleja, lisä- ja säilöntäaineita käytetään mahdollisimman vähän. QLIF -projekti ehdottaa käytäntöjä, jotka ohjaavat jalostusstandardeja siten, että luomuelintarvikkeiden aitous ja luonnollisuus säilyisi. Eräässä tutkimuksessa testattiin tuoreiden vihannesten otsonointiin perustuvia desinfiointivaihtoehtoja sekä laboratorioissa että teollisuudessa. Testien tarkoituksena oli kloriittikäsittelyjen korvaaminen. Lisäksi arvioitiin jalostusmenetelmiä, jotka voivat parantaa maitotuotteiden ravitsemuksellista koostumusta.
Luomuruoan laatua ja turvallisuutta koskevat positiiviset tutkimustulokset ovat voineet osaltaan vaikuttaa siihen, että suurin osa eurooppalaisista vauvanruokatuottajista on jo siirtynyt luomuraaka-aineiden käyttäjiksi. Sitä vastoin tutkimukset luomuruoan vaikutuksesta koe-eläinten terveyteen ovat antaneet vasta alustavia, mutta ei lopullisia tuloksia. On kuitenkin kiinnostavaa, että kenttäkokeissa on havaittu luomu- ja tavanomaisesti tuotettujen rehujen vaikuttavan rottien hormonitasapainoon ja immuniteettiin eri tavalla. Merkittävä korrelaatio ilmeni käytettyjen lannoitus- ja kasvinsuojelutekniikoiden välillä. Tarvitaan kuitenkin tarkempia jatkotutkimuksia, jotta voidaan todentaa luomuruokavalion positiiviset terveysvaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen.
Luomuruoan kysynnän kasvun suurimmat esteet ovat (a) riittämätön saatavuus (b) rajallinen tuotevalikoima sekä (c) korkeat hinnat tai heikoksi koettu hinta-laatusuhde. Tämä kokemus voi muuttua QLIF-tutkimuksesta saadun tiedon perusteella luomuruoan todellisista ominaisuuksista. Niissä maissa, joissa luomuelintarvikkeiden saatavuus ja valikoima on erittäin hyvä (esim. Tanska, Itävalta, Sveitsi) luomun osuus kasvoi 5-6 %:iin kaikesta ostetusta ruoasta. Kuluttajahintojen suhteellisen korkea lisähinta jarruttaa edelleen laajamittaista luomutuotantoa.
Monet QLIF-tutkimuksista osoittivat luomukasvintuotannon ja eläintuotannon pullonkauloja, jotka pienentävät satoja, lisäävät taloudellista riskiä ja nostavat siksi hintoja.
Luonnonmukaisuuden käsitteen mukaisesti maaperän viljavuuden hallinta oli tutkimusten pääpainopisteenä, tavoitteena maaperän typenvapautuskyvyn hyödyntäminen sekä taloudellisesti merkittävien sairauksien ennaltaehkäisyn lisääminen. Hyvien luomukäytäntöjen johdonmukainen soveltaminen vuosikymmenten ajan osoittautui tehokkaammaksi kuin lyhyen aikavälin toimenpiteet. Siksi erinomaisesti hoidettujen luomutilojen tuottavuus kasvaa ajan kuluessa.
Uusilla suorilla ja välillisillä tuholaisten ja tautien torjuntatavoilla saavutettiin satotasojen vakaus ja kasvu. Esimerkkejä tällaisista tavoista on kumppanikasvien kylväminen Brassica (kaali- tai sinappi) kasveille, hyödyllisten hyönteisten houkutteleminen, Beta-aminovoihapon käyttäminen salaattihomeeseen, siementen käsitteleminen esim. kompostilla ja happamalla nitriittiliuoksella.
Kotieläintuotannon suorituskykyä voitiin parantaa esim. ottamalla käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä lypsylehmien utaretulehdusta ja ulkotarhoissa kasvatetun siipikarjan loisinfektioita vastaan.
Muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja ovat esim. piimaan ja nestemäinen piioksidin/silikaatin menestyksellinen käyttö siipikarjan punaisen punkin torjunnassa. Kuivattu juurisikuri emakkojen ja karjujen ruokavaliossa esti loissukkulamatojen munien erittymisen. Viime aikoina ammattilaiset ovat ottaneet näitä uusia tekniikoita käyttöön.
Luomuelintarvikkeiden tuotantoketjujen tutkimukset paljastivat taloudellisesti merkittäviä heikkouksia, erityisesti korkeat logistiikka- ja kuljetuskustannukset, korkeat tuotantokustannukset sekä vähäinen rahankäyttö tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tuotantoketjun toimijoiden välisen hyvän yhteistyön todettiin parantavan niin ei-taloudellista kuin taloudellistakin suoritusta.
Viiden vuoden kohdennetulla tutkimuksella integroitu QLIF-projekti tuotti vahvan tieteellisen perustan luomuelintarvikeketjuille. Luomuruokaa ja -viljelyä käsittelevien vertaisarvioitujen julkaisujen määrä kasvoi huomattavasti. Projektin päättyessä monia havaintoja on jo välitetty kuluttajille ja viljelijöille. Lisäksi QLIF:in verkkosivujen kautta on avoin pääsy Organic Eprints -tietokantaan, josta on saatavilla yhä kasvava määrä QLIF-projektin julkaisuja (yli 100).
Tuottavuus on edelleen luomuelintarvikeketjujen heikkous, joka vaikuttaa kustannuksiin ja ekologiseen jalanjälkeen. QLIF-projekti osoitti, että vaikka luomutuotannon energiatehokkuus on parempi ja kasvihuonekaasupäästöjen taso on matalampi pinta-alayksikköä kohti laskettuna, tämä ero pienene, kun tunnusluvut lasketaan tuotettua tonnia kohti. Tulevien tutkimusten on vastattava näihin haasteisiin.
Maaperän viljavuuden hoidon lisäksi myös jalostuksen tehostaminen alhaisten tuotantopanosten olosuhteissa voisi todennäköisesti hyödyntää paremmin genotyypin ja ympäristön vuorovaikutusta geneettiseen hyödyn tuottamiseksi jalostusohjelmissa, sekä luonnonmukaisissa että alhaisten tuotantopanosten kasvinviljely- ja karjatalousjärjestelmissä. Apua voisi olla jossain määrin myös uusien, innovatiivisten ei-kemiallisten tautientorjuntatapojen käyttöönottamisesta. Uudet maatalous-, ruokaketju- ja maisemastrategiat jotka perustuvat yhteistyön kautta monipuolistumiseen voisivat lisätä järjestelmien tuottavuutta ja saattaisivat vähentää taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten tavoitteiden välisiä kompromisseja. Kestävä tuotanto ja kulutus edellyttävät informaation läpinäkyvyyttä ja sidosryhmien aktiivista osallistumista – tämä on useimmille tutkijoille harvinaista. Markkinoiden kehittyminen ja kulutustottumusten muuttuminen vaativat tutkimuksen vahvempaa keskittymistä jalostukseen, pakkaamiseen, kuljetukseen ja varastointiin.
Tässä on joitakin tulevaisuuden haasteita luomu- ja kestävän kehityksen ruokaketjujen tutkijoille.
QLIF koostuu seitsemästä osahankkeesta:
Lisätietoa: https://www.coreorganic.org/library/EU_folder/qlif.pdf