Englanninkielisessä videopelissä esiintyy lukuisia paikkoja, jotka on nimetty suomen ja englannin kieliä yhdistäen. Kohteinamme on näin kaksi maailmaa, joita voi luonnehtia ikään kuin toistensa peilikuviksi. Kysymme, millaisin kielellisin keinoin paikkoihin kiinnittymistä nimistössä rakennetaan ja miten puolestaan ilmennetään paikannimiin kiinnittymistä. Ensimmäisessä selvitämme eri yksilöinnin tapoja ja kielellisiä valintoja, jälkimmäisessä syitä ja merkityksiä valitun yksilöinnin tavan taustalla. Kirjoittaja tai pelaaja voi ilmentää paikannimeen kiinnittymättömyyttä esimerkiksi niin, että hän ei käytä paikan virallista nimeä vaan jotakin muuta, vaikkapa itse annettua, nimeä. Näin pääsemme vastaamaan myös siihen, missä määrin paikkoihin ja paikannimiin kiinnittyminen ovat kytköksissä toisiinsa. Tutkimus antaa arvokasta ja sovellettavaa tietoa ihmisen kiinnittymisestä paikkaan ja tekee näkyväksi niitä tekijöitä, jotka lisäävät ja toisaalta vähentävät paikkaan kiinnittymistä.