Projektin idea syntyi Maailmanpankissa, ja se kokosi laajan yhteistyöverkoston, johon kuuluivat FAO, GEF, UNDP, UNEP, WHO ja UNESCO, sekä eri valtioiden hallitusten, julkisen ja yksityisen sektorin ja tiedeorganisaatioiden edustajia ympäri maailmaa. Se toteutettiin konsultoivana “alhaalta ylös” –prosessina, jossa huomioitiin eri alueiden ja yhteisöjen erilaiset tarpeet.
IAASTD-julkilausuma ja loppuraportti, jonka eri valtioiden hallitukset hyväksyivät Johannesburgissa huhtikuussa 2008, sisälsi seuraavia ehdotuksia poliittisiksi toimenpiteiksi kehitysmaiden ruokaturvan parantamiseksi:
- Ruokaturvallisuus maailmassa varmistetaan parhaiten, kun hyödynnetään monia eri ratkaisumalleja.
- Eri maiden erilaiset kulttuurit, tavat, resurssit (ja yhteydet) edellyttävät säädöksiä, jotka sallivat joustavuuden kansallisessa maatalous- ja kauppapoliittisessa päätöksenteossa.
- Kehitysmaissa on oltava jonkinasteisia palkkio- ja minimihintajärjestelmiä pientuottajasektorille, joilla edistetään kotimaisen ruuantuotannon kasvua. Lisäksi tarvitaan investointeja parempien viljelymenetelmien käyttöönottoon. Valtion tulisi antaa luottoja ja tarjota markkinointimahdollisuuksia pientuottajille ja säädellä kaupan välittäjien toimintaa.
- Viljelijöiden markkinointiorganisaatioille tulee tarjota tukea, jotta luotaisiin tuottajille tasapuolisempi mahdollisuus ansaita ja markkinoida tuotteitaan.
- Alueellisia ruokavarastoja tulee vahvistaa elintarvikkeiden hintakriisitilanteiden varalta.
- Maanvuokraus- ja maanhankintamahdollisuuksia tulee parantaa, jotta voitaisiin lisätä maaseudun elinkeinotoimintaa, ympäristön kannalta kestävää tuotantoa sekä kasvattaa pientuottajasektorin roolia kansallisen ruokaturvallisuuden parantamisessa.
- Monikansallisten, varsinkin viljakauppaa hallitsevien yritysten kanssa tulee neuvotella.
- Julkisen sektorin investointeja maatalouteen on lisättävä erityisesti ruokaomavaraisuudeltaan heikoissa kehitysmaissa
- Supermarketit ja julkisen tai yksityisen sektorin toimijat ruokaketjun eri vaiheissa on ohjattava tarjoamaan kuluttajille edullisia ja turvallisia reilun kaupan elintarvikkeita, jotka osoittavat tarjoajan osallistuvan köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja ympäristövaurioiden lieventämiseen.
- Viljelyjärjestelmien kehittymistä monimuotoisemmiksi tulee edistää ottamalla käyttöön paikallisesti tärkeitä viljelykasveja, joilla on markkinakysyntää, sekä luoda palkkiojärjestelmä maatalouden ympäristöpalveluille.
IAASTD-materiaalien www.agassessment.org pohjalta kirjoittanut Jaana Väisänen