Äskettäin julkaistussa lehtihaastattelussa Britannian ympäristöministeri David Miliband sanoi, että valinta tavanomaisen ja luomutuotteen välillä on ”elämäntapa” – kysymys. Näin ei todellakaan ole, sanoo Britannian kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja Jonathan Porritt, joka on myös Britannian Tulevaisuus -foorumin perustaja ja johtaja Guardian-lehdessä julkaistussa artikkelissaan.
Luomu eduksi ilmastolle
Riippumatta siitä, mitä mieltä ollaan luomuelintarvikkeiden mausta, ravintoarvoista ja muista terveellisyysnäkökohdista – jotka voivat olla niitä edellä mainittuja ”elämäntapa”-kysymyksiä – ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta luomuostoksilla on Porrittin mukaan kiistattomia etuja. Koska luomutuotannossa ei käytetä typpiväkilannoitteita eikä muita fossiilisia polttoaineita vaativia kemikaaleja, luomuelintarvikkeiden hiilidioksidipäästöt ovat selvästi tavanomaisia tuotteita pienempiä.
Se ei tarkoita sitä, etteikö luomutuotteiden kuljettamiseen kuluisi yhtä paljon energiaa kuin tavanomaistenkin tuotteiden kuljetuksiin. Erityisesti lentorahdit ovat ilmaston kannalta hyvin tuhoisia. Luomutuotteiden edut kuitenkin menetetään, jos niitä kuljetetaan maan ääristä lentorahtina. Esimerkiksi M&S- elintarvikeketjun päätös merkitä lentorahtina kuljetetut tuotteet ja markkinoida vain vuodenajanmukaisia kotimaisia luomutuotteita, on siksi varsin merkittävä.
Jokainen ostos päästökauppaostos
Lienee vain ajan kysymys, milloin pakkauksiin ilmestyy merkinnät tuotteen hiilidioksidipäästöjen määrästä. Tämän suuntaiseen toimintaan myös ympäristöministeri tähtää. Jokaisen kuluttajan tulisi ottaa osaa päästökauppaan. Jokainen ostos on myös päästökauppaostos, sanoo Porritt.
-Olemme kuitenkin globalisoituvilla markkinoilla. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka tuotanto ja markkinat muuttuvat, kun öljyn ja hiilipäästöjen hinnat nousevat 10 seuraavan vuoden aikana.
Vähälle huomiolle on myös jäänyt se, että maailman öljyvarat saattavat ehtyä jo paljon aikaisemmin kuin vuonna 2030, jota öljy-yhtiöt esittävät. Maailmantalouden voimakas kasvu kiihdyttää energian kulutuksen kasvua ja se vaikuttaa öljyn hintaan voimakkaasti.
Omavaraisempaan ruoantuotantoon
Siitä huolimatta se mahdollisuus, että globalisoitunut, monesta maasta riippuvainen Britannia saattaa olla pakotettu takaisin pääasiassa omin resurssein tapahtuvaan elintarviketuotantoon on ylimielisesti heitetty syrjään kapea-alaisena, vanhanaikaisena protektionistisena seikkailuna mm. niiden toimesta, jotka ovat hyvillä mielin ja innostuneita heidän reilun kaupan (ja luomutuotettujen) banaanien, kahvin, teen, appelsiinien ja viinin ostoksistaan. Ne tuotetaan paljon lämpimässä ilmastossa kuin omamme – joka kuitenkin on lämpenemässä. Entä me: Miksi tuntea huonoa omaatuntoa sellaisista tuotteista, jotka parantavat elämänlaatua, varsinkin, jos niiden tuottamiseen ja kulutukseen liittyy merkittäviä yhteismitallisia hyötyjä niiden tuotantoon osallisille, kyselee Porritt edelleen nykykäytäntöjen mielekkyyttä.
Kun ennusteet ilmaston lämpenemisestä kertovat aikaisempaa suuremmista lämpötilan nousuista, on merkkejä jo siitä, että Britannian ympäristöministeriö olisi omaksumassa sopivan ”varovaisen” lähestymistavan, joka on tervetullut.
Kaksi asiaa on hyvin keskeisiä varauduttaessa ilmastonmuutokseen. Ensiksi kaikki maatalousmaa tulee pitää maatalouskäytössä ja hyvässä tuotantokunnossa. Sitä ei saa jäädä tulvien alle eikä se saisi kärsiä kuivuudesta, jotka kumpikin voivat olla merkittäviä uhkia tulevaisuudessa. Pellot tulee pitää peltoina eikä siirtää niitä muuhun käyttöön.
Yhden maapallon maatalous tavoitteena
Porritt painottaa edelleen, kuinka ministeri korosti selväsanaisessa puheessaan maataloustieteen päivillä tammikuussa ”yhden maapallon maatalouden” kehittämisen tärkeyttä vastakohtana nykyiselle ”kolmen maapallon maataloudelle”, joka meillä nyt on. Se tarkoittaa, että jos ruokimme kaikki maapallon 6 miljardia ihmistä sillä tavalla kuin nykyisin länsimaissa ruokahuolto on järjestetty, niin siihen tarvitaan kaksi maapalloa lisää.
Mutta missä määrin tämän radikaalin ”yhden maapallon maatalouden” haasteet sopivat yhteen lisääntyvän riippuvuutemme kanssa globaalista ruokataloudesta, pysyy vielä epäselvänä kaikille niille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita kestävästä maataloudesta ja elintarvikehuollosta, kysyy Porritt.
http://environment.guardian.co.uk/food/story/0,,1997432,00.html
Jonathan Porritt on Tulevaisuusfoorumin perustaja ja johtaja sekä Britannian kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja.
Teksti: Jukka Rajala