Luomunäkökulmaa keskusteluun tuo Marja Nuoran laatima keskustelupaperi Luomu ja kestävä kehitys.
Julkaisun tarkoituksena on johdattaa lukijat siihen taustaan ja ajattelutapaan, jolla luonnonmukaisessa viljelys¬sä on lähdetty kehittämään maataloutta kestävältä pohjalta. Luomuviljelystä omana viljelysuuntauksenaan ruvettiin puhumaan maailmansotien jälkeen samalla, kun nykyisin tavanomaisena pidetty kemiallinen viljely nousi kukois¬tukseensa. Luomu jäi siinä vaiheessa tehokkaan ja tuottoisan teollistuvan viljelyn jalkoihin. Se on alkanut todella kiinnostaa vasta nyt, kun teollisen viljelyn ongelmat on pakko kohdata.
Luonnonmukaisen tuotannon perustana on toimiminen sopusoinnussa luonnon omien prosessien kanssa. Alalla lähdetään siitä, että pitkällä aikavälillä vain tällä periaatteella tehtävä kehitystoiminta voi kantaa ja menestyä. Asioita ei pelkistetä kapeiksi yhden tieteenalan ratkaistaviksi teknisiksi ongelmiksi, vaan niitä tarkastellaan kokonaisuuden näkökulmasta.
Vielä 1980-luvulla Suomessakin pidettiin luomuviljelyä marginaali-ilmiönä ja toisinajattelijoiden puuhasteluna. Tänä päivänä monella kansainvälisellä foorumilla tunnustetaan luomuviljelyn mahdollisuudet ratkaista globaaleja ongel¬mia ja suositellaan luomumenetelmien kehittämistä ja soveltamista erilaisiin olosuhteisiin. Tämän oli huomannut Suomi-brändi työryhmäkin, joka näki luomutuotannon tienä Suomen vesien puhdistamiseen juomakelpoisiksi. Se suosittelikin maataloudelle kunnianhimoista tavoitetta: 50 prosenttia tuotannosta luomua vuonna 2030.
Tässä oppaassa on käsitelty merkittävimpiä maataloutta koskevia kestävyyden haasteita ja tuotu samalla esiin, miten niitä on lähestytty luomuliikkeen parissa. Lähteenä on käytetty arvostettujen kansainvälisten yhteisöjen kuten YK:n Ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n, Kansainvälisen Ilmastopaneelin IPCC:n ja Maailmanpankin raportteja.
Luomutoimijoiden oma ääni pääsee esiin lähinnä kansainvälisen luomujärjestöjen katto-organisaation IFOAM:in kautta. Myös joidenkin luomuun keskittyneiden tutkijoiden ja tutkimuslaitosten tuloksia ja raportteja on käytetty lähteenä luotaessa kuvaa luomussa tehtävästä työstä kestävyyden hyväksi.
Ennen kaikkea kirjoittaja toivoo tästä oppaasta välittyvän viestin, että luomussa ei ole pelkästään kyse toisenlaisesta viljelyme¬netelmästä ja sen mahdollisuuksista vastata tulevaisuuden haasteisiin. On kyse kokonaan erilaisesta tavasta ajatella ja ratkoa ongelmia. Tieteen parissa on todettu, että jossain vaiheessa tieteenalan on kyseenalaistettava itsensä ja uusiuduttava, jotta uutta edistystä voi syntyä. Se vaatii vanhan ajattelutavan hylkäämistä ja uuden hyväksymistä. Kuten Albert Einstein on todennut: Ongelmaa ei ratkaista samanlaisella ajattelulla kuin millä se on luotu.
Luonnonmukaisella maataloudella on omat heikkoutensa, kuten toistaiseksi vielä monin paikoin riittämättömät sato¬tasot. Sen vahvuutena on kuitenkin kokonaisvaltainen ajattelutapa, joka ottaa huomioon niin taloudelliset, sosiaa¬liset kuin ympäristökysymyksetkin vastaten siten aidosti kestävyyden haasteeseen. Epäilemättä luomuviljely alkaa kiinnostaa ihan eri tavalla uusiutumattomien luonnonvarojen arvon noustessa ja nostaessa tavanomaisen viljelyn tuotantopanosten hintoja. Lisäksi luomulle on eduksi, jos tuotannon aiheuttamat ympäristöhaitat saadaan mukaan tuotannon kustannuksiin. Näin laskien luomutuote on jo nyt usein edullisempi kuin vastaava tavanomainen tuote.
Nuora Marja. Luomuviljely ja kestävä maatalous (1 Mt) 2011. Kurmakka- Organic Food Oy. 32 s.