Amerikan intiaanit ovat jo vuosisatoja sitten jalostaneet maissin kasvamaan viileässä korkealla vuoristossa ja kestämään kuivuutta. Nämä vanhat intiaanien jalostamat maissilajikkeet pelasti Dave Christensen. Hän huomasi löytäneensä vanhan aarteen. Intiaanien jalostamat maissilajikkeet menestyivät korkealla Kalliovuorten karussa, kuivassa ja kylmässä ilmastossa.
1970-luvun lopulla Christensen alkoi viljellä Montanan kuivalla ylängöllä intiaaneilta keräämiään maissikantoja luomumenetelmin ja jalostaa niitä perinteisin menetelmin paremmiksi. Nykyisin yleisesti viljelyssä olevat maissilajikkeet eivät menesty niin korkealla vuoristossa. Vaikka Christensenin löytämät ja uudet maissilajikkeet ulkoisesti muistuttavat toisiaan, niin ne ovat perinnöllisesti varsin erilaisia. Niiden aineenvaihdunta eroaa miltei yhtä paljon kuin orkidean ja kaktuksen, Christensen sanoo. Hänen tavoitteenaan oli jalostaa satoisia maissilajikkeita, jotka menestyvät kylmillä ja kuivilla Montanan ylängöillä. Hän teki jalostustyötä yksin. Kukaan muu ei jalostanut maissia näihin olosuhteisiin. Häntä kannusti tieto siitä, että tämä geenimateriaali olisi hyvin arvokasta kasvinjalostuksessa, kun jalostettaisiin maissia kuiviin ja kylmiin olosuhteisiin.
Vuosien valinnan ja risteytysten jälkeen Christensen loi laajan ja monipuolisen geenivarannon ja jalosti lajikkeita, jotka menestyvät kuivalla ja kylmällä Montanan ylängöllä. Hän jalostamansa avopölytteinen lajike Painted Mountain Corn on ainutlaatuinen, koska sitä voidaan viljellä korkealla vuoristossa ja kaukana päiväntasaajalta. Maissia ei ole koskaan ennen viljelty 1500 metrin korkeudella Montanassa, Christensen sanoo. Hän loi sellaista, mitä kukaan ei ole ennen luonut.
Painted Mountain Corn –lajike on geneettisesti monimuotoinen ja monivärinen; sen tähkästä löytyy punaisia, sinisiä, violetteja, oransseja ja valkoisia jyviä.
Lajike kasvaa nopeasti vuoriston kylmässä ilmanalassa, jossa muut maissilajikkeet eivät menesty. Satotaso vaihtelee 50 -70 bushelin välillä, joka on hyvä sato näissä olosuhteissa. Lajike sopii hyvin sekä ihmisten että eläinten ravinnoksi, sen ravintoarvo on hyvä. Se sisältää runsaasti myös hyödyllisiä antioksidantteja. Siitä voidaan leipoa myös leipää. Valkuaispitoisuus on korkea.
Christensen vei vuonna 2003 maissijalosteensa myös Pohjois-Koreaan korealaisten pyynnöstä. Yhteistyössä paikallisten kasvinjalostajien kanssa uudesta maissilajikkeesta luotiin Pohjois-Korean vuoristossa hyvin menestyvä lajike. Vuoristossa oli siihen asti voitu viljellä vain ohraa. Uusi maissilajike voi parantaa Pohjois-Korean elintarvikehuoltoa merkittävästi.
Menestys Pohjois-Koreassa osoitti, että uusi maissilajike voisi olla hyödyllinen myös monissa muissa maissa kuten Siperiassa.
Christensen nimesi projektinsa Seed We Need eli Siemeniä joita tarvitsemme, koska on tärkeää jalostaa ravinteikkaita maissilajikkeita kylmään ilmastoon ja vaativiin vuoristo-olosuhteisiin.
Nyt Christensenin työtä tuetaan myös USA:ssa. Hän jalostaa nyt yhdessä Cornellin yliopiston kasvinjalostajien kanssa maissilajikkeitaan tuholaiskestäviksi. He jalostavat luontaista kestävyyttä maissiin päinvastoin kuten BT-siirtogeenilajikkeissa, jotka on siirtogeenitekniikalla muunnettu tuottamaan tuholaisia tappavaa myrkkyä.
Monsanto on ilmoittanut tuovansa lähivuosina ensimmäisen siirtogeenisen kuivuutta sietävän maissilajikkeen markkinoille. Christensenin käsityksen mukaan geenitekniikalla on hyvin rajoitettuja mahdollisuuksia kuivuuden kestävyyden parantamisessa. Siirtämällä vain yksi geeni ei voida saavuttaa yhtä suuria eikä yhtä hyviä tuloksia kuin hänen maississaan, joka on kasvanut 5000 vuotta kuivissa olosuhteissa ja sisältää useita erilaisia mekanismeja sopeutua kuiviin olosuhteisiin.
Christensen aikoo tuoda siemenensä maailmanlaajuiseen käyttöön vuonna 2012. – Meillä on paljon annettavaa maailmalle, hän sanoo.
Lisätietoja:
Ancient corn solution to modern climate
Seed we need -sivusto
http://www.northfrontierfoods.com/Dave_Christensen.php
Teksti: Jukka Rajala