Luomun periaatteita ja tavoitteita

Luomutuotannon kehittämisen lähtökohtina ovat tietyt periaatteet ja tavoitteet, jotka ala on keskenään sopinut. Näiden periaatteiden tulisi ohjata luomualan kehittämistä ja myös yksittäisten luomuyritysten toimintaa. Luomutuotannon perusperiaatteita ovat terveys, ekologia, oikeudenmukaisuus ja huolenpito.

Nämä periaatteet on määritellyt kansainvälinen luomualan järjestö IFOAM (International Federation of Organic Agricultural Movements) vuonna 2005.

Luo­mun pe­ri­aat­teet IFOAM 2005

Luomutuotannon perusperiaatteita ovat terveys, ekologia, oikeudenmukaisuus ja huolenpito. Nämä periaatteet on määritellyt kansainvälinen luomualan järjestö IFOAM (International Federation of Organic Agricultural Movements) vuonna 2005.

Terveysperiaatteen mukaan luomumaatalouden tulee ylläpitää ja edistää maan, kasvien, eläinten ja ihmisten sekä maapallon terveyttä yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Ekologiaperiaatteen mukaan luomumaatalouden tulee perustua eläviin ekologisiin systeemeihin ja kiertoihin, toimia yhteistyössä niiden kanssa, jäljitellä niitä ja auttaa ylläpitämään niitä.

Oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaan luomumaatalouden tulee rakentua vuorovaikutussuhteille, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden suhteessa yhteiseen ympäristöön ja elinmahdollisuuksiin.

Huolenpidon periaatteen mukaan luomumaatalouden tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja toimia vastuullisella tavalla suojellen nykyisten ja tulevien sukupolvien sekä ympäristön terveyttä ja hyvinvointia.

http://www.ifoam.bio/en/organic-landmarks/principles-organic-agriculture

Myös luomun periaatteita voidaan tarkastella eri näkökulmista, ja eri määritelmät täydentävät toisiaan.

Luo­mu­maa­ta­lou­den pe­rus­pe­ri­aat­teet ja ta­voit­teet (IFOAM 2002)
  • Tuottaa riittävästi korkealaatuisia elintarvikkeita, kuituja ja muita tuotteita.
  • Toimia yhteensopivasti sopusoinnussa luonnollisten kiertojen ja elävien systeemien kanssa maan, kasvien ja eläinten muodostamassa tuotantojärjestelmässä.
  • Tunnistaa luonnonmukaisen maataloustuotannon ja jalostuksen laajemmat ulkoiset ja sisäiset sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset.
  • Ylläpitää ja parantaa maan pitkäkestoista viljavuutta ja biologista aktiivisuutta käyttäen paikallisesti sopeutettuja viljelyteknisiä, biologisia ja mekaanisia menetelmiä ulkopuolisiin tuotantopanoksiin turvautumisen sijaan.
  • Ylläpitää ja lisätä maataloudellista ja luonnollista monimuotoisuutta maatilalla ja sen ympäristössä käyttämällä sopivia tuotantomenetelmiä sekä suojelemalla kasveja ja eliöiden elinympäristöjä.
  • Ylläpitää ja säilyttää geneettistä monimuotoisuutta ottamalla geenivarannot huomioon maatilan hoidossa.
  • Edistää veden ja vesieliöstön vastuullista käyttöä ja ylläpitoa.
  • Käyttää niin pitkälle kuin mahdollista uusiutuvia luonnonvaroja tuotannossa ja jalostuksessa sekä välttää saastumista ja jätteiden muodostumista.
  • Vahvistaa paikallista ja alueellista tuotantoa ja jakelua.
  • Luoda harmoninen tasapaino kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon kesken.
  • Tarjota eläimille elinolosuhteet, jotka sallivat niiden käyttäytyä keskeisiltä osin lajityypillisellä tavalla.
  • Käyttää biohajoavia ja kierrätyskelpoisia pakkausmateriaaleja sekä kierrätyspakkauksia.
  • Turvata jokaiselle luonnonmukaisessa maatalous- ja elintarviketuotannossa mukanaolevalle laadukas elämä, joka tyydyttää perustarpeet sekä antaa turvallisen, varman ja terveellisen työympäristön.
  • Tukea koko tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjun järjestämistä siten, että se on sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen että ekologisesti vastuullinen.
  • Tunnustaa tärkeäksi suojella alkuperäistä tietämystä ja perinteisiä viljelyjärjestelmiä sekä oppia niistä.
Luo­mu­maa­ta­lou­den ta­voit­teet (Luo­mu­liit­to 2000)
  • Ravitsemuksellisesti korkealaatuisten elintarvikkeiden riittävä tuotanto.
  • Luonnontalouden omien toimintaperiaatteiden mukainen toiminta yhteistyössä luonnon kanssa
    • ohjaamalla ja tehostamalla maanviljelyyn kuuluvia biologisia toimintoja,
    • käyttämällä ensisijaisesti uusiutuvia ja paikallisia luonnonvaroja sekä
    • ylläpitämällä viljelyjärjestelmän ja sen ympäristön perinnöllistä monimuotoisuutta
    • suojelemalla luonnonvaraisten kasvien ja eläinten elinympäristöjä.
  • Maan luontaisen viljavuuden säilyttäminen ja kohottaminen.
  • Kotieläinten hyvä hoito, niiden hyvinvointi ja viihtyvyys huomioon ottaen olosuhteissa, jotka mahdollistavat niiden luonnollisen, lajinmukaisen käyttäytymisen.
  • Elintarviketuotannon aiheuttaman ympäristön saastumisen välttäminen.
  • Antaa viljelijöille kohtuullinen toimeentulo ja tyydytys työstä sekä turvallinen työympäristö perheviljelmillä.
  • Viljelyjärjestelmän laajempien yhteiskunnallisten ja luonnontaloudellisten vaikutusten huomioonottaminen.
  • Poikkeusolojen elintarviketuotannon turvaaminen.
  • Myönteisen luontosuhteen säilyttäminen.
Luon­non­mu­kai­sen maa­ta­lou­den pe­rus­pe­ri­aat­teet – Co­dex Ali­men­ta­rius

Luonnonmukainen maatalous on kokonaisvaltainen tuotantojärjestelmä, joka parantaa ja ylläpitää maatalousekosysteemin terveyttä kuten biologista monimuotoisuutta, biologisia kiertoja ja maan biologista aktiivisuutta. Siinä käytetään ensisijaisesti viljelyteknisiä toimia korvaamaan tilan ulkopuolisia tuotantopanoksia.

Luonnonmukaisessa maataloudessa otetaan huomioon, että paikalliset olosuhteet edellyttävät paikallisesti sopeutettuja tuotantomenetelmiä. Tämä saadaan aikaan käyttäen mikäli mahdollista viljelyteknisiä, biologisia ja mekaanisia menetelmiä synteettisten aineiden korvaajina, jotta saadaan aikaan haluttuja toimintoja systeemissä.

Luo­mu­tuo­tan­to suun­ni­tel­laan:

  • monipuolistamaan biologista monimuotoisuutta koko systeemissä
  • lisäämään maan biologista aktiivisuutta
  • ylläpitämään maan pitkäkestoista viljavuutta
  • kierrättämään kasvi- ja eläinjätteitä tarkoituksena palauttaa ravinteet maahan sekä minimoida uusiutumattomien tuotantopanosten käyttö
  • turvautumaan uusiutuviin luonnonvaroihin paikallisesti järjestetyissä maataloussysteemeissä
  • edistämään maan, veden ja ilman tervettä käyttöä sekä minimoi kaikenlaista saastumista, jota maataloustoimet voivat aiheuttaa
  • käsittelemään elintarvikkeita asettamalla etusijalle hellävaraiset jalostusmenetelmät, joiden tarkoituksena on ylläpitää tuotteiden alkuperäistä rakennetta ja elinvoimaa ylläpitäviä ominaisuuksia tuotannon kaikissa vaiheissa
  • siihen siirrytään jokaisella maatilalla siirtymävaiheen kautta, jonka sopiva pituus on riippuvainen paikallisista erityisominaisuuksista, kuten maan viljelyhistoriasta ja tuotettavasta viljelykasvi- ja eläinlajista.

(Codex Alimentarius  – Luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet 1999/2001)

Yh­teis­poh­jois­mai­nen luon­non­mu­kai­sen maa­ta­lou­den mää­ri­tel­mä – Nor­disk IFOAM 1989

Luonnonmukainen maatalous on omavaraista ja tasapainoista maataloutta, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin.

Taus­ta-aja­tus

Luonnonmukainen maatalous perustuu kokonaisnäkemykseen, jossa maataloustuotannon ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Luonto ymmärretään kokonaisuutena, jolla on oma itseisarvonsa. Ihmisellä on moraalinen velvollisuus harjoittaa maataloutta niin, että se ei köyhdytä vaan säilyttää ja monipuolistaa luontoa.

Ta­voit­tei­ta

Luonnonmukaisessa maataloudessa pyritään:

  • tuottamaan riittävästi korkealaatuisia elintarvikkeita oikeudenmukaisesti jaettuna
  • antamaan viljelijälle kohtuullinen toimeentulo ja tyydytys työstä sekä turvallinen työympäristö
  • hoitamaan kotieläimiä niiden lajinmukaisia tarpeita vastaavasti
  • luomaan monilajinen ja perimältään monipuolinen viljely-ympäristö
  • säästeliääseen uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön siten, että ympäristöhaitat jäävät mahdollisimman pieniksi
  • parantamaan maan luontaista viljavuutta pitkällä aikavälillä
  • luomaan toimiva yhteys elintarvikkeiden tuottajien ja kuluttajien välille
  • mahdollisimman suljettuihin ravinnekiertoihin ja aine- ja energiavirtojen minimointiin kytkemällä kaupunkiyhteisöjen, maatalouden ja luonnontalouden toiminnat toisiinsa.

Käy­tän­nöl­li­sis­tä pe­ri­aat­teis­ta

Kasvituotannon perustana pellolla, puutarhassa ja metsässä on maan rakenteesta ja viljavuudesta huolehtiminen ja monipuolinen kasvilajivalikoima sekä viljelykierto.

Maan kasvukuntoa ylläpidetään pääosin eloperäisten lannoitteiden avulla. Viljelyjärjestelmä suunnitellaan niin, että se mahdollisimman pitkälle itsessään ehkäisee rikkakasveja ja tuholaisia. Helppoliukoisia keinolannoitteita tai synteettisiä torjunta-aineita ei käytetä.

Kotieläintuotannossa eläinmäärä ja viljelypinta-ala tasapainotetaan keskenään. Näin eläimet voidaan ruokkia mahdollisimman suuressa määrin kotovaraisella rehulla ja lanta voidaan käyttää lannoitteeksi ilman ympäristöhaittoja.

(Nordisk IFOAM 1989)

Tutustu myös saksalaisen Bioland-luomujärjestön luomun 7 periaatteeseen

Teksti: Jukka Rajala

Tämän aineiston tuottamiseen on saatu tukea Hämeen ELY-keskukselta EU:n maaseuturahastosta